21.8.2012
Peittoamattoman pirtsakkaat partyfotot, puklattuna pelmeästi päin pinkeitä pläsejänne.

Brothers in arms! Ääriliittoumamme on taas mankunut ponnekkaasti parkuen kunkkuja kuvallisia muistukkeita viimeisimmästä merihenkisestä palaveristamme syyskuulta way back ja nirppanokkaisen yleisön paskantärkeitä toiveitahan meidän on täällä kaiketi palkattomiksi päivätöiksemme määrä mekaanisesti toteuttaa, vai kuinka teistä, passatut heittiöt? Perinteisten kuvagallerioiden kulta-aika alkaa vain olla valitettavasti auttamattomasti ohi, se on jäänyt ilmiönä ajelehtimaan jonnekin iäisen nollakymmenluvun kornien kotkotusten seuraan.



2010-luvun loputtomia viestintäinstrumentteja, tietoiskuja ja sähkömagneettisia ärsykkeitä tulvivan nyky-yhteiskunnan hektisenä huseeraava sapienssin homo haluaa eittämättä märehtiä pakollisen kuvasatonsa ohimennen, yhdellä harvinaisen ylimielisellä, juosten kustulla, helposti unohdukseen katoavalla vilkaisulla, ilman ylenmääräistä, rannetta rasittavaa hiiren klikkailua ja varsinaisesta pääasiasta huomiota kosolti kahmivaa, häikäiseväksi nyherrettyä visuaalisuutta. Tässä kohtaa me tulemme nyt viivana vastaan, reilun mukavia pikku kullannuppuja kun kyseenalaisesta maineestamme huolimatta pohjimmiltaan olemme. Emme suinkaan virittele valokuvien ympärille ulospanoltaan megalomaanisiksi työstettyjä gallerioita, vaan julkaisemme otokset yskäisemällä ne näytteille eräänlaisena analysoimattomana, spontaanina roiskauksena - oksennuksena, if you will.

22.9.2011
Ravisuttavan riehakkaasti remunnut Richie repesi railakkaan roimiin riemunkiljahduksiin!

Sen edistyksellisen huolehtivaisesti suoraselkäisen selkokielisenä sinfonisesti sointuvan, luvattoman lakonisen informaatioiskunhan jokaikinen viiltävän valaisevia viimeaikaisia rapu-uutisointeja ainutlaatuisen intensiivisellä puhdilla vuolaan vankkumattomana vahdannut on toki saattanut tässä vaiheessa jo kekseliäänä häijysti höröttävän korvanlehtensä taakse kätkeäkin, että sopuisan hauskanpidon ja korkeiden eettisten moraalikoodien puolesta intohimoisesti liputtaneet, attraktiivisen ameriikan raitin harmonisen puhtoiset höpönassut teutaroivat tämän vuoden teemavaaleissa hapuilevan puolustuskyvyttömiä haastajiaan niin karkean häikäilemättömin tehokeinoin, ettei pateettisista piruparoista jäänyt ylimalkaisen vulgaarin pieksännen tauottua jälkipolville todistusaineistoksi eufemistisesti ilmaistuna oikein mitään paria samean nuhjuista märkivää länttiä kummoisempaa.



Onnen päivät korkkasivat parkkiintumattoman voitokkaan äänitilinsä auki miltei oikopäätä ennakkoäänestyskauden liukkaan liikkeellepanon vanavedessä ja vaikka hellittämättömän itsepäisten vastateemojenkin tukijoukkoihin toki ryhmittyi vakituisten normien mukaisesti hallitun sekalainen rykelmä nuhteettoman vannoutuneita fanittajia, eivät vinkeät 50-luvun jolpit sitten iljenneetkään noille rahtusen vantterammille vastapelureilleen raastavasti epäröiden alistua ja kyseisille kannoilla murtumattomana jolkotelleille eksellentin väsymättömille mulkeroille tuosta vain kahnauksetta kukistua. Vaalisunnuntain navakan tahdikkaat tapahtumat enää lopulta vain kruunasivat huimaavan ylellisellä tavalla Cunninghamien sekä prominentin lutusten kumppanusten ylimaallisen täyteläisenä muistettavan riemuvoiton, ostensiivisen orgastisten Onnen päivien kartuttaessa tuolloin jo varhain aamupäivällä kylmäkiskoisen ylenkatseellisesti eriskummallisen ekstreemiä kaulaansa askeettisen vajavaisena nysveröiviin ja riipaisevan raihnaisina rimpuileviin kanssaehdokkaihinsa nähden.

