9.10.2013
Lähderituaalin voitokas comeback: hapuileva välivuosi palautti Iso-T:n väkivahvana ruotuun
.

Rapujuhlat ja nerokkaan raskaan sarjan intellektuellin pidetyn arvonimen ansaitusti hillittömälle meriittilistalleen jo monta ajastaikaa sitten tyylikkäästi pokanneen, kunnianarvoisan Emeritus-oraakkeli Iso-T:n sadunomainen, leikkisten höyrykiehkuroiden lumovoimaisen maagisen tanssin sensuellisti säestämänä säntillisesti läpiprosessoitava lähderituaali ovat vaeltaneet pettämättömänä, kiinteänä ja yksiselitteisen erottamattomana parivaljakkona söötisti handu handussa jo aivan korskeiden kekkereiden legendaarisilta syntyvuosilta ihan viime syksyn tiukoilta piña coladoilta löyhkääviin ja vehreinä kahahtelevien palmunlehvien katveessa muikisteltuihin sokerihuurrettuihin nykykoitoksiin saakka.



Vaikka pitkänhuiskean poppamiehen kimaltelevan hohdokkaaksi tituleerattu harvinaislaatuisen taidokas kyky luovia koko hurskaan pakanallisen seremonian oikeaoppisen vaiheikas draamankaari lävitse aina yhtä messevän hallitusti, värähdyttävästi ja syvältä sisimmästä kumpuavalla kylmäävällä tilannetajulla yliolkaisesti pätemällä onkin kerännyt häkeltyneiltä spektaattoreilta osakseen runsain mitoin vilpitöntä kohahduksilla ryyditettyä ihailua, fiftarihenkisiin Millwaukeen maisemiin sijoitettu ravun vuosi 2011 oli kuitenkin kuin märän tiskirätin saastainen mäjähdys vasten klyyvaria tuodessaan ankaran karusti esille, että huolimattomasti ajoitetun nestetankkauksen kirvoittama nöyryyttävä haksahdus voi harmillisesti koitua silloin tällöin myös yliluonnollisen uniikilla messuamisen lahjalla siunatun, hyperguruksi tunnustetun mestarisjässinkin pateettisen ponnettomaksi kohtaloksi. Tuolloinhan hienostunut moniosaajamme löntysteli karmeassa pöhnässä suorituspaikalle edustuskelvottoman kuppaiseen ja epäuskottavaan muumio-lookiin sonnustautuneena, eikä sekavassa laskutuiterisessa mielentilassaan kohdellut proseduuria sillä tasalaatuisen luotettavalla menettelytavalla, jollaista häneltä oli jo lupa vanhoihin työnäytteisiin pohjautuen havitella.



Juuri sen vuoksi olikin äärimmäisen huojentavaa panna riemumielin merkille, että vastoin kaikkia maan rakoon valahtaneita ennakko-odotuksia nahkansa perusteellisesti luoneen Iso-T:n vaatimattomaksi otaksuttu ja etukäteen minimaalisesti rummutettu paluu lähteen äärelle vuosimallin 2012 bileissä olikin niin silmittömän komea, helvetillisen riehakas ja julmetun raivokas menestystarina, että sille oli yksinkertaisesti välittömästi raivattava onnistuneimpien lähderiittien kaanonissa kertalaakista nappisijoitus aivan kärkikahinoissa eli vähintäänkin jossakin top kolmosen korvilla. Tukevasti päissään huru-ukko oli toki tälläkin kertaa, mutta nyt havaijilaisia elementtejä taiten mausteisen sopan sekaan vispannut, mielikuvitus
rikas pienoisspektaakkeli oli enemmän kuin osiensa summa ja ennen kaikkea paljon muutakin kuin vain kurkunpäähän kiipeävien sappinesteiden vaivalloista alaskulauttelua henkevän suorituspisteen juurella aneemisesti pilkkien. Lisää näitä!

7.10.2013
Ylläpidon absurdin järkeilyn tulos: oikotie nettikansan aorttoihin koukkaa fotojen kautta.


Karkean tomppelimaiselle fetissilleen avoimen kurittomasti omistautuneet P-Universe pervertikot, nuo katalan jälkijättöisen ja ahdistavan arveluttavan, kokonaisvaltaisen tunteettomasti sekä mielen, sielun että ruumiin jokaisen tavoitettavissa olevan sopukan petollisen vaivihkaa turmelevan, 21. vuosisadan vinoutuneimmaksi nimitetyn internet-ilmiön piintyneimmät himodiggarit, ovat melko oletettavasti vahdanneet tätä ikävä kyllä viime aikojen varrella enää aniharvoin päivityksiä bittiavaruuden äärettömyyteen läiskivää rapujuhlasivua kuolassa marinoitu kieli hekumallisesti leualle rullaantuneena, aprikoiden tapituksensa lomassa mikroskooppisissa toivonhiukkasissa rypien, vieläkö jo yli vuoden taakse apeasti karahtaneista, topakan eksoottisella Havaiji-tematiikalla suorasukaisesti ratsastaneista hippaloista olisi motivoitua venttailla lisää koko ylhäisen äyriäiskansakunnan urkkivien näköelinten mittailtavaksi osoitettua verratonta kuvallista todistusaineistoa vai kokeeko kunniakkaiden kulta-aikojensa pidäkkeettömästä draivista tyrmistyttävän tasaiseen tahtiin velttoontunut ylläpito, ettei tällaiselle yleishyödylliselle asiakaspalvelulle ole enää tässä maailmanajassa täsmennettävissä riittävän moitteettomiksi karakterisoitavia perusteita.



Meidät ujostelemattomasta siivottomuudesta virtaa imevät, groteskit rötösherrat voi ilman muuta istuttaa syytettyjen penkille useimmiten täysipainoisen oikeutetusti monesta jopa parkkiintuneilla nykystandardeillakin puntaroituna yllättävän riettaasta, röyhkeästä sekä iljettävästä rikkeestä, kiusanteosta ja puhdasverisestä pahuudesta, mutta katkeran pettymyksen tuottamista ainakin hieman lisää ilkamointien summittaisia highlight-hetkiä vanginneita valokuvia vikisevälle niukalle fanipohjallemme emme missään nimessä mieli enää äärimmäisyyksiin venähtäneen, kirjavan syntilistamme jatkoksi tumpata. Koska tiedostamme, että parin irrallisen, hätäisen ja kammottavan vähän minkäänlaista konkreettista lisäinformaatiota satunnaiselle surffaajalle tarjoavan kuvajaisen tyrkkäämisellä tätä sivua somistamaan, voimme ruokkia olemattomalla vaivalla ohuen läpinäkyvää illuusiota siitä, että me todellakin hurjasti välitämme teistä, ainoa looginen mahdollisuutemme on toki seurata hevonpaskaa suoltavan kutsumuksemme pirtsakkaa liverrystä ja syöksähtää pää kolmanena kinttuna tuumasta toimeen. Emmehän halua jättää käyttämättä ainuttakaan potentiaalista tilaisuutta näennäisen mutta synkeän valheellisen jalouden kulissimme kiillottamiseen.


22.1.2013
Ananasnäkäräisen salaperäinen anatomia tekstein ja värikuvin havainnollistettuna.

Viimeisimpien rapuhumputtelujen muistettavin yksittäinen detalji oli jylhästä lentokoneenruodosta Tyynenmeren luonnonläheisten saaristojen paahtavaan noidankattilaan huteria tikkaita pitkin loivasti horjahdellen laskeutuville, välitöntä ja tervehdyttävää virvoittautumista kipeästi mieliville, itsepintaista toiveikkuutta kihiseville kaukomatkaajille eittämättä hännystelevän vieraanvaraisesti heti kättelyssä sormiin muilutettu, mystisen maukas alkomahoolipitoinen kohukopsu. Iloneste, jossa kookos ja ananas kohtasivat, rakastuivat, päättivät perustaa potran suurperheen ja siittivät tilavaan lasiin valtavaksi paisuneen sekä kontrolloimattoman rasavillin pesueen heiveröisiä, mutta viattomassa lutuisuudessaan jo tarunhohtoiset mittasuhteet saavuttaneita makuvivahdevekaroita.

Asiantuntijatyöryhmämme analysoivat syväluotaavissa ja uppiniskaisen perusteellisissa laboratoriotesteissä, että juomasekoituksen neitseellinen nauttiminen on periaatteessa purettavissa kokonaisuudessaan kolmeen oleelliseen, portaalliseen perusvaiheeseen. Arvoituksellista reseptiä emme tietenkään puske julkisuuteen vieläkään, olemmehan valmiita viemään rapuvaltionsalaisuuden itsekkään vilpillisesti povarissamme mullan alle, mutta mäjäytämme tähän uteliaimmille apinoille hellänä pikkaraisena myönnytyksenä valaisevien kuvaspesimenttien kera selventävän infopaketin siitä, mitkä olivat ne tämän ylettömän majesteetilliseen nautintoon juontaneen toimenpiteen keskeisimmiksi nimettävät rakennuspalikat.



