12.1.2015
Lumivaippa on peitellyt Gotham Cityn vaienneen estradin.

Meillä on suoraviivaisen stabiili - joskaan ei juuri mihinkään erityisen konkreettiseen, oikeuden edessä vuorenvarmasti pätevään näyttöön perustuva - usko siitä, että eräitä teistä vekkuleista pirpanoista kiinnostaisi varmasti pikkuhiljaa koko lailla hirmuisesti tietää, miltä jyhkeän goottilaiseksi ja pelottavan surullisenkuuluisaksi sarjakuvametropoli Gotham Cityksi männäsyssynä satumaisen taidokkaalla ammattilaistatsilla ja varmaotteisella pieteetillä naamioitu biletystantereemme oikein mahdollisesti näyttäisikään, jos sitä pääsisi vain jollakin kumman kikalla vaivihkaa onnekkaasti kurkistamaan än-yy-tee-nyt. Tahtoo tällä tyynnyttelevän selkokielisesti sanoa: esimerkiksi tänä parahisen kirpsakkana tammikuun aamupäivänä.



Onko hyytävän hankisessa ympäristössä bongailtavissa enää minkäänlaista nostalgisia tunteita liikuttavan viehkosti pinnalle kirvoittavaa evidenssiä säkenöivän urbaaneista urotöistämme tuona armottomana syyskuun ehtoona liki neljä kuunkiertoa sitten? Mahan pohjasta vietävän häijysti nappaava vastaus on äklöttävässä lohduttomuudessaan kypsyynnyttävän karua sorttia: eipäs ihmeemmin ole, oh darn it. Gotham Cityn ikimuistoisen sähäköitä fiilinkejä ei näistä jäyhän ja karskin, raastavana viimana selkärangassa jäytävän pohjoisen koruttomista maisemista saa enää tahkottua esiin se houreisinkaan hiihtäjä, mutta jos rapujuhlat kohtalon rivolle oikulle spontaanista mielijohteesta sovittelevasti nyökäten kietaistaisiin kasaan tasan tarkkaan nyt elikkä siis tässä ja heti, seikkailuhenkisille "Ice Station Zebra"-teemaisille äyriäisiltamille olisi periaatteessa kouriintuntuvan pitkäpiimäistä fundeerata ainakaan vimosen piälle täsmällisiä ja kertalaakista syvälle sieluun saakka kalsean ankeasti sattuvia lavastuksellisia esteitä, sudenkuoppia, harmistuksia tai tenkkapoita.

2.11.2014
3 x 3 = Triple the fun!

Ylväässä joukossamme ei varmastikaan seiso tällä hetkellä - ja tokkopa tulee tatittamaan vastaisuudessaankaan, mikäli se meistä vain jää kiinni - ainuttakaan henkilöä, jolle sanonta "kolmas kerta toden sanoo" ei olisi jostakin todennäköisesti perin juurin hämärästä, kenties jo jossakin määrin haalistuneestakin ja eittämättä varsin kaukaisten aikojen takaisesta yhteydestä entuudestaan ainakin enemmän tahi vähemmän etäisesti tuttu.

Alusta asti mukana menossa humputellut kunnianarvoisa Rapukilta saikin kunnian todeta jo vuonna 2008 Kuningas Arthurin hovissa keskiaikaisessa hurmoksessa kuohuvia mallasmaljoja kohotellessaan, että wanha kansa ei totisesti luritellut tätä fraasia kokoonhioessaan minkäänlaista ikävästi kuulijaansa hakoteille harhaanjohtavaa shaissea - jos tosi joskus rapujuhlakronikassa varmuudella ensimmäistä kertaa sanottiin, se tapahtui nimenomaisen saletisti juuri tarkalleen ja ennen kaikkea jetsulleen tuossa kohtaa historiankirjoitustamme, eikä muita, alternatiivisia vaihtoehtoja kannata edes vaivautua hätäpäissäänkään rymistellä syyttä suotta aprikoiden työstämään.