Viimeinen legitiimi ääni kiemurteli uurnan uumeniin tömäkässä tekstiviestimuodossa sunnuntai-iltana kello 22:57:30, mutta vaikkei tämän mallikelpoisen kukkean kellonlyömän jälkeen enää äänestysrintamalla mitään myhäilyttävän mainittavaa ja infiniittisen ambivalenttia yllätyskäännettä suuntaan tai toiseen tapahtunutkaan, älysimme toki konsekventisti interpretoida, että tästä huolimatta juuri vuorokauden viimeinen tunti osoittautuisi epäilemättä koko ekstravagantin äänestysperiodin psyykkisesti stimuloivimmaksi. Röykkiöstä näet uupui vielä muutamia akseptaabeleita ääniä, koska erääksi sangen ideaalia arvostusta respektaabelin rapukoalition piirissä nauttivaksi veteraanikohortin edustusmieheksi identifioitava kryptinen koiranleuka sirkeine ruustinnoineen ei ollut toistaiseksi kehdannut aktuaalista velvariaan implementoida ja näillä yhdellätoista eheän ekstensiivisellä kokemuspisteellä oltaisiin kyllä helposti puserrettu vaikkapa vielä ihan sunnuntain viimeisellä minuutillakin Herra Frankensteinin perverssisti kokoonkietoman raamikkaan karpaasin luotsaama maaninen monsterigalleria tai destruktiivisen valtasormuksen rahtaus pitkin Keski-Maan idyllisiä läänejä ennen maaliviivaa kuuden vuosikymmenen takaisen altruistisen juveneelin tanhuamisen ja meuhkauksen ohitse.



Ehtoolla yhdentoista jälkeen, puolenyön banaalin deadlinen lähestyessä jokaisella pelottavan pahaenteisellä viisarin naksahduksella, desperaatti Richie nähtiinkin nakertelemassa neuroottisesti hampaat irvessä ja riettaan riekaleiset sormenpäät verenpunaisina karmivaksi silppukeoksi järsittyjä kynsiään, nuhruisen Ralph Malphin imuroidessa hysteerisen höperösti nytkyen ja mumisevasti manaillen ison pajan pääporteilla keuhkojensa kolkosti kumiseviin kamareihin jo päivän kolmannen malluaskinsa antimia. Jopa yleensä niin immortaalisen cooliksi tiedetty Fonzie vaikutti hämmentyneiden silminnäkijöiden rosoisten kertomusten perusteella vaivaisen rappeutuneena tärisevältä puolikuolleelta ihmisrauniolta, joka narautteli ankeasti ynähdellen paniikkitilojansa tyynnytelläkseen äärimmäisen epäilyttävän pilleripurkin kantta kymmenen minuutin jaksoissa auki ja kiinni, hotkien kokeneesti kuiviltaan sen musertavan arkaluontoista sisältöä leipäläpeensä kuin herkullisen maistuvaisia nallekarkkeja, selvästikin siinä murheellisen kämäisessä harhaluulossa flegmaattisena rypien, että hänen koko rispaantunut elämänlankansa olisi muka jollakin ilveellä punottu noiden eriväristen turmion tabujen ympärille.



Eksemplaarisen salonkikelpoisten komeljanttarien notaabelin hurmioituneeksi helpotukseksi näitä signifikatiivisen monoliittisesta lipukeläjästä vielä toistaiseksi alhaisen itsepintaisesti puuttuneita, käänteentekevän jämeriä ääniä ei koskaan kuitenkaan säpsähdyttävän yllätyksellisesti käytetyiksi kyetty kätevästi kuittaamaankaan ja rasittavan uhmakkaan aikaraudan kalahtaessa kipakasti kaksitoista, ilmapallot, serpentiinit, pillit, räikät, fantsun kuplivaiset soodalestit ja muut monipuolisen mykistyttävät tilpehöörit kammettiin kulahtaneista pahvilodjuista päivänvaloon, primitiiviset partypäähineet upotettiin tunnontarkasti kaaliin, Bill Haleyn kyltymättömän tulivoimaiset sävelet rävähtivät stereofonisesti mielenvikaisella metakalla kaikista ämyreistä ja ylenpalttinen konfettisade rymähti kattorakenteista viehkosti leijaillen kapinattoman kermaperseisen velikultakatraan perustavanlaatuisen pörhäkkäitä niskavilloja koristamaan.

Jäyhän charmantiksi vanhakantaisuudeksi kategorisoitavalla lupsakkuudella kujeilevasti virnuilleelta säröisen ukkoutuneelta, mutta silti varteenotettavan timmissä kondiksessa aurinkoisen säihkyväisesti patsastelleelta Richieltä oli kiivaan tohkeisen ensifiilistelyn aiheuttaman ekseptionaalisen äimistyneen sanallisen salpautumisen vuoksi vauhkojen sopuliemme riipiväksi riesaksi harvinaislaatuisen pulmallista lypsää velton vaatimatonta julkaisukelpoista kommentintapaista edes jonkinlaiseen triviaalimpaan muotoon sonnustettuna, mutta hetkisen huilailtuaan ja eskaloituneita paineita hennosti puuskutellen pihalle puhalleltuaan saimmekin sentään tiristeltyä lukijoillemme omaehtoisen ekstrovertiltä epeliltä korkealentoisen avarakatseisena avautuvan lausunnon. "Tämä on pieni askel rapujuhlille, mutta valtaisa harppaus keskiluokkaiselle Millwaukeen klopille", Richie lirkutteli avomielisen ilmaviksi riistäytyneitä tuntemuksiaan objektiivisesti puntaroiden. "Olemme yrittäneet soluttautua peräänantamattomasti teemavaaleihin jo ihan sieltä vuodesta 2008 lähtien, mutta jokainen kerta meidät on savustettu rupisella pahanilkisyydellä ja kaavamaisella mediapelillä pellolle jo särmättömän leväperäisessä karsintavaiheessa. Hekumallisen hohtavasti tuikkivaa toivonkipinää meihin kuitenkin valoi se, että viime vuonna värähtämättömän persoonalliset rahkeemme silti kannattelivat meidän ennen pitkää nitistetyn karavaanimme peräti pirskahtelevan pippurisiin puolivälieriin asti."