30.10.2012
Monessa keitoksessa on meitäkin käristelty, vaan aina nykivät maton koipien alta.


Romuluisesta sana-asetelmahirviöstä "kaikkien aikojen rapujuhlat" on muovautunut jo vuosikausia tasaisesti etiäppäin puksuttavalla basic-tempolla jatkuneiden uljaiden ja hervottoman heittäytymiskykyisten mainetekojemme saatossa niin kuvottavan passé eilispäivän klishee, että moisen huolimaton kiskaiseminen hihanliepeestä tällaisessa vapaamuotoisemmassakaan kontekstissa muka nokkelasti säpsäyttävänä narrikorttina, vaikuttaa varmasti itse kunkin sydänaloissa ensi katsannossa jo jonkinasteiseen vihoviimeisen kyrvähtäneeseen, jokaista kirjallista toistoon kytkeytyvää etikettivirhettä haureellisen räikeästi rikkovaan second rate-latteuteen sulavasti solahtamiselta. Tahi ainakin vaikuttaisi, ellei se olisi - oi homeboys, mateys, dudes, bros, bastardos, cocksuckers, sugar daddy-o's, rock n' rollers and various cooky travellin' companions - jostakin hämmentävästä syystä kaikilta osin niiiin pakahduttavan suloisesti täyttä, uhkean namukasta totta, eikä inahdustakaan muusta! Tälläkin kertaa onnistuimme yhteisin ponnistuksin viemään pyhän joka syyskuu toistuvan, rapuideologisesti mittaamattoman tärkeän ritualistisen ravitsemustavoitteemme yhteenhitsautuneen ryhmähengen suosiollisella jeesauksella huojentavan etevästi Keke Armstrong-jargonia stedaillaksemme "vilkkaashti sinne maaliverkhon perukhoille saakha".



Koska äyriäisiltamien vietäntämenot eivät luiskahtaneet varsinaisesti teikäläisienkään vuoksi mitenkään poikkeuksellisen näyttävästi mukkelismakkelis vituralleen, arvovaltaisella Rapuduumalla on joka pirskatin iikalle kihelmöittävän iloisia ja takuulla produktiiviseen päiväänne rutkasti aneltua boostia lappaavia feelgood-uutisia. Hallitusvaltaa toteuttava tahomme haluaisi nimittäin nyt näin irrationaalisen bisarrina heikkona hetkenään palkita takautuvasti ahkerasti dokumentoituun historiaamme uusia kappaleita vuodattaneet rapukansalaiset ärhäkän onnistuneista, järjestyksessään seitsemänsistä kiinalaisen jokiravun päivän byrokraattisista protokollista.

Nöyrien kiitoksien kera livautamme itse kullekin rekisteröimällemme kansalaiselle tulevalle viikonlopulle melko lailla mahrottoman ansaittua vapaata vaadittavista 7-päivän viikkopakkotöistä. Tehdastyöläiset saavat valitettavasti tyytyä yhteen sinänsä mutkattoman kelvolliseen vapariin, kun sen sijaan raskaita esineitä yhdellä kusibreikillä 12 tuntia vuorokaudessa rahtaaville rekulipäiviä herahtaa jopa uutteralle työmoraalille vinkkaava ja peukalot lämminhenkisesti tanassa tsemppaava tuplamäärä. Rapuvaltion salainen poliisi, maamme graniittinen ylin turvallisuuselin, saattaa ohimennen hiukan silmäillä, hyödynnättekö vapautuneet tuokionne ravullisia intressejä puoltaviin aktiviteetteihin. Notta olkaatten niin hjuva! Joillakin Rapuvaltion kolmesta työleiristä työskenteleviä pekkaset eivät tietenkään koske, mutta eipä noita toisajattelijakriminaaleja kemuistakaan bongattu ja tokkopa kyseisillä puliveivareilla aikaa netissä surffaukseen toisaalta edes ylipäätään ihmeemmin muilta, pakottavammilta kiireiltä piisaakaan.

10.10.2012
The eagle has landed. Kaihoisia välähdyksiä Luau-näyttämön nykykuulumisista.


Muistilehtiönsä humoristisen vitivalkoisina hohkaavista sivuista epämääräisiä, ennakoimattomiin suuntiin disruptiivisesti liihottelevia paperiliidokinkuvatuksia toimitilojemme nurkissa taitellut, naiivi mutta puoli-ilmainen toimittajaharjoittelijamme lopetti iltapäivällä käsittämättömän ärsyttävän tyhjän panttina lusmimisensa, kun tarjosimme siloposkelle houkuttelevaa, joskin hänen avuttomalle tietotaidolleen kieltämättä aika überhaasteellista, Suomen Kuvalehti-henkistä centerfold-skuuppia. Sliipatun rotan livakoihin näppeihin ujutettiin kallis photograafi-aparaatti ja hyödyttömänä katonrajaan syljeskellyt lakeija potkittiin pois näkökentästä, räpsimään julkaisukelpoisia fotoja rankkasateiden muussaamien kellastuneiden lehtien hempeästi peittelemästä Havaiji-huvinäytelmämme huilille jääneestä estradista juuri tänä haikean tihkuntäyteisenä, pittoreskina lokakuisena Kou-Dääk-moumenttina.



Viekkaampi Sherlockki voi noukkia tarkemalla tsyynimisellä otoksista pikkiriikkisiä viitteitä vajaan kuukauden takaisista, sokeristen ananassnapsien maun värähtelevälle kielenkärjelle palauttavista toilailuista. Areenamme on aloittanut siirtymäjakson kohti horrostilaa, toivotetaan kullannupulle rauhallisia unia ja annetaan mallikelpoisesti meitä palvelleen lojaalin beiben uinua häiriöttömästi. Jos olette aina muistaneet kuurata kätösenne ennen muonan kimppuun iskemistä, saatamme myöhemmin syksyn aikana heltyä rykäisemään tänne hyväsydämisesti jonkun ehdan potretin itse main fuckin' eventistäkin. Mutta vain tällä nimenomaisella ehdolla, oi rapukatras. Vain tällä.

21.9.2012
News flash! Pelimanni vaihtuu, korkeasta tasosta ja toivesävelmistä ei tingata.

"Mikään ei ole tässä maailmassa varmaa, paitsi verot, kuolema ja teksti-tv:n kello" sekä "kaikki on mahdollista sodassa, rakkaudessa ja rapujuhlissa" eivät ehkä välttämättä ole niissä ratkaisevan oleellisiksi leimahtaneissa loppupeleissä aivan yhtä maineikkaita ja viljalti konventionelliin, yleisesti kelpuutettuun puhekieleen joka solullaan levittäytyneitä aforismeja, kuin jo hieman laakeammin alaa vallanneet, eittämättömästi näitä sikana vakiintunemmat sananparret "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla", "savu seuraa lampaannussijaa" ja "sitä sattuu kun ei pidä hattuu, mutta siihenkin tottuu kun hatut loppuu", mutta be as it may, nyt voimme hurjan harjaantuneesti henkäisten hiiskua, kuinka se on silti viimeistään kutakuinkin näillä nurkilla menty huimaavan havainnollisesti demonstroimaan, että yhtään vähäpätöisemmäksi ei ensin mainittujenkaan jämerän oikeaoppista painoarvoa voi silti lurjusmaisempikaan viikari sortua pahanilkisesti kiherrellen morkkaamaan!



Olemme lempeästä hullunkurisuudestamme moninkertaisesti palkittuna vekkulilaumana pantanneet ovelasti sykähdyttävälle rapupartyaatolle vielä yhtä tuuheaksi pöhöttyneen pensaan takaa hektisesti löntystelemällemme taipaleelle räväkän joviaalisti loikahtavaa, mielettömän kuumaverisiin korkeuksiin kirkkaasti karkaavaa supertwistiä: varsinainen alkuperäinen, taannoin lanseeraamamme trubaduurivisitaattori vetäytyi tällä erää leikistä, mutta höveli ystävämme junaili rautaisena tiukan linjan ammattilaisena itselleen paikkaajaksi pätevän tuuraajan ja uskaltaisimme avomielisesti muikistellen intoutua hykertelemään, että raamikas rapupaattimme onkin purjehtinut täyttä häkää prikulleen jonkinlaisen hyväosaisen "onni onnettomuudessa"-keissin silmäkkeeseen. Vaikka äyriäissyndikaattimme laatutietoisella ohjelmapoliittisella työryhmällä ei olekaan suoranaista osaa eikä arpaa tämän sulavakäytöksisen herrasmiehen pyydystämiseen, aiemmilta vuosilta tuttu huipputaso ei taatusti madallu. Hombren kotisivujen äärellä voi harrastella hyväksyvää nyökyttelyä ja kämmenien kiihkoisaa yhteen hankailua tämän linkin takana.