Mutta tässäpä teille pieni kinkkinen aivopähkinä, "food for the mind and soul", jos vain sallitte pisaran sivistystä ja kenties teoreettisen zäänssin osoittaa ehtaa älliä ja synnyttää sivutuotteena kanssaihmisissä hiljaista kateutta. Riddle me this, riddle me that: mitä saatte lopputulokseksi, jos otatte kolmosen ja aivan kursailematta, suivaannuttavan hillitysti ja isompia keneltäkään anteeksipyytelemättä kerrotte sen kolmella? Can I hear ya? Aivan oikein. Todellisen lopputuloksen tietää vain se hemmetin etuoikeutettu äyriäistuotteilla ja mahtimeiningillä vuodesta toiseen ronskisti mässäilevä, iloluontoisen vallaton ja ärhäkän hävytön miniatyyriklaani, joka pääsi syyskuussa 2014 tapaamaan kollegat ja bisneskumppanit perinteikkäässä symbolisen piristävän ruiskeen muodossa tarjoiltavassa rapusyndikaatin yhdistetyssä huvi-/liiketapaamisessa jo, ilmiömäistä kyllä, yhdeksättä kertaa peräkanaa.



Tällä kertaa olikin sitten mahotonta paikkaa eli varsin jänskät kuviot: paikallaolijat pääsivät kokonaisvaltaisesti näkemään, aistimaan, kokemaan ja ymmärtämään Gotham Cityn syvimmän olemuksen aitiokoordinaateista eli ihan kylmästi suoraan sisältä käsin. Jokainen elementti; varjojen hallittu käyttö, räjähtävät tulitehosteet, värikkäät lavasteet, tuimat erikoisefektit, prameat kostyymit, elostelevat peruukit, yksityiskohtia pursuavat maskit, kuten myös äärirajoilla tärisevien vieraiden kokemat dramaattiset maut ja hajut, olivat kuin prikulleen repäistyjä joko railakkaan originaalisarjakuvan sivuilta, 60-lukulaisen töllöttimen suunnilta tai Chris Nolanin tummanpuhuvan painajaismaisista anamorphic widescreen-näyistä. Viina virtasi, rikollisuus rehotti ja supersankarit loistivat - mutta tällä kertaa kuitenkin vain poissaolollaan. Oh boy, what a swell little o' location Gotham truly was that sinister night.

19.9.2014

When the going gets tough, tough must get going!


Gotham City vapisee pelosta! Silkkaa kauhua, rappiota, hävitystä ja sekasortoa kaikkialla ympärillään säälimättömästi niittävät pahamaineiset ammattirikolliset Jokeri, Pingviini, Kissanainen ja Arvuuttaja ovat koko kylän shokeeraavaksi järkytykseksi lyöneet ilkeät mutta tyrmistyttävän nerokkaat päänsä yhteen ja nyt nämä kieroutuneen raadolliset heittiöt aikovat yksissä tuumin syöstä koko hyveellisen kaupungin paniikkiin, kaaokseen ja totaaliseen perikatoon, eikä yksinkertaisesti kenenkään voi väittää olevan tältä häikäilemättömältä emäkelmien poppoolta ja heidän sairaalloisen pirullisilta konnankoukuiltaan turvassa!



Onneksi alati neuvokas poliisipäällikkö Gordon kuitenkin tietää, että jo lähes tuhoontuomituilla asukkailla on silti jäljellä vielä yksi sinänsä melko suppea mutta varsin tehokkaaksi aiemminkin osoittautunut toivonpilkahdus ja ennen kaikkea sen, miten tuohon pelastavaan viimeiseen oljenkorteen kuuluu kiperimmän hädän hetkellä oikein tarttua. Kunhan maineikas kutsusignaali on sädetetty hohkaamaan öisen taivaankannen jylhäksi kruunuksi, eksentrinen miljonääri Bruce Wayne ja hänen pirteä nuori suojattinsa Dick Grayson valpastuvat välittömästi ja vekslaavat salamannopeasti arkiset vermeensä todelliset identiteetit nokkelasti salaaviin naamioihin, viittoihin ja kalsareihin, eikä aikaakaan, kun pahanilkisesti laskelmoivia turmeltuneita lurjuksia vastaan pyrähtää kamppailemaan kaikkien aikojen dynaaminen duo: urhoollinen, vaaratilanteita, infernaalista juonittelua ja kovanyrkkistä toimintaa kaihtamaton lepakkomies Batman sekä hänen tomera teini-ikäinen sidekickinsä, vinkeä ihmepoika Robin - orastavasta äänenmurroksesta ja finnejä härskisti kukkivasta baby facesta huolimatta vähän helkkarin pätevä ja aikaansaava kloppi rikostentorjujana toki kieltämättä hänkin.