"Tästä ehtymättömän evidentistä edistysaskeleesta tuhdisti terästyneenä päätimmekin yksissä tuumin jatkaa sitkeää kotikutoista kampanjointiamme hamaan tappiin saakka, meni sitten syteen tahi saveen - eipä meillä siloisia enkelinkasvojamme lukuunottamatta juuri kaksisempaa menetettävääkään oikeastaan enää ollut. Nyt kuihtumattomat ponnistuksemme siis tuottivat antoisasti tuota kontinuatiivisesti kaivattua hedelmällisen produktiivista mahtisatoa, kun tänä suurenmoisen satumaisena kesänä me todellakin kahinoimme lopultakin asianmukaisen nälkäisinä säröttömän selväpiirteisesti kohtalokkaassa finaalissa, kahden viimeiseksi pinnistelleen hikisen hiihtäjän kylkeen tiiviisti takertuneena. Kun toraisten vastustajiemme salaperäiset henkilöllisyydet valkenivat meille, lohduttauduimmekin jo tuossa vaiheessa raukkamaisen pakokauhuisesti sillä laimean puisevalla, mutta stationaarisen totuudenmukaisella kliseellä, että jo silkan myötämielisen muistorikkaan ehdokkuudenkin voi jo sinänsä kokea teennäisen huikentelevaisen sikariportaan subliimina kunnianosoituksena. Rynnistimme silti skabailemaan puhtaasti yhdentekevällä 'teemme parhaamme ja katsomme mihin se riittää'-asenteella ja jukopliut, mihin se nyt riittikään." Muutakin jutun juurta suulaalta Richieltä olisi vielä tainnut ainakin elekieltä tulkitsemalla irrota, mutta nynny toimitussihteerimme päätti suosiolla luovuttaa ja pakittaa nujerrettuna taka-alalle, kun koko haastiksen ajan niskaan aggressiivisesti hönkinyt maikkarin Tommola raahasi jo nulikkaa ranteista kuumeisesti kähmien syrjemmälle kymppiuutisten loppukevennystä työstämään.



Senaatin höylin auktoritatiivinen puhemies tahtoi myöskin raotella naturellisti humalluttavien vaalien päätteeksi eksaltoituneen rutinoidusti sekundaarisen sekasortoista sanaista arkkuaan. "Onnittelen mitä vilpittömimmin revolutionaaristen Onnen päivien puoltajia ennakkoluulottomuudesta, epäsovinnaisuudesta ja kouriintuntuvasta rohkeudesta mutkikkaan tukalalla valinnan hetkellä, koska eipä voi vääristelemättä kiistääkään, että mitään edes välttävästi tämänkaltaistakaan olisi nimittäin autenttisen glamoröösien äyriäshippojemme eeppisen historiikin varrella aiemmin päästy himokkaana maistelemaan. Loikkasimme ehkä höhlän lyhytnokkaisesti asioiden edelle ounastellessamme kolmossijalle tuupatusta sormusteemasta sitä kenties ilmeisintä voittajasuokkaria. Vaikka muutama satunnainen propellipää toki Professori Tolkienin ammoiseen tonttuja, peikkoja, keijuja ja kyöpeleitä sikiävään lööperiin ehkä pakkomielteisen fanaattisesti asennoituisikin, työläs fantasiavinkkeli myös jakanee yleisön mielipiteitä radikaalimmin kuin tämä notkeasti samaistuttava 'koko rapukansan teema', josta kaikki ylimääräiset vaaran elementit on karsittu raa'an tunteettomasti napsutellen huitsulan haja-asutusalueille."

"Nyt siis tuivertavat freesit puhurit: kansalaiset haluaisivat selvästikin nykyisellään keskittyä itse keskeisiin pääasioihin eli jokirapuihin, rokettirolliin ja limunaatin lipitykseen, ilman konstanttia pelkoa kalloon iskeytyvästä tapparasta tai kaulavaltimon murhaavasti lävistävästä säilänterästä kesken hartaimman ilkamoinnin. Oleellinen kysymys kohottaakin näin ollen joutuisasti nuppiaan: voisiko tämän nyt mieltää teemarintamalla futuristiseksi huomisen trendiksi? Pitääkö myös hypoteettisissa tulevaisuuden vaaleissa tiputella normaalien dekadenteillä viettelyksillä, haureellisilla elosteluilla, groteskeilla obseniteeteillä ja hurmeisella väkivallalla häpeilemättömästi mässäilevien tiukkojen turboteemojen rinnalle tästä lähtien näitä keskimääräisesti huomattavasti pidättyväisempiä ja lauhkeampia softcore-vaihtoehtoja?" Vakavan pohdinnan paikka, no doubt.