Mikä olennaisinta, toiveveisuja hennoo edelleenkin parkua, joskin joudumme pläjäyttämään eetteriin hieman erilaisiin suuntiin häikäisevän haahuilevasti hortoilevan virsilistan. Edellisen piisilippaan sisällön ulkoa treenanneen ei tarvitse kokea sotkeutuneensa tympeästi turhan työn etoviin seitteihin, juuri päinvastoin, heilläpä onkin nimittäin napakasti noin vuodet päivät kelpo aikaa tankata litania myös takaperin - ainakin näillä näkymin kun kyseiselle perehtyneisyydelle voisi hyvinkin siunaantua virkaa mahdollisilla ensi syksyn mässäilyfestivaaleilla. Se on kuitenkin vasta silloin ja nyt on nyt, emmekä halua funtsia epävarman tulevaisuutemme abstraktisen sameita koordinaatteja yhtään huomisen animaalista lystinpitoa pidemmälle, otetaan kernaammin orgiat kerrallaan.



20.9.2012
Menolippu Polynesiaan verifioitu, paluupiletistä ei minkään sortin takeita!

Intomielisen itsetuntoisen rapuväestön yrmeä ydinjuntta ehtikin jo vastaanottamaan, kuluvan viikon verryytellessä vielä maanantaina lihaksiaan lähtökuopissaan kuumeisen malttamattomasti notkahdellen, kiistämättömän kätevällä tavalla häkellyttävän monisyisesti hifisteleviin älyluureihinsa kompaktiin tekstaripohjaiseen kuosiin siveettömän alkukantaisesti runnellun, levottoman leuhkana lätisevän raportin siitä, että kiperän kursailemattomat teemavaalit on vislattu jälleen jouhevan paatuneesti poikki uuden, ennalta-arvaamattoman yllätystuloksen sinetöimänä, kun selkeään riemuvoittoon ojentautui numerolla kaksi kisannut, empimättömässä eksotiikassa uitettu, yltiöpäisen sybariitin tyylipuhtaan makoisa megaehdokas "Sininen Havaiji".



Havaijin hulvattomien onnenonkijoiden massiivisen silmittömiin magnitudeihin turvonnut suosio oli niin eksplisiittisen yksiselitteinen, että nyt se voidaankin siis jo juonikkaan lipeviä kiemurtelumaneereita valjastamatta myöntääkin: viime vuonna hyisen voiton kanssarivaaleiltaan kähveltänyt infantiili "Onnen päivät" ei suinkaan ollut vain yhden satunnaisen rapukauden umpimähkäisen eksentrinen harharetki, vaan virkeä ja käsinkosketeltava osoitus siitä kouriintuntuvasta seikasta, että rapukongressimme todella elävät juuri tällä hetkellä intresantin dramaattista, temaattista murroskauttaan. Kloppien roihuava hinku kokea hemaisevan tuoreita elämyksiä ja tunnekuohuja, sekä liberaalisuus osoittaa viettinsä myös valkkausvastuun aktualisoituessa on viimeistään nyt silminkuikuiltavasti todistettu, kaunistelemattoman transparentti tosiseikka.

Kultturellin sivistyneisyyden hienovaraisen henkevöitynyt optio ei vaikuttanut akateemisesta koulutuksesta niljakkaasti luistaneessa rapudivisioonassa kummemmin seduktiivisia kiihotuksen reaktioita pinnalle kirvoittavan, ikonisen turpeapartaisen Väiski-guben tähdittämä ammoinen "Rauta-Aika" kun passitettiin karskeissa kärhämissä nujerrettuna penseälle pronssille, kalevalan koplan raaputtaessa luovutettujen äänien rippeistä tuohiseen veskaansa vain suhteellisen aneemisen 14% viipaleen. Rappioromanttisilla aineksilla kevytmielisesti keimaillut hobo-skene kiehtoi sentään äyriäissivilisaatiota piirun verran enemmän, mutta 29% kannatus oikeutti silti ripustamaan kulkurien kaulaan vain rihkamaiset hopeamitalit, mikä lienee laiha lohtu, vaikka panttilainaamoon kiikutettuna joutavasta prenikasta ehkä nyhtäisisikin taskun pohjalle riihikuivaa killinkiä ainakin six-packin, sätkäpurutopan ja parin sieltä täältä vienosti homehtuneen kabanossi-paketin edestä.



"Sinisen Havaijin" mahdikkaan pompöösi 57% segmentti taas löpisee autuaan vakuuttuneisiin korvakäytäviimme omaa karhean kyseenalaistamatonta selkokieltään ja koska vaalipäivänä sangen sikeästi pahnoilla torkkuneelta, raukean somnolentilta unikekojen puolueelta toimitettiin myös ilahduttavan viehättävää viestintynkää, jonka mukaan äänen ryhdikäs sinkoaminen hilpeän harmittoman Havaiji-karnevaalin syleilyyn olisi ollut kuulas itsestäänselvyys, jos hirsien reuhtomiselta vain oltaisiin kunnianarvoisesta askareesta joudettu suoriutua, mestariehdokkaan suosio on itse asiassa laajempikin, kuin millaisena se nyt virallisten statistiikkojen valossa rymysakillemme ilmenee. Matkalaukkujen pakkailemiseen on toivottavasti jo ryhdytty, ylihuomisella vartoileva maailmankaikkeuden kreisein äyriäis-luau kun puskee päällemme vimmaisen hellittämätöntä vauhtia. Ja by the way, yhdestä jutskasta voimme jopa lampsia visusti valalle vaikkapa sitten ihan välittömästi: we've got pineapple, baby!

14.9.2012
Vannoutunut vaalifakiirimme kiersi tanakat tietokraanansa villille virtaukselle.

Sairaalloisella sähäkkyydellä selittämättömän suoraviivaisesti sorsitut, mutta armottoman ahdistuksen kourissa periksiantamattoman pirteästi pullikoivat rapukansalaiset on pakotettu tänä ainutlaatuisen soreaksi kiihtyneenä syksynä ylimielisesti hymistellen kismittävän tuskaisen tosipaikan eteen. Heidät on taivuteltu ryhmittäytymään tylyn koppavasti käskyttäen riviin selkä seinää vasten, peräänkuuluttamalla demokraattista päätöstä seuraavien tuota pikaa rujon reaalisiksi lävähtävien hippojemme teemasta vain muutamassa naurettavan höperössä päivässä, kun liian vikkelästi lönkyttelevän viisarin takia koko ällistyttävän äkkiväärä äänestysperiodi on jouduttu supistamaan totutusta turhauttavan törkeästi saksien vajaan viikon murheellisen mälsään minimimittaan.

Siksipä pelokkaimpina vikisevien, henkisesti harmillisen hauraiden hiirulaisten järkyttävän julkeasti jomottaviin takaraivoihin on varmastikin ennättänyt vaivihkaa kapuamaan apean aiheellisena vilkahteleva huolenkipinä siitä, näkeekö jo hullaannuttavaksi moderniksi kapulakieliseksi sensaatioksi muodostunut, hurmiollisen harkintakykyisen asiantuntijatahomme Iso-T:n voimallinen vaalitentti tänä viehkeänä vuonna särmikkäällä sivustollamme ollenkaan jämäkän julkaisunsa peittoamatonta päivää. Veikkoset, meilläpä onkin teitille sekä hyviä että täpärästi hiukkasen kehnompia uutisia. Pyyhkäistään ne negatiiviset notifikaatiot tietenkin ensialkuun kätsyn kerkeästi alta pois: olemme predikamenttimme johdosta joutuneet redusoimaan kysymyksiä ja suorittamaan haastiksesta rajallisen ajan vuoksi kavennetumman pikaruokaversion - eräänlaisen "MacTentin". Mieluisat uutiset taisivat sieltä rivien välistä jo vinkeästi kurkistaakin, eli niihin rapulegioonaa ehdottomasti eniten askarruttaviin, tähdellisimpiin rapupoliittisiin pulmiin Iso-T:llä on lahjoittaa jälleen kerran kaikkia tiedonhaluisia tasapuolisesti kultivoivat vastineet.



"Rapuvaltion kansalaiset saavat äänestää demokraattisissa teemavaaleissa nyt jo viidennen kerran. Millaisia arvioita päätyisitte luonnostelemaan tämän vuoden kandidaatteja tutkaillessanne?"