Traditionaalisten rapujuhlien viilettäessä jo vikkelää vauhtia kohti yhdeksättä ilmestymistään, monet elämäntapaepäilijät ovat varmastikin ehtineet osoittamaan syvää ja konkreettista huolta siitä, ovatko ne kaikkein huikeimmat teemat pikkuhiljaa joko käytetty tai vain karusti haaskattu huuhtelemalla poloiset vuosina 2008-2012 viisissä teemavaaleissa päin prinkkalaa menneiden kampanjoiden johdosta muun paskan seuraksi kolkon viemärin pohjattomaan nieluun. Armoitettu ravun vuosi 2014 tarjoaa kinkkiseen mysteeriin kiistämättömän vastauksen: no eivät muuten jukopliuta takuulla ole, ainakaan ihan vielä, that is. Yksi villeimmistä, railakkaimmista ja stimuloivimmista seikkailuistamme häämöttää nimittäin kiinteänä vasta edessä! "Gotham City" on jälleen yksi niistä järisyttävistä potentiaalisista mahtiteemoista, joiden hyödyntämistä tässä kontekstissa rapuorganisaatio on pallotellut vakavasti jo useiden vuosien ajan, mutta se oikea, itseään kiihkeästi odotuttanut hetki on siis vasta nyt konkretisoitumassa lopultakin vinhaksi ja rajoja rikkovaksi todellisuudeksi. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, saanemme itseriittoisesti myhäillen rientää omahyväisinä lisäämään!



Bob Kanen luoma viileä Batman teki legendaarisen ensiesiintymisensä DC Comics-sarjakuvissa jo vuonna 1939 ja sittemmin myös televisiosarjoissa, valkokankaalla ja lukuisissa helppoa nappulaa tahkoavissa merchandising-yhteyksissä monituisia kertoja esiintyneestä uljaasta ja taipumattomasta yön ritarista on aikojen saatossa kehkeytynyt mahtipontinen populaarikulttuurin kestoikoni ja yksi historian rakastetuimmista sarjakuvahahmoista, eikä nahkasiiven kermainen kestosuosio tunnu osoittavan vieläkään oikeastaan minkäänlaisia järin merkillepantavia laantumisen merkkejä. Kesti kuitenkin peräti 75 vuotta ennen kuin monessa liemessä porisseen salskean naamiosankarin osaksi lankeaa lopultakin hänen oikeuden puolustajan uransa mittavin kunnianosoitus - maailmankuulujen rapujuhlien verrattomana inspiraationlähteenä patsasteleminen.

Mitä huomenna sitten oikein tulee tapahtumaan? Kuten ennenkin, sen saa tietenkin selville vain eliittiryhmä eli tarkasti rajattu, käsinpoimittu arvovieraiden joukko. Vaikka Gotham Cityn kohtalo kiikkuukin nyt vaakalaudalla, yhtä faktaa voi silti pitää vissinä: tarmokas tehokaksikko lupaa hansikas sydämellä tehdä kaikkensa yhteisen hyvän eteen ja katsoa sitten, mihin se oikein käytännön tasolla riittää. Rehellisesti solkaten, kehtaammeko me tavalliset tallukat noilta briljanteilta yli-ihmisiltä piirunkaan vertaa enempää edes häpeilemättömän moukkamaisesti erehtyä penäämään? Hell no, baby!


Reippaile takaisin...