19.9.2011
Happy days are here again! Opponentit polvistuivat vaalien mustan hevosen nyrkin alle.

Erilaisia alternatiivisia polkuja pitkin uhkean uurnan säkkipimeisiin pohjakerroksiin saakka terhakkaasti viilettäneiden äänten närkästyttävän säntillinen tarkastuslaskenta on nyt sitten vihdoinkin saatu tyystin hyväksyttävästi suoritettua täsmällisellä näppäryydellä kuleksimasta pois byrokraattisesta päiväjärjestyksestä ja paatumattomassa levottomuudessa hermoilevien, nyrpeän stressaantuneiden rapukansalaisten simputukseksi vieläpä kiellon päälle yliolkaisesti useampaankin hätäilemättömän kiireettömään kertaan. Jos joskus on tyrkyllä mehevät mahkut syöksähtää armoitetun oikeutetusti ja essentiaalisen permission kera täräyttämään, että teeskentelemättömän kesyttömissä rapujuhlateemavaaleissa mikään lopputulema ei kuunaan näyttäydy lopen mahdottomana, niin se hullunkurinen hetki tuolle kaistapäiselle toteamukselle sarasteleekin sitten tykkänään pisteliään pöllämystyneiden pärstäkertoimiemme edessä right about now.



Vireän seikkaperäinen vaalilautakunta estimoi preliminaarisesti ennen äitelän ärtsyn äänestyksen hulmahtamista originellin eläväisen pyörähtelyliikkeen armoille, että kaikkivoipaisen korskean mittelön plausiibelein voittaja tulisi arvatenkin olemaan paatoksellisen pompöösinä pärskyvä Sormuksen ritarit, siinä missä esteettisen ihqujen Onnen päivien mielipuolisen makaaberiksi karmaksi muodostuisi väistämätön alakuloiselle kolmospallille kipuamisen katkeroituneen kismittävään nappinöyryytykseen mukautuminen. Mutta kuinkas, pihkuran pahkura, tässä sitten kävikään? Täydellisestä altavastaajan roolista kärhämöimään singahtanut Onnen päivät abduktoi dramaattisessa taistelussa suureelliseksi sotasaaliikseen sen palavasti havitellun, yltäkylläisen briljanttina hohkaavan kultaisen prenikan, itse ennakkosuosikin luikerrellessa yltiöpäisen temperamenttisesti tuittuillen lohduttoman häpeällistä pronssikorua pokkaamaan! Naurunalaisen kykenemättömästi hakoteillä haahuilleen lautakunnan hämillisen neuvottomat turjakkeet osuivat maalia sihtaillessaan häränsilmään ainoastaan siltä osin, että tunnottoman hirmuinen Frankensteinin talo todellakin sai näissä kisailuissa sijoittautua mukisematta väliinputoajan vetämättömän redundantille asemapaikalle.

Pieteettisen uutterana kerkeästi rehkivä, päällepäsmäröivään palvelualttiuteen vimmatun hermoherkkänä tukehtuva ylläpito on toki lupaillut pamauttaa vielä piirun verran myöhemmin julkisuuteen sydämellisen laupiaasti bisarrin eksplisiittiset statistiikat äänten monitahoisen spesifisestä jakautumisesta sekä oudoksuttavan säkenöivät taustoitukset siitä, millaisen tapahtumajatkumon siivittämänä tämä dogmaattisen leppeä Arnold'sin kaverikopla ponnahti ihanteellisen uniikin saavutuksensa kursailemattoman ansiokkain elkein äkkivääräksi ällistykseksemme viimeistelemään. Ensi lauantaina joka tapauksessa laitetaankin jalalla koreasti ja rokataan kiihkomielisesti mellastaen klokun ympäri tai jos nyt menisikin epäedullisesti käymään niin, että tuo taktikoidun kompetentisti housunpunttiin lähtökuopissa jemmattu tajuton viba ei lahjakasta joraajaa ihan niin kukoistaviin sfääreihin jykevän vitaalisesti kantaisikaan, niin luovana varasuunnitelmana ainakin sentään sosiaaliset elintoiminnot totaalisesti lamauttavaan laskuhumalaan, tympäisevän saastaiseen vomitukseen, arveluttavan ala-arvoiseen simahtamiseen ja matalamielisen säädyttömäksi leimattavaan pöydän alle urvahtamispisteeseen saakka!

8.9.2011
Politiikan erikoistuntijamme syvämietteisessä tentissä ainutkaan kivi ei jää kääntämättä!

Epäilyksettä räiskyvän räväkäksi hoksatun rapuhippalokronikan ylivertaisesti sykähdyttävimmiksi selittämättömän sukkelasti karakterisoitavien tenhoavien teemavaalien korrektisti sertifioitu ennakkoäänestysaika alkaa nyt näin 28. vuorokautensa myötä olla sitten pikkuhiljaa peruuttamattomasti halki, poikki ja ennen muuta sievän elegantisti kasattuna kerskailevan lineaariseen pinoon. Viehättävä vaalisunnuntai kajastaa jo iljettävän härnäävästi ihan lähitienoilla tuossa seuraavan kulman takana, joten tuota pikaa joka sällille selkiytyy, mikä noista kolmesta moitteettomasta ässäteemasta oikein anastaa vaikutusvaltaisen kunnian ojentautua vuonna 2011 tuulettamaan sille rehentelevimmälle palkintokorokkeelle ja kenet komennetaan vuorostaan luusereiden loosiin rouskuttelemaan apeana irvistellen kapsäkeittäin sairaalloisen sapekasta kohtalon kalkkia.