Rauta-Aika

Ensimmäisen vaalinumeron takaa pilkistävä Rauta-Aika hakee teemaan perinteikästä sotaisaa, maskuliinista ja brutaalia otetta, joka ei hae hyväksyntää sivistyksen parista. Osuvan esittelytekstin tausta-aineistosta nousee väistämätön halu ratkaista ristiriidat suurella voimalla, jättää abstraktit ajatusmallit ja kehityksen rakenteet odottamaan parempia aikoja. Tietyllä tavalla Rauta-Ajassa näkyy pieni kehityksen ripaus, vaikka se liittyisi sotilaallisiin tarkoitusperiin. Jotakin uutta on keksitty. Taito tehdä ja osaaminen on saamassa kaikesta huolimatta pienen häivähtävän otteen raa'asta voimasta, joka on aiemmin hallinnut pimeyttä. Matka kansanperimän alkulähteiltä on pitkä ja vaarallinen, mutta se ei jätä kattilaa porisemaan tyhjänä.

Sininen Havaiji

Tätä valintaa voidaan pitää yllätyksellisenä ja se ei suoraan sovi mihinkään klassiseen kategoriaan rapuvaltakunnan historiassa. Ehdokas tuo kuitenkin uuden sävyn, jossa näkyvät hedonistinen eksoottinen kulttuuri, lämpö, aurinko ja elämän kiireettömyys. Ehkä juuri nämä elementit vakuuttavat äänestäjiä siitä, että edessä voi olla eksoottinen kulinaristinen elämys höystettynä maantieteellisesti keskittyneeseen populaariseen juomapolitiikkaan.

Kulkurin Yö

Myös kolmatta äänestysvaihtoehtoa valaisee uusi kategoria, jossa on kuitenkin yhtymäkohtia, joita voidaan kuvailla sanoilla vastuista vapautettu, irrationaalinen, hedonistinen ja erakkomainen. Tällä ehdokkaalla on näiden ominaisuuksien puolesta yhtymäkohtia ensimmäiseen ehdokkaaseen. Oman vivahteensa tuo kuitenkin väkivallattomuus, tietynlainen yhteisöllisyys ja sopusointuinen harmonia ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin kanssa ilman moniin marginaaliryhmiin liitettyjä stereotypisia negatiivisia mielleyhtymiä. Aihe on tietystä viitekehyksestä tarkasteltuna jopa salonkikelpoinen, mutta kenties tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa jopa hävyttömän joutelias.

"Viime rapuhallituskaudesta vastannut Rapusenaatti väistyi edeltäjiensä tapaan yhden vuoden mittaiseksi jääneen suorituksen jälkeen ja painavan vastuun koko Rapuvaltion hallinnoimisesta otti harteilleen jo nyt Senaattia aggressiivisempaa politiikkaa, epäortodoksisempia linjavetoja ja hurjempaa mielivaltaa toteuttanut Rapuduuma. Ovatko Duuman järkeä ja kohtuutta uhmaavat toimet olleet mielestänne kaikkien politiikan yleisesti tunnustettujen pelisääntöjen mukaisia vai näkisittekö tarpeellisena tehdä asiassa jonkinlaisen väliintulon, ennen kuin koko pakka hajoaa peruuttamattomasti liitoksistaan?"

Poliittisen ympäristön muutosprosessi demokraattisesta Rapusenaatista kohti Rapuduumaa on ollut hidas, mutta hyvin ennustettavissa. Eräänlainen patriarkaalinen hallintomalli, populismia valikoiden hyödyntävä demokratian irvikuva on saanut vihdoin jalansijan, joka johtaa vääjäämättä historiasta tuttuun kansandemokratiamalliin, jossa näennäinen demokratia toteutuu yhden epädemokraattisesti valitun tahon ohjauksessa, ikään kuin johtavan ravun saksiin olisi kiinnitetty naruja, joiden alaosaan olisi kiinnitetty hallintoalamaisten pienet, kovan työn ja ankaran elämän karkaisemat sakset ja tuntosarvet. Useat tutkijat jakavat näkemyksen Rapuduuman ohjatusta näennäisdemokratiasta ja päätöksenteosta, joka ulottuu yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin irrationaalisella ja epäjohdonmukaisellakin tavalla, jossa tarkoitus pyhittää keinot ja Rapulaki on niin kuin se luetaan. Tarvittaessa lainsäädäntö venyy uskomattomiin mittoihin ohi alkuperäisen tavoitetason ja alkuperäisen idean, ylittää kohtuuden rajat, etenee vääjäämättä kohti inhimillisyyden ja humaanin oikeuskäsityksen rajaa kohti syvää tuntematonta. Liitelee hetken matematiikan abstraktissa maailmassa, siirtyy talouteen ja raja-arvoihin, joiden tulkinta jätetään hallintoalamaisille, joiden sakset ovat kuin sätkynukkeja, joista etääntyvät narut ylöspäin kohti pimeyttä. Kuka naruista vetää? Kenen ehdoilla ja ketä varten tätä demokratian irvikuvaa esittävää teatteria näytellään? Kuka on ohjaaja ja miksi ylipäätään Rapuduuma on olemassa? Kenties vain suurien saksien esittelytantereena, valmiiksi päätettyjen itsestäänselvyyksien kuuluttamista varten vai rapumassojen usuttamiseksi tuottavaan työhön dogmaattisen ideologian varjolla?

"Rapukansalais- tai demokratiakasvatus nousi erityisesti kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman työssä keskeiseen rooliin demokratian kehittämisessä. Kansalaiskasvatus on poliittista osallistumista tukevaa ja sitä mahdollistavaa työtä, deliberatiivisen demokratian jakaessa muissakin demokratiateorioissa korostuvan käsityksen täysivaltaisista ja itsenäisistä rapukansalaisista, jotka ovat lähtökohtaisesti kykeneviä päättämään omista asioistaan. Näettekö, että deliberatiivisessa teoriassa täysivaltaisuuden käsitys on erityisen korostunut, koska julkisen harkinnan ja argumentoinnin osana teoriassa korostuu rationaalisuuden vaatimus ja keskustelun osanottajat ovat sitoutuneita kuuntelemaan myös vastapuolen argumentteja ja mahdollisesti muuttamaan omia ennakkokäsityksiään keskustelun tuloksena?"

Tässä yhteydessä on syytä todeta separaatio äyriäisdemokratian ja yleisen kansandemokratian välillä ja diskursiivisen demokratianäkökulman sekä näennäisen ohjatun demokratian paradoksinen symbioosi sen kaikessa laajuudessaan. Erityisesti vaalien lähestyessä käydään usein keskustelua edustukselliseen demokratiaan vahvasti liittyvästä poliittisesta valveutuneisuudesta sekä kyvystä hahmottaa poliittista kenttää, joka yhdistyy omien ehdokkaiden todellisen toimintaympäristön hahmottamiseen sekä legitimiteetin raja-arvojen ymmärtämiseen osana kansallista poliittista kulttuuria. Yhä kiihtyvä saksien naksuttelu on jokavuotinen merkki demokratiavajeesta, Duuman syleilystä sekä yksinapaisen poliittisen toimintaympäristön köyttämästä taustaympäristöstä kumpuavasta hämärästä kansansuvereniteetin häivähdyksestä, joka poljetun kuoren päälle hetkeksi astuu ja toistaa syvältä kuoren alta kumpuavan mielenmaailman kuulumaan kautta valtakunnan, kehottaen heitä äänestämään sydämensä verellä, sielunsa viisaudella sekä tuntosarviensa päähän, kukin oman kykynsä mukaan. Vain näin saadaan ohjattua todellisuus kulkemaan kohti kansainvaltaista suvereniteettia ja etiikan valoa. Me olemme valmiit valitsemaan, se jos mikä on totta näinä pimeinä ja jännittävinä aikoina. Se on ainoa oikeutemme velvollisuuksien eksyttävässä viidakossa.

"Kiristyvän ja kilpailullisen työ- ja kouluelämän muutosta rauhoittamaan pyrkivä uusyhteisöllisyys, yksilöllisten vastuiden murtamisaloitteet, puna-vihreät ja alueelliset sosiaaliset ideat tai kumppanuusideat eivät ole jostakin syystä ottaneet Rapuvaltiossa vieläkään tulta uusina sosiaalisina innovaatioina. Mitkä ovat teidän näkemyksenne mukaan kaikkein keskeisimpiä syitä siihen, että eurooppalainen poliittinen aktiivisuus tai globaalin demokratian tai riskiyhteiskunnan vaatimat kosmopoliittiset aloitteet ja luopuminen lineaarisen talouskasvun opeista eivät ole häirinneet kilpailutalouden ja -yhteiskunnan mykiltä tuntuvia imperatiiveja ja pelitapoja?"

