Rapujuhlat operoivat tälläkin kerralla viikkokausia intensiivisessä päivittäisessä yhteistyössä tiukalla seulalla värväämiensä väsymättömien itämaisten kollaboraattoriensa rinnalla. Yleviin pitoihin kelpuutettiin vanhan tavan mukaisesti vain niitä kaikkein maukkaimpia, mureimpia, mehevimpiä ja ensiluokkaisimpia jokirapuja. Köyhistä oloistaan huolimatta urheat ja liikuttavan nöyrät kiinalaiset ystävämme olivat jälleen kerran ottaneet yltäkylläisen hedonistisen viihtyvyytemme henkilökohtaiseksi kunnia-asiakseen ja huhkineet niska limassa yötä päivää kuluttavaa duunia saalistaessaan poikkeuksellisen korkeisiin laatuvaatimuksiimme yltävää pötyä pöydän täytteeksi. Sadat työtunnit eivät kuitenkaan onneksi valuneet harakoille - tällä kertaa Shing Mun-joen yläjuoksulta pyydettyä erää arvioitiin asiantuntevan raadin syynissä poikkeuksellisen suussasulavaksi. Tarjolla oli myös monenlaista pikkusuolaista ja isoa makeaa sille tervehenkiselle kansanosalle, jota vinoutunut ajatus purukaluston välissä natisten tirahtelevista saksiniekkojen sisälmyksistä ei jaksanut kummemmin säväyttää. Ohessa vuodamme julkisuuteen myös ensimmäisen kerran kuvia rapujuhlien vitaalisesta "trademark-dishistä", kekopizzasta.