Kuten vanhojen männäkesäisten kokemustemme pohjaltakin säännönmukaisesti juurtuneena tapana on haiskahtanut olevan, teemavaalit ovat taas kerran elähdyttäneet yleisössämme kaikenkarvaista jupinaa, supattelua sekä monimuotoisia emootioita, aistimuksia ja tunnekuohuja, mutta rapuimperiumin räjähdysmäisen laajenemisen selkeäpiirteisenä sivutuotteena olemme myös ajautuneet oivaltamaan, että pohjimmiltaan ihan kaikki konsistensseihin poliittisiin aktiviteetteihimme assosioituva tuntuisi nykyaikana herättävän etuoikeutetussa ökyklubissamme aivan mielekkäästikin vuosi vuoden jälkeen yhä rutkemmin relevantteja lähtökohtia silmämunien kummastuneelle pyörittelylle ja pääkopan yököttävän tyrmistyneelle raaputtelulle.

Mitkä taktiikat, jipot, kolttoset ja koiruudet oikein pitävät riemukkaan rapusivilisaation rouheasti kieppuvat rattaat takeltelematta tuossa niille luonteikkaan sulavassa vilskeessä ja vipinässä? Millaisia koruttoman värisyttäviä, aavistamattomista suunnista päätä pahkaa kupeisiimme säntääviä uhkakuvia me itsenäisenä valtiojärjestelmänä olemme alinomaa pakotettuja antipaattisesti henkäisten kohtaamaan? Miten hallitustasolla tapahtuvat suunnattoman riuskat rakenteelliset mullistukset vaikuttavat elämäämme sekä kasvottomana laumana että tragikoomisesti jo nöyrän kliinisellä yksilötasollakin? Voisimmeko operoida joillakin umpimähkäisillä osa-alueilla vieläkin elastisemmin? Taatusti kaikki tyynni nasevia kysymyksiä, joihin jokainen rapukerhomme jäsen haluaisi kiistämättömällä varmuudella vastaanottaa perin loogiset ja jouheasti sulatettavat vastaukset. Perusprobleemaksi jää kuitenkin aina tämänkaltaisten kompleksisten kommervenkkien kelvoton monisäikeisyys tuikitavallisen, poliitiikkaan perehtymättömän maallikon harjaantumattomasta perspektiivistä. Ilman todellista politiikan rautaista asiantuntijatahoa, valtavalla kirkasjärkisyyden lahjalla varustettua hairahtumatonta supergurua, joka tulkkaisi nämä harmittavan hankalat seikat kansantajuiseen ja makeilevan kivuttomasti sisäistettävään formaattiin rehellisesti, puolueettomasti, suoraviivaisesti ja tosiasioita kaunistelematta, moni pulma voisi jäädä kansalaisten aivolohkoihin hautumaan, härskiintymään ja happanemaan. Se jos jokin vasta olisikin ruokottoman epäsuotuisan resoluution klimaattinen huippukohta.



Pystyttekö erottamaan tuon uljaan, jaloverisen humman satulaan kiivenneen, pitkänhuiskean, karismaattisen, salskean ja aristokraattisen hahmon laukkaavan uhrautuvaisen missionsa suorittaneena kohti helakan purppuraista taivaanrantaa? Okulaarinne eivät petkuta teitä kusetusalttiita poloisia, se on kuin onkin virtuoosimainen Iso-T, joka karautti jälleen kerran toimituksemme maanittelemana valkealla ratsullaan tinkimättömän kuulustelulamppumme painostavaan säteeseen. Tämän hän teki luonnollisesti puhtaasta pyyteettömästä velvollisuudentunnosta, tiedostaen paikkansapitävästi olevansa näitä olennaisen tähdellisiä vastauksia saalistaessa se merkityksellinen viimeinen toivonne. Tämänkertaisessa tentissä kuoritaan yleisömme valistukseksi paljaaksi koko rapupolitiikan rönsyilevä spektri. Aivoriihemme jäsenteli sofistikoituneelle yleistietäjällemme juuri teidän mielentyyneytenne huomioon ottaen eksaktisti ne valppaat kysymykset, jotka varauksettomasti tällä hetkellä näyttäisivät eniten vieraskantaamme askarruttavan. Eiköhän viimeistään tämän jälkeen itse kunkin ole vaivatonta hiffata, miltä puolelta kanan anatomiaa sitä rakkoa oikein hädän hetkillä tavataan keventää.

(1)

Ennen kuin siirrymme käsittelemään itse tämän vuoden teemavaaleja ja muita rapuyhteiskunnan päivänpolttavia poliittisia kysymyksiä on aivan ensimmäiseksi pakko nostaa pöydälle kesän puhuttavin kohuratkaisu. Tänä vuonna rapu-universumissa on noussut kolme puheenaihetta ylitse muiden: hallituskriisi, hallituskriisi ja hallituskriisi. Ylimieliseksi ja itsekeskeiseksi moitittu Rapuparlamentti hajosi kesän ensitahdeilla pelimerkkien puutteeseen ja tilalle nimitettiin pikaisella aikataululla läpivietyjen hallitusneuvottelujen jälkeen ennenkuulumattoman kritiikin kohteeksi välittömästi joutunut väliaikainen hätähallitus, jolle luovutettiin titteli Rapusenaatti. Millä mielin te olette seuranneet tapahtumien infernaalista kulkua ja rehellisesti tokaistuna, kuinka mittavaa epäluottamusta Senaatti on jo ennättänyt teidän sisimmässänne herätellä?