Kysymystä täytyy tarkastella erityisesti Rapuvaltion kulttuuriperimän kautta. Kulttuuriperimän keskeisiä teemoja ovat vuosisatojen ajan olleet omaan kuoreen vetäytyminen, tuntosarvella tökkiminen sekä punaniskainen suhtautuminen uusiin kulttuurivaikutteisiin. Vieraan kulttuuriperimän implementoitumiseen on aina liittynyt eriasteista muutosvastarintaa, joka muodostaa eräällä tavalla merran rapuvaltakunnan ympärille. Lineaarisen talouskasvun oppi Rapuvaltion osalta eskaloitui vasta sangen myöhään, mutta sen näennäinen vaurastuttava vaikutus aiheutti vallitsevassa kulttuuritilanteessa aaltoliikkeen, joka on viime aikoina muuttunut turbulenttiseksi virraksi, joka raastaa selkäpanssarin lastuille ja estää kulttuuri-innovaatioiden rantautumisen. Tällaisessa ympäristössä uusyhteisöllisyyden piirteet, saati sosiaalisen median vaikutukset eivät ole muuttaneet symbioosin voimasuhteita. Rapuduuman esitys "eräiksi laeiksi Rapuvaltion sisäisen vakauden tilasta" on osaltaan edesauttanut vieraiden kulttuurivaikutusten rantautumista luomalla ilmapiirin, jossa vakiintunutta sosiaalista viitekehystä uhkaavat tekijät voivat johtaa jopa kiehuvaan kattilaan. Tästä on syntynyt muutosmyönteisiä radikaaleja vastavoimia, jotka pyrkivät avaamaan rapuvaltakunnan ovia. Karismaattisen johtajan puuttuessa tämäkin asia on aikojen saatossa jäänyt kuoren alle hautumaan.

"Eurokriisin syventyessä kiihtyvällä tahdilla, olisiko Rapuvaltion piirissä mielestänne asianmukaista alkaa hiljalleen harkitsemaan myös virallisen käyttövaluutan vaihtamista jo nyt kaikessa organisaation sisäisessä pankkiliikenteessä muutaman vuoden ajan käytössä olleeseen rapusesteriukseen?"

Rapupoliittinen ministerivaliokunta käsitteli euron tilannetta viimeksi eilen niin sanotussa kiehuntaistunnossa. Keskustelusta ei puuttunut yrttejä, kun rapusesteriuksen alhaisesta kurssista suhteessa euroon väännettiin saksia iltamyöhään. Käyttövaluutan vaihtaminen on ollut todellinen tabu jo monta hallituskautta, vaikka paluuta rapusesteriukseen pidetään paikoin taantumuksellisena hapatuksena. Asiantuntijanäkökulmasta tarkasteltuna rapusesteriuksen suhteellinen devalvointi ja jättäminen kiehumaan saattaisi parantaa tilannetta, koska keskinäinen vakaussopimus ei tästä aspektista tarkasteltuna estä väliaikaisen vakaus- ja varmuusvälineen käyttöönottoa, mutta sulkee pois pitkäaikaisen subventiolainamenetelmän, jonka yhdistäminen erilaisiin vakautussopimusten tuomiin korkovaihteluihin saattaisi aiheuttaa markkinoilla reaktioita, joista seuraisi tilastollisestikin merkittävää epävakautta rapusesteriuksen ja euron keskinäiseen vuorovaikutussuhteeseen. Omasta näkökulmasta katsoisin markkinoiden olevan kulminaatiopisteessä, jonka seurauksena saattaisi syntyä eräänlainen duaalinen vaihdantavaluutta varsinaisen euron rinnalle. Tälle valuutalle olisi ominaista rapusesteriuksen vaihtokurssin seuraaminen, mutta vakausmenetelmä sallisi kurssin tarvittaessa ylittää tai alittaa keskuspankin määrittämän valtiolainaobligaation korkotason. Tästä seuraisi Rapuvaltiolle uusia merkittäviä vapauksia, joista voisin tässä mainita useita teoreettisia analyysejä. Tyydyn kuitenkin toteamaan, että markkinat ovat vielä epävakaat, mutta valoa näkyy veden pinnalla!

"Kannattaisiko lakia Rapuvaltion vakuusrahastosta täydentää tässä vaiheessa mielestänne siten, että siihen lisättäisiin säännös vakavaraisuusongelmiin joutuneen talletuspankin velvoittamisesta tukihakemuksen tekemiseen vakuusrahastolle, jos rapuvaltioneuvoston lopullisen päätöksen edellytyksenä olisi pankin vakavaraisuuden heikentyminen niin, että edellytyksiä jatkaa toimiluvan mukaista toimintaa ei ilman Rapuvaltion rahoitustukea enää olisi ja että pankin selvitystila tai konkurssi voisi johtaa vakaviin häiriöihin rahoitusmarkkinoilla?"

Vakavaraisuuteen tähtäävien rahoitusmarkkinoiden tuntosarvet ja punapanssarit ovat viime aikoina natisseet liitoksissaan kuin sakset maailmanlopun edessä. Rahoitusmarkkinoiden epävakaus on alkanut heijastua yhä enemmän tavallisen pakasteravun arkipäiväiseen aherrukseen. Kiehuntaa on aiheuttanut myös vakuusrahastolle osoitettujen tukihakemuksien tarkoituksellinen viivästyttäminen osana luottoluokittajien hämäämistä sekä rahoituslaitoksen yleisien toimintaehtojen luovaa soveltamista jopa niin pitkälle, että juridiset ongelmat alkavat kasautua. Mitkä ovat sitten rahoituslaitoksen toimiluvan ja siihen liittyvän sääntelyn perimmäiset edellytykset? Useat asiantuntijat näkevät kausaalisuuden nimenomaan rahoitusmarkkinoiden vakavien häiriöiden taustalla. Perimmäiset abstraktiset globaaleja rahoitusmarkkinoita simuloivat mallit usein jättävät epätarkkuuksia varsinkin kansallisen sääntelyn eroavaisuuksien osalta, joka johtaa helposti siihen, että relevantit tarkastelumallit eivät ole keskenään vertailukelpoisia ja saattavat aiheuttaa illuusion siitä, että Rapuvaltion rahalaitoskulttuuri olisi jollakin tavalla edullisempi tai epäedullisempi kuin esimerkiksi täplärapuosuuskunnan rahoitusmarkkinat, jotka on separoitu rapuvaltioneuvoston yleissopimuksella kuuluvaksi autonomiseen kansandemokraattiseen äyriäisvaltioon. Nimenomaan sopivan vertailunäkökulman puuttuminen tekee asiasta subsidiaariperiaatteiden valossa epäilyttävän.

"Olisiko teidän mielestänne asianmukaista, että Rapuduuma puuttuisi heti sosiaaliturvan etuuksista tehtävien valitusten käsittelyaikojen pituuteen muun muassa vahvistamalla sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan resursseja, ryhtymällä lautakuntaa koskeviin lainsäädännön selkeyttämistoimiin sekä järkeistämällä työnjakoa valituselinten kesken?"

Rapuvaltion yleinen sosiaaliturvan taso liittynee peruselintoimintojen ylläpitämiseen, kuten Rapuduuma taannoisessa täysistunnossaan linjasi. Rapuduuman pääasiallinen intressi lienee juuri heikentää muutoksenhakulautakunnan toimintaa, koska tehtyjä päätöksiä ei ole syytä kyseenalaistaa varsinkaan hallintoalamaisten toimesta. Tämä ei kuitenkaan rajaa pois poliittisesti radikaalia selkeyttämispakettia, joka koskee erityisesti sosiaalirapusektoria. Instituutiona pidetyn saksettamiskomitean lakkauttaminen nähdään yhdeksi työnjaon rationalisointiin tähdänneistä hallinnollisista toimista, mutta todellisuudessa työnjaon yleinen kohdentaminen tähtäsikin syvempiin poliittisiin päämääriin, joista Rapuduuma on ollut tunnettu koko sen autoritäärisen vallankäytön historian ajan. Useat asiantuntijat näkevät tarvittavan substanssiosaamisen puutteen ja erityisesti vertikaalis-administratiivisen kommunikaation kehittymättömyyden suurena puutteena revolutionistisessa parlamentaarisessa viitekehyksessä. Itse näkisin tässä seurattavan sosiaalisen konstruktivismin peruskysymyksiä sen radikaaleimmassa muodossa, kun vasta-argumentointi leimataan käytännössä subjektiivisesti katsottuna intentiaaliseksi paradoksiksi. Olen tästä hyvin hämmentynyt.

11.9.2012
Teemavaalien viekoitteleva kutsu imuttelee jälleen rapufederaatiota uurnien tykö.

Polveilevan prameasti pröystäilevien ja merellisten tuulahdusten raikastuttavia tuoksahduksia väreileviin kuonoihimme tymäkästi tyrkyttävien rapubakkanaaliemme virallisen pohjateeman merkityksellinen tittelinhaltija ollaan metsästetty jo iloluontoisen ikimuistoisesta saksivuodesta 2008 lähtien näppärästi sekä jarruttamattoman järeänä puuskuttavan vaalikoneiston että arvonantoa nauttivaan, poliittisesti orientoituneeseen multiseremoniaan vilpittömän suorasukaisella myötäelämisellä vimmatun hanakasti osaa ottavien, ikiomaa piskuista korttaan lojaalisti keskinäiseen kekoon kiikuttavien, hymysuisten vieraidemme vauhkolla myötäavustuksella.

Kesyttömän myrskyisenä myllertävä skabailu on traditionaalisesti kallistunut hätyyttelemään jopa kovasydämisen raakalaismaisen nujakoinnin raisun rosoisia elementtejä ja kohtalokas lopputulos ei luonnollisestikaan voi koskaan mahdollistaa jokaiselle äänioikeuttaan vinguttaneelle epelille orgastisen tyydytyksen fiinejä emootioita: kultaisena säkenöivää kruunua kun kyetään sovittelemaan vuosittain vain yhden pistämättömän päheän priimusteeman aristokraattiselle otsalohkolle. Kansalaisenemmistön tikahduttavien tahtotilojen kartoittamista varten on onneksi olemassa kertakaikkisen kompetentti konsepti nimeltä demokratia ja nyt on siis taasen koittanut korkea aika ottaa hetimmiten selvää sekä spektaakkelimaisen rapukronikkamme viidennestä vaalivoittajasta että siitä, mitkä kaksi päähänpotkittua teemarassukkaa tuupataan musertavan ylenkatseellisuuden vallassa niiden kahdeksan epäonnen lähteessä räpiköiden pulikoineen yrittäjän kökköön katraaseen, joiden utopistinen elinikäinen toiveuni himoitusta positiosta bailujemme stimuloivana inspiraattorina on jo viimeisimpien rapuvuosien saatossa menty värisyttävän säädyttömien äänestäjien toimeksiannosta, puisevan vittumaisesti kikattaen torppaamaan.



Teemavaalien "hall of shame" 2008-2011. He kaikki yrittivät, mutta ryssivät.


Kuten niillä kaikkein viiltävimmin leikkaavilla, pedantisti trimmattua partaveistäkin terävimmillä älynlahjoilla oivallisen otollisesti varustellut köyhän miehen Einsteinit ovat jo mitä todennäköisimmin saattaneetkin valideja kalentereitansa pöyristyneenä zoomaillessaan oikeaoppisesti noteerata, junnailemme kristallinkirkkaasti myöhässä viime vuosina vakiintuneista vaaliaikatauluista - sitä ei voi yksinkertaisesti kukaan haksahtaa ainakaan kasvojaan houkkamaisesti menettämättä ja uskottavuutensa rippeitä nolostuttavasti ryvettämättä kieltämään. Ensi viikon sunnuntaina ravut ovat nimittäin jo järsitty ja pöly laskeutunut konferenssikeskuksessa, meidän tilaillessamme kotisohviimme uponneina punottavin silmin, tärisevin räpylöin ja vanhan viinan, halpistupakan sekä kitkerän oksennuksen epäpyhää aromipalettia imaginatiivisesti yhdistelevä makusinfonia kitalaessamme kotiovellemme hätälääkitykseksi rasvaista darrapizzaa ja jääkylmää puolentoista litran full fat-kokislestiä.

Siitä syystä me olemmekin vallitsevien olosuhteiden painostamana perin juurin pakotettuja nipsauttamaan toisarvoisia turhanpäiväisyyksiä perusteettomasti sanavalmiista leipälävistämme mukeltamatta aiemmin niin tyylitietoisen yltäkylläisinä annoksina eteenne tarjoillusta ennakkoäänestysajasta ylimääräiset löysät hurmaavan hallitulla haipakkuudella horjumattoman harkitusti holtittomassa hujauksessa helvettihin. Uskaltaudumme kuitenkin kiistattomasta korrektiudesta kasapäin kiiteltyinä kamraatteina purskauttamaan teikäläisille eilen startanneen viikon 37 lopputahdeille saakka armeliaan tervetulleena nähtävää funtsimisaikaa, pakottavan painavan valintamissionne syväluotaavan harkitsevaiseen räknäilyyn joka pannahisen ilmansuunnasta, katsantokulmasta ja vinkkelistä riipaisevan pitkäjänteisellä kouliintuneisuudella kiikaroituna.

Varmuudella viimeiset tsäänssit suurellisen rapukansalaisvelvollisuuden suotavalle suorittamiselle siis koittavat jo tulevana sunnuntaina, syyskuun 16. päivänä ja tarkalleen klokunlyömällä 23:59. Äänestyslapun palauttamisen vierähtäessä joltakulta tampiolta anteeksiannettavalta kalskahtavan sekunninkin verran itse tosiasiallisen pileviikon puolelle, töräytämme siihen irstaasti räkäiset nokkamme tai jos kolvimme ei h-hetkellä vaadittavaa sieraineliksiiriä kykene tuottamaan, häpäisemme viattoman lipukkeen jollakin muulla valitsemallamme ruumiineritteellä, silloisia kehosubstanssirepertuaareja ja fiilinkejä luovan improvisoivasti soveltaen.



Useat rapujuhlateemat ovat ponnistaneet nimenomaan populaarikulttuurin rahvaanomaisista ilmiöistä, mutta erikoislaatuisen edistyksellinen Duuma onkin nyt päättänyt näpäyttää pirskeitämme pelkiksi sivistymättömien moukkien kalseiksi kissanristiäisiksi antipaattisesti nimitteleviä, tahmean tökeröitä kriitikonplanttuja kampeamalla kehiin kandidaatin, jonka vakaana pyrkimyksenä on veisata rapukansalaiset mielipuolinen kiilto silmässä ja hauen leukaluusta väkerretty kantele hikoavissa hyppysissä sakean sofistikoituneeseen korkeakulttuurin suohon. Rauta-Aika johdattelee rapuklaanin myyttiseen pohjolalaiseen muinaisuuteen ja marssittaa Elias Lönnrotin poskettomalle lyriikalle virkistävän epäkunnioittavassa hengessä velmuillen äyriäisestradille koko Kalevalan eeppisen konkkaronkan: Väinämöisen, Joukahaisen, Ilmarisen, Lemminkäisen, Kullervon, Pohjolan emännän ja keitä näitä perkeleitä nyt oikein siellä olikaan? Vaaroja, viettelyksiä, kostotoimia, ryöstelyä, juonittelua, murhia, räävittömyyksiä, öykkäröintiä ja ristiinnaintia pippaloihinsa halajavat voivat luontevasti kuvailla tätä nautittavaa namupalaa melkoisen messeväksi napakympiksi - vain nousuhumalainen Kari Salmelainen uupuu framilta. Rapukemujen sulokkaimpien doktriinien mukaisesti stoorin käännekohdat saattavat kietaistujen huurteisten myötä muuttaa jonkin verran alkuperäisrakennettaan, mutta ilman sammon taontaa, Tuonelan joutsenen tähtäilyä ja karhun kanssa painimista emme tätä iltaa meinaa todellakaan pakettiin raapaista.