Suhtaudun arvovaltaisen Senaatin toimintaan rauhallisen myönteisesti.  Rapuvaltakunta tarvitsee rapuperustuslakiin kirjatun hallitsija-elimen, jonka avulla välttämättömät päätökset voidaan tehdä, hallituskriisi hoitaa asianmukaisesti tilanteen edellyttämällä vakavuudella sekä rajata poliittisen vallankäytön uskottavuus sille taholle, jolle se rapuvaltakunnan perustuslain mukaan kuuluu. Epäluottamuksen sijaan käyttäisin termiä "rajojaan hakeva" tai "eksperimentaalinen".  Poliittisen analyysin keinoin me ymmärrämme asiaa paremmin, kun itse ravun lisäksi näemme ravun metafyysisen olemuksen sekä ravun osana erilaisia kulttuuri- ja toimintaympäristöjä. Kun tarkastelua laajennetaan vielä ajan ja paikan, tietoisuuden ja todellisuuden tarkasteluympäristöön, ollaan jo lähellä itse ravun ymmärtämistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun ymmärrämme, että rapu itsessään ei ole pelkkä kuori, keho ja sakset, on meidän helpompi nähdä ne yhteiskuntamallit, joihin rapu voidaan kitkattomasti sijoittaa aiheuttamatta ristiriitoja tai muita mahdollisesti eskaloituvia konflikteja. Näkisin tässä hyväksi havaittuja metodeja hallituskriisin helppoon ja yksinkertaiseen hoitamiseen.

(2)

Parlamentin hajoamiseen oli paikannettavissa lukuisia motiiveja, mutta sekä rahoitusraamit että tulosvastuullisuuden puute ollaan toistuvasti nimetty ehkä niiksi ponnekkaimmiksi romahdusta edesauttaneiksi kipupisteiksi. Miten nyt valtaa käyttävän Senaatin teidän mielestänne tulisi menetellä, jotta juuri näihin asioihin saataisiin pysyvästi jonkinlainen asiallinen tolkku ja järjestys?

Rahoitusraamien suhteen olisi saatava aikaan kestävä budjetti, jota pitkäjänteisesti kehitetään aiemmilta tilikausilta todettujen vertailukohtien mukaisesti. Kokonaisbudjetin seurantaan olisi luotava tarvittavat työkalut ja mittarit, jotka selkeästi indikoisivat mahdolliset vaaratilanteet riittävän ajoissa, jotta asia ehditään käsitellä ja korjaavista toimenpiteistä päättää ennen mahdollisten työläiden välikysymyskäsittelyiden aloittamista. Asia on periaatteessa työjärjestyspohjainen, mutta resurssien riittävyys on myös varmistettava, jotta mittareiden ja muiden valittujen hallintatyökalujen käyttö saataisiin optimaaliselle tasolle. Tällä menettelyllä nivotaan yhteen rahoitusraamit ja tarvittava valvonta. Tulosvastuullisuus syntyy tämän vakautuskokonaisuuden toiminnan ymmärtämisestä ja toimintakuntoon saattamisesta. Tulosvastuullisuutta voidaan korostaa myös erilaisilla palkkioilla ja kannustimilla, joita voidaan kohdistaa rahoitusvastuussa olevien tahojen operatiiviseen toimintaan. Kun rahoitusraamit ja tulosvastuullisuus toimivat, saadaan kauan kaivattu tolkku ja järjestys toimintaan. Mikäli näistä toimista ei ole hyötyä, on syytä harkita kriminaalipolitiikan ulottamista päätöksenteon tulosvastuullisuuden valvontaan, jolloin kannustimien sijasta toimitaan niin sanotussa negaatiomalliympäristössä, josta on saksittu pois kannustimien kasvattamat ekonomiset tuntosarvet.

(3)

Tulisiko teidän näkemyksenne mukaan Rapusenaatin eri puolueita tarkastella monoliittisina toimijoina tai orgaanisina itseohjautuvina kokonaisuuksina, vaikka kysymykset puolueorganisaation koheesiosta ja strategisesta operoimisesta eivät ole niin yksiselitteisiä kuin esimerkiksi kollektiivisen toiminnan ongelman lähestymistapa antaa ymmärtää vai onko kollektiivisen edustamisen näkökulmaa pyrittävä myös syventämään enemmän kohti dynamiikan syvätasoa?

Näkisin, että Rapusenaatin tulisi valita suuntansa poliittisten voimasuhteiden kentällä. Aatteellinen ideologia on hyvin tärkeä tässä yhteydessä ja sen merkitystä ei voi kylliksi korostaa. Monoliittisten toimijoiden laajassa kirjossa on hyväksyttävä myös se, että dualistis-administratiivinen tarkastelukokonaisuus tekee yhä laajemmin tuloaan ideologisena ratkaisuna, toisaalta demokraattiseen toimintatapaan kuuluu erityisryhmien mahdollisuus toimia kollektiivisen edustamisen lisäksi myös konkreettisessa päätöksenteossa. Mitä tulee dynamiikkaan tässä yhteydessä, näen sen lääkkeenä poliittisen kentän hajanaisuuteen. Tästä neuvosta Rapusenaatti voisi ottaa vaarin tai mummonkin ja ryhtyä tarpeellisiin rakenteellisiin toimiin. Toisaalta toimien derivaatta ei saa osoittaa liian suurta lukua ajan suhteen, koska tällöin eräät konservatiivisemmat tahot saattaisivat nähdä sen uhkana ja demokraattisessa järjestelmässä ryhtyä haittaamaan äänestyskäytäntöjen lisäksi varsinaista senaattityöskentelyä. Rapusenaatin toiminnan luonteesta johtuen korostan tietenkin myös toiminnan universaalista puolta, jota ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä syytä käsitellä intergalaktisesta aspektista, vaan pitäytymisraja olisi asetettava lähielämänmuodot huomioonottavalla tarkkuudella. Asiaa ei kuitenkaan ole syytä maustaa muukalaisvihalla, sillä rapu maistuu ravulta, vaikka se tulisi vieraasta kulttuuripiiristä, olisi kasvanut idän jokien sijaan päiväntasaajan hiekka- ja öljypitoisissa vesistöissä tai vaikkapa galaktisen avaruuden tuntemattomilla pesäkkeillä.

(4)

Kuinka todennäköisenä te pidätte sitä, että kysymykseen edustuksellisen järjestelmän demokraattisuudesta ei pystytä vastaamaan pelkästään erilaisten rapuvaltion toimielinten menettelytapoja valvomalla, koska senaattorin asemaa ei voida kyseenalaistaa ilman, että herää perinteinen kahtiajako vapaan ja sidotun mandaatin välillä?

Näen tässä puhuttavan demokratian rakenteiden lisäksi myös sotilaspoliittisesta aspektista ja niin kutsutusta internointimallista. Vapaan mandaatin menetelmän on todettu toimivan erityisesti ylimmissä toimielimissä erityisen hyvin, joten en näkisi paikkaa dualistisella mallilla tässä yhteydessä. Kannattaisin tässä vapaata sotilaspoliittista improvisointia, jota tulisi perustella demokraattisen mallin ylläpitämisellä sekä erityisesti senaattorin aseman rakentamisella julkisen kuvan kautta mielikuvien sijaan.  Sopiva vastaavuus saavutettaneen korostamalla vahvoja myyttisiä mielikuvia sankareista, Atlantiksen kaltaisesta maasta, jossa ravut liihottavat vapaana kirkkaissa vesistöissä tunnelman kohotessa yliluonnollisiin sfääreihin, kuten rapujuhlallisuuksien myöhäisimpinä hetkinä. Vahva dualistinen aspekti hajoaa lopulta ja yhtyy sulavasti havaittavaan tietoisuuteen vailla kyseenalaistamisen riitasointuja.

(5)

Sitten lyhyesti itse teemavaaleihin. Voidaan todeta, että Senaatti järjesti epäilijöilleen todellisen jymy-yllätyksen, ehkä koko rapujuhlahistorian kutkuttavimmalla ehdokasasettelulla. Millaisia yhteenvetoja päätyisitte vuoden 2011 teemakandidaateista piirtämään?

Ehdokas "Frankensteinin talo" näyttäytyy teema-asettelussa väkevällä kauhuteemalla, johon yhdistyvät jännittävällä tavalla kokeellisen obduktion ihanuus, tarinan ympärille rakennetut suuret intohimot sekä klassinen kauhuelementti, johon kytkeytyvät mytologisen historian kulissit miellyttävällä, kerrontaa tukevalla tavalla. Teemaan yhdistyy myös miehisen voiman ja pelottomuuden vaatimus, joka on omiaan edistämään yhteiskunnan puolustushallinnon tarkoitusperiä, jaloja aatteita ja viime kädessä konkretisoimatonta romantisoitua rakkauden ja vapauden abstraktia harmoniaa. Osista parsitun olennon marssiessa auringonlaskuun, paatuneinkin luopio kokee pakokauhun repiviä tunteita sisimmässään ja lopulta ehkä myös ulkoisissa osissaan.

"Onnen päivät" marssittavat areenalle suuremman vesistön takaisen siloitellun kiiltokuvamaailman, jonka ongelmaympäristö sijoittuu joidenkin vuosikymmenien takaiseen maailmantilanteeseen.  Teeman voi kiteyttää "rock around the clock" -termiin. Ehdokasvalinta on mutkaton, ristiriidaton sekä tietyssä mielessä nostalgian täyttämä. Teema saa meidät kaipaamaan aikaa, kun kaikki oli yksinkertaista, vilpitöntä ja todellisuuden täyttivät samat pelkistetyt populaarikulttuurin mystifioimat persoonat kuin nykyäänkin, mutta voimakkaasti arvoihin, kulttuuriympäristöön ja aatteisiin sidottuna. Teemasta voi aistia vapauden ja konservatiivisten arvojen toisiinsa kietoutuneen harmonian, mutta toisaalta niiden takana elävän tukahdutetun todellisuuden, joka elää ikään kuin auringon varjopuolella omaa elämäänsä toisinaan aiheuttaen todellisuudessa vääristymiä, joiden merkitystä aikalaiset pitivät heikkoutena tai jättivät sen tylysti huomiotta konservatiivisuuden valumuottiin sopimattomana. Tämä aika on jo eletty, mutta nykyajan miehet ja naiset ovat näihin pelkistettyihin hahmoihin nähden valjuja, aatteettomina ja päämäärättöminä vaeltavia varjoja. Humoristisella aspektilla höystettyä todellista rohkeutta ajan kulisseihin sidottuna, vai sittenkin vain heikkouden salakavalia ilmentymiä?