Jostakin kaukaisen Tyynenmeren vuolaiden tyrskyjen puristuksista on yhytettävissä ihanteellisen idyllinen saarirypäs, jota esteettisempää tsillailumestaa saakin eheän elliptiseltä planeetaltamme tuloksettomasti pörräten jäljestää. Kaislahameita, silmänkantamattomiin ulottuvaa piitsiä, monimuotoisen rehevää luontoa, snorklaamaan liehittelevää kuulaansinistä vettä ja yhtäjaksoista ympärivuotista lämpöä: jessöör, tämä trooppinen autuuden valtakunta on se mystinen Shangri-La, jonka pauloihin tinkimätön hedonisti voisi tuudittautua loppuiäkseen. Sinistä Havaijia ollaan kosiskeltu teemojen yhteenottoon jo muutaman vuoden ajan, mutta nämä heebotpa ovatkin kääntäneet järjestelmällisesti selkänsä ehdokkuudelle, argumentoiden resoluutiotaan sillä, että aina yhtä trendikkäitä väkivalta-aihioita vastaan kamppaillessa sillä ei olisi otaksuttavasti minkäänlaisia faktisia saumoja tyrmäykseen ja voitonsyrjään kapuamiseen. Vasta Onnen päivien viime syksyn ennakoimaton ylläritriumfi kuuluisien kauhu- ja fantasiateemojen klyyvarin edestä sai Havaijin ruskettuneen populaationkin pyörtämään jähmeän kantansa ja myöntämään mukisematta, että aika saattaisi olla lopultakin kypsynyt heidänkin imelän hattaraiselle nössöilylleen. Tässäpä siis teemavinkki kaikille, jotka lipittävät mieluiten lei kaulassaan palmupuun siimeksessä eksoottisia driksuja ja vääntäytyvät riippumatostaan helottavan auringonpaisteen hellittäväksi vain kipaistakseen uuden piña coladan, pyöräyttääkseen pari kertaa hula-vannetta tai tempautuakseen mukaan lystikkäisiin limbogeimeihin. Vaikka näissä kinkereissä banjo kyllä raikaa takuuvarmasti, vakuutamme kunniasanalla, että paska ei haise ainakaan samassa suhteessa, eikä kenenkään edellytetä kiljuvan kuin sika.






Kauppailemme toki mahdottoman mukiinmenevää vaihtoehtoa myös niille liikkuville äänestäjille, joiden herkille hipiöille Kalevalan rasittavan paheellinen eventtikirjo on jo hiukan turhankin raflaava struktuuri, säyseiden havaijilaisten verettömän nysveröinnin taasen huojahtaessa heittämällä ällömakean siivon pehmoilun karsean kalvakkaaseen kastikuntaan. Kulkurin Yö onkin kieltämättä suunnattomalla nerokkuudella siunattu välimallin valinta, sillä siitä voi lypsää maltillisessa suhteessa leposykettä kohottavia trillerinyansseja, mutta niiden annosteleminen tajutaan silti olla lyömättä taulapäisesti lekkeriksi. Oletko koskaan aprikoinut, miltä oikein maistuisi viettää kulkurin elämää, juurettomana ja vailla vakituista asuntoa, mutta onnellisena ja vapaana kuin taivaalla kaarteleva siipiveikko? Nämä veikeät veijarit puhaltavat aina yhteen hiileen ja kierrättävät epäitsekkäästi ringissä kollektiivisen humalanhakuisuuden vuoksi vaikka viimeistä paperipussissa lymyävää pontikkaputeliaan. Asuntolaina, perhe, toimistoduuni, ruohonleikkuri ja maallinen mammona jäävät toissijaisiksi, kunhan ympäriltä löytyy hairahtumattomia tovereita, ruosteen runtelema huuliharppu, tynnyriin kyhätty notski, vatsaa lämmittävä taskumatillinen tiukkaa virvoketta ja junan tavaravaunu, jolla kulkeutua kohmeloisena seuraavaa kohdetta ja uusia seikkailuja kohti. Säkenöivästi tuikkiva, miljoonien tähtien syystaivas piisaa mainiosti katoksi pään päälle. Tähän palaveriin ei tarvitse trimmata partajouhia tai pyntätä ykkösiä ylle - rehottava sänki ja kakkoset passaavat oikein fantsusti. Nuhjuisen, kulahtaneen ja reikäisen kolmoskarderoobin hyödyntämiseeen jopa suorastaan kannustamme. Mutta ollaanko tässä silkan hyveellisen, viihteellistetyn ajelehtijaromantiikan äärellä vai takertuuko teema itse asiassa kiinni vakavaan tosielämän ilmiöön, itsetietoisena yhteiskunnallisena kannanottona? Mene ja tiedä, mutta finalisti kolme on silti itsestäänselvyys nimenomaan moraalisille, humaaneille ja sosiologisesti tiedostaville rapujolpeille.



30.8.2012
Seitsemäs kertamme hölkyttelee Rapuduuman ohjastamana liukkaasti likemmäksi.

Rapuvaltion masentavan piinaavalla tavalla aivan totaalisen epätarkaksi joka suhteessa jääneestä nykykondiksesta ei ole liiemmin viime aikoina katsottu fyrkan, vallan, korruption ja havannalaisten hajuisessa johtoportaassa millään muotoa asianmukaiseksi kirkastavaa valoa tarjoavia informatiivisia julkisia nettipäivityksiä tavallisten kuolevaisten mutusteltavaksi ylenmäärin herutella. Sen vääjäämättömänä seurauksena mittavalle leijonanosalle järjenvastaisen mielivaltaisiksi luonnehdittavia äyriäislakeja ehdollistettuina noudattavista, vuosien systemaattiselle aivopesulle kieroutuneesti altistetuista ja ankean robottimaiseen operoimiseen psykologisesti muokatuista kansalaisistamme onkin järin karmaisevasti jäänyt auttamattoman sumeaksi, kuinka terhakkaissa kantimissa kokonaisvaltaisen ylevän rapukansakuntamme tila mahtaakaan juuri paraikaa oikein käytännön "ground level"-tasolla levätäkään.

Heitä silmällä pitäen meillä onkin nyt onneksi ylitsepursuava säkillinen vain niitä kaikkein rouheimpia kuviteltavissa olevia uutisia: fear not, our lovely laddies, vaikka jo entuudestaankin suorastaan hälyttävän suppeaksi kutistuneen internet-tiimimme useille korvaamattomina muistoissamme eläville jäsenille onkin sekä puhtaasti "tarkan euron kuuria" tottelevista säästösyistä että toki vähän luontaisen, sisäänrakennellun kusipäisyyden harjoittamiseenkin nojaten, annettu kylmästi jäätävä lopputili jos neljäskin, itse pyhitetty henkinen kotimme, uljas, jalo, mahtipontinen ja ylimaallinen rapuvaltakunta voi edelleenkin, pähkinänkuoreen läntättynä, kaikilta osin varsin paksusti!



Tietokonevelho Pasi, 27. Internet-osastomme yltiöpositiivinen ex-tiiminjohtaja, ikuistettuna
vain minuutteja ennen kuin turvamiehet heivasivat hänet katuojan kautta kortistoa kohti.

Kukaan tuskin voi väittää jästimäistä juksaamista suosimatta tempautuvansa kerrassaan päätäpyörryttävän yllätyskohtauksen valtaan, kun supattelemme tässä nyt kuumotteleviin korviinne hitustakaan kuvottavia faktoja kiertelemättä, että pienenpieniltä, mutta silti eittämättä sangen kiintoisilta hallinnollisilta muutoksilta me monessa karvaalta kitalaen perukoilla maistuneessa liemessä korviamme myöten liotetut, rutkanlaista rääkkäystä läpikäyneet raukkaparat emme tämänkään rapusyklin varrella sitten kuitenkaan onnistuneet, katkeroittavia tunnetiloja pintaan houkutellen, sukkelasti säästymään. Reteästi rakastettava, mutta erehtyväisen epätäydellinen Rapusenaatti, innoittava instanssi joka organisoi viime vuoden mahtikekkerit ja teki voitavansa pitääkseen koko valtiollisen kehityksemme pyörät vinhasti rullaavassa, sumeilemattoman stabiilissa liikkeessä, on nyt enää kihelmöivä luku mieleenpainuvan lähihistoriamme megalomaanisesti kahahtelevilla tuoreimmilla lehdillä.

Senaatin taaksensa jättämää, valtavan laaja-alaiseksi ripeästi revennyttä aukkoa on junailtu arkaluontoisen ajattelemattomasti paikkaamaan hyytävän kirpaisevan, luista ja ytimistä saakka kiihkeästi kouraisevan tuulahduksen sitä ehtaa ja autenttista, ammoisan kylmän sodan aikaista, ärtsyn epäsovinnaista Itä-Eurooppa-kuviota väkipakolla tuputtava, sattumanvaraiseen sekopäisyyteen ennustamattoman taipuvainen Rapuduuma. Moni iloton epäonnen suosikkikersa onkin jo ikävä kyllä ehtinyt verestävissä nahoissaan havainnoimaan, ettei heidän kanssaan asioidessaan kannata liiemmin naivistisen pelleilyn virheelliselle tielle lyhytkatseisesti harhautua. Viime syksyn kymppikarkeloihin karavaaniamme ohjastanut Senaatti ja sen vuonna 2010 päätäntävallan kahvassa roikkunut edeltäjä, rapsakan roisi Rapuparlamentti, olivat nynnysarjan partiolaisia verrattuna tähän vähäisestä tolkustaankin luopuneeseen, sadistisia sanktioita suu vaahdoten penäävään, kolkon kahlitsemattomaan lynkkausposseen.



Nettityöryhmän irtisanomisista säästyneillä rahoilla rekrytoitiin uutta työvoimaa Kiinan puolelle.
Hung Zheng-Zhei, 61, ravustaja viidennessä polvessa - tervetuloa kansainväliseen perheeseemme!

Duuma on tehnyt julmistuttavan säälimättömän kantansa joka jäppiselle koko lailla luotaantyöntävän selväksi: ankarilla kurinpitotoimilla ja neuroottisella järjestyshäiriöiden oikomisella on oltava keskeiseksi miellettävä asema funktionaalisen hallinnoimisen vavahtumattomana peruspilarina. Perin pähkähullut rangaistukset, ihmisarvoa roppakaupalla heikentävä alistaminen ja jopa salakavaliin fyysisiin piirteisiin yltyvät nöyryytykset ovat näille emäkelmeille arkipäiväistä rutiiniuurastusta - just another typical day in the office. Erityisen mulkoilevasti ollaan kiinnitetty huolestunutta huomiota Duuman äkkipikaiseen erikoistottumukseen jakaa "raippaa varoittavana esimerkkinä jo silkan väärinteon ajattelemisesta". Käytännössä kukaan ei siis voi kuvitella olevansa turvassa näiltä syyttäjän, tuomarin ja valamiehistön kolmoisrooliin sujahtaneilta, matalamielisiltä barbaareilta.

Vaikka häiriintyneen kovakouraisen, ruokottoman vastenmielisen ja raivostuttavan arvaamattoman Duuman häikäilemättömän laskelmalliseen karkeuteen muitta mutkitta tuon tuostakin sortuvat, varmaotteisen viheliäiset metodit voidaankin vaivatta lokeroida kokonaisuudessaan vähintäänkin ennätyksellisen kyseenalaisiksi, niiden takana piilevien suurenmoisen kunniakkaiden ja pohjimmiltaan pelkkää varauksetonta hyvää tarkoittavien motiivien äänekäs vähättely samanlaisella halveksivalla vieroksunnan sävyllä, osoittaisi keneltä tahansa hirvittäviin mittasuhteisiin riistäytynyttä arvostelukyvyn puutetta.



Opposition lakisääteisiä puheenvuoroja joudutaan Rapuduumassa silloin
tällöin ajanpuutteen vuoksi hienotunteisin vihjauksin hieman typistelemään.


Puhemies valistaakin hävyttömien toimintaperiaatteiden perimmäisellä taustalla olevan kuitenkin ainoastaan fantastinen oivallus "rapukansalaisten pitämiseksi katkeamattomasti jatkuvassa pelossa ja nuhteessa, sekä samalla hyväksyttävän uskollisena valtiolle, yhteiselle ideologiallemme, rapulipulle ja kaikelle sille tärkeällä, kauniille, korkealentoiselle ja briljantille, mitä se meille tiiviinä rapuyhteisönä edustaa". Koivuniemen herran tanssahdellessa ilman rationaalisia perusteluita punakoiksi räimityillä perseposkilla, menettelyn oikeudenmukaisuutta saattaa aika ajoin olla kirotun kinkkistä erottaa kyyneliä tihrustavien silmien takaa, mutta ihan fiksujen vaikuttimien ajamana Duuman inkvisiittorit raadollisen sydämettömiä temppujansa toteenpanevat, eikös totta?

Ja jotta kaikkein olennaisin ei erehdyksissä vaipuisi keneltäkään huomaamattomasti unohduksiin, juuri ennakkoluuloton ja omia teitään pystypäin tallusteleva Duuma on ansainnut meiltä jokaiselta oman elämämme pintapuoliselta sankarilta raikuvat, yhtä aikaa ilmoille kajahtavat suosionosoitukset sen pyyteettömän uhrautuvaisen uroteon johdosta, että hartaan temppelimme taivaiset portit jylisevät ensi kuussa kutkuttavasti auki jo, believe it or not, seitsemännen vuosikokoontumisemme merkiksi. Kaiken muun tavattoman tenhoisan kukkuraksi seuraavat rapujamboreemme tulevat markkeeraamaan myös jo peräti viidettä peräkkäistä varvia, kun pääkallopaikalle on riehaannuttu buukkaamaan vieraileva stara - takuuvarmasti taidokas trubaduuri, jonka rattoisaksi osaksi lankeaa jatkaa aina 2010-luvun alusta saakka keskeytyksettä jatkunutta sähkökitaristien surutonta perinnettä.

Let me tell ya dear folks, tämän etevän kaverin tulevasta visiitistä meillä onkin täällä arrogantin pöyhkeässä norsunluutornissamme totisesti parkkiintumattoman muhkeisiin kokoluokkiin vallattoman joutuisasti pullahtaneet odotukset. Vaikka ansiokkaan ylettömästi hyysätyt rapukansalaiset ovat saaneetkin naatiskella neljän viime syksyn saatossa verrattoman laatuunkäyvän rautaisannoksen mitä muikeimpiin musiikillisiin sfääreihin ponkaisseita, moitteettoman maittaviksi kategorisoitavia korvanannoja, varsinaisten definitiivisen tuttuja sävelkulkuja sisältävien, mainstream-toivekipaleiden spontaanin riemullinen reaaliaikainen hihkuminen on ollut silti pateettisille poloisille toistaiseksi eriskummallisen eleganttia ylellisyyttä, johon ei esiintymisteknisistä syistä ole tarjoutunut kovin tiuhaan riittoisan realistisiksi kuvattavia edellytyksiä. Until now! Skebailijamme mailasi Duumalle ystävällisesti hulppeat 171 nimikettä käsittävän listan hanskassa olevista kipaleista. Julkaisemme koko järisyttävän litanian nyt tässä sataprosenttisen lyhentämättömänä eli mitään välistä poistamatta tahi pakkaan luihusti lisäämättä.



Jos joku ylivertaisen potentiaalisena näyttäytyvä viisu sattuisi listan parahultaisia antimia ahnaasti plärätessä harppaamaan äkkiarvaamattomasti silmäkulmaan, ei ole säädöksissä, pykälissä, laeissa tai asetuksissa jyrkästi kiellettyä rustata kuninkaallisen käyttökelpoisesta kupletista etukäteen mentaalista merkintää korvan taakse. Jokaista stygeä emme tietenkään ennätä elinvoimaisen erinomaisen ehtoomme puitteissa millään kuulemaan, vaativathan kärsimättömät ravutkin jossakin vaiheessa seurueemme täyttä huomiota, mutta rohkenisimme siekailemattomasti sumplia, että kaikille halukkaille liikenisi taatun vissisti ainakin yksi ylläkoreilevaan lodjuun vangittu toive, niille kärkkäimmille rääkyjille toki iisisti useampikin siivu.

Chris Cornellin penteleen poikkeuksellisena paukkuva Bond-ralli You know my name ja X-sukupolven ihqu ikisuokkari Nothing else matters onkin muuten sitten jo aiemmin keretty arvostettavan aikaansaavan Rapuduuman toimesta lukitsemaan obligatorisena must-matskuna ja kivuliaan kroonisissa RHCP-vajareissa alinomaa riutuvat päättävät elimet ovat myöskin menneet maanittelemaan häpeilemättömästi setin täytteeksi virallisen listan kätköistä uupuvan, vuoden 1999 modernin klassikkolätyn tehokkaan tunnelmallisena soljuvan nimiraidan, Californicationin. Oikeaan mielentilaan virittäytymisenne helpottamiseksi, nakkaamme vielä kirsikkana sulatettavaksenne parit snadit, mutta valaisevat tiiserilinkit. For your amazement, tässä jannun viimevuotinen keikkamainos sekä satumaisia näyteklippejä hunajaisesta äänestä. Ja loppu onkin, so far, määrittelemätöntä tulevaisuutta.



Ilman relevanttia teemaa emme tietystikään aio tälläkään kertaa kelmeästi kuohuvia ja järkähtämättömästi juovuttavia maljoja yksissä tuumin ilmaan nostella, sehän nyt on sentään virkkamattakin harvinaisen konkreettinen selviö, josta emme erheydy härkäpäisesti vängäten tinkaamaan. Ylihuomenna kalentereihin voi kuitenkin jo veivata syyskuun sivun, eikä suurelle yleisölle ole vielä tullut edes julkistettua vuoden 2012 vaalitaistossa raivokkaasti mittelöiviä, tyylikkään timanttisia ehdokkaita. Raastava kiirushan tässä, perkeles, pukkaa karusti ärhennellen päälle, mutta mikä sirkeän suosiollinen lykky, että juuri pakokauhuisessa paniikissa me hillittömät heerokset olemme yleensä kyenneet lutviutumaan niihin tilastollisesti menestyksekkäimpiin suorituksiimme. Perästä siis kuuluu.


Lönkyttele takaisin...