Viimeisistä viimeinen "Sormuksen ritarit" teemana sisältää eniten yhtymäkohtia Frankensteinin taloon. Sormuksen ritareissa yhdistyy samanlainen klassinen kauhuelementti, mutta hieman eri sävytasoilla. Lisäksi päälle tulee maailman pelastava myyttinen sankaritarina, jossa näennäisesti rajallisilla voimilla varustetut tavalliset ihmiset kykenevät uhmaamaan toisesta todellisuudesta kumpuavia suuria voimia, joiden käyttäytyminen ja voimavaranto ei ole aina mitattavissa tuntemamme fysiikan avulla. Tarina synnyttää metafyysisen todellisuuden, jonka avulla todellisuudessa ja tietoisuudessa elävä tulee kykeneväksi ammentamaan voimia toisista ymmärryksen tasoista, joissa piilee tuntematonta energiaa. Erilaiset loitsut ja taiat ilmentävät tämän tuntemattoman energian käyttöä, kohdistaen sitä nykyhetkeen ja kokemaamme todellisuuteen. Sormukset ritarit näyttäytyvät teemana, jossa kaikki on mahdollista, jokaisesta voi tulla sankari nykyisessä tietoisuudessammekin, suurten mittelöiden kautta, omaa henkeään uhmaten. Toisinaan pätsin syleilevä kuumuus huumaa jäähdytetyimmänkin kehon, mutta onko vaelluksen rasitukset sittenkin liiallisia paheiden riuduttamalle lihaksettomalle kehollemme?

(6)

Lopullista äänestyskäyttäytymistä on toki vuodesta toiseen aina yhtä hankalaa etukäteen luotettavasti hahmotella. Tällä kertaa se seikka tekee kuitenkin ehdokasasettelusta erityisen poikkeuksellisen, että toisin kuin esimerkiksi viime vuonna, jolloin ehdokkaiden välille oli vedettävissä selkeä punainen lanka rikollisuuden glorifoinnin kautta, nyt kaikki ehdokkaat eroavat puitteiltaan ja ajatusmaailmaltaan toisistaan ennätyksellisen radikaalilla tavalla. Pidättekö tässä valossa todennäköisenä, että äänet jakautuvat tasaisesti ehdokkaiden välille, vai uskotteko, että rapukansan syviin riveihin vetoava, hävyttömimmällä laskelmoivuudella väritetyillä populistisilla vippaskonsteilla pelaava teema voisikin yltää kamppailussa suoraan jytkyvoittoon?

Uskon, että äänet tulevat tänäkin vuonna jakautumaan populistisen kiiltokuvamaailman, velhoilevien sotureiden ja parsittujen raajojen ristivedossa varsin tasaisesti. Ajan henkeen sopivasti konservatiivis-nostalgis-populistinen linja vienee joka tapauksessa jonkinasteisen voiton, riippuen kunkin äänestäjän mielenmaailmasta, tarkoitusperistä ja mentaalisen valmistautumisen asteesta. Uskon, että ehdokasasettelu herättää voimakkaita tunteita, vaikka tänä vuonna varsinaista rikollisuuden glorifiointia ei suoranaisesti esitetä teemaan liittyvänä osana. Rikollisuus kuitenkin määritellään kulloisenkin yhteiskunnan arvojen, historian ja perinteiden mukaan. Raajojen parsiminen saattaa viitata hautarauhan rikkomiseen, onnenpäivinä saatetaan rikkoa tietoisesti konservatiivisen yhteiskunnan asettamia lakeja tahi asetuksia sekä sormuksen roudaaminen pätsin pyörteisiin loukannee paikallisen hallitsijaksi pyrkivän voiman näkökulmasta pahastikin kyseiseen valtakuntaan tulossa olevaa rikoslakia. Tämän vuoksi näenkin, että tietynlaiset ristiriidat teemojen sisällä ovat välttämättömiä ja äänestäjäkunnan peilatessa itsetietoisuuttaan niiden syvimpään sisältöön, saattaa syntyä hajanaisia ja ennalta-arvaamattomia lopputuloksia.

(7)

Kokonaisuutena arvioiden rapuorganisaation finanssipolitiikan sääntökehikon kattavuuden puutteet aiheuttavat merkittäviä riskejä finanssipolitiikan onnistuneelle hallinnalle. Koetteko, että rapuvaltiontalouden kehysjärjestelmä riittää sen suppean kattavuuden vuoksi vastaamaan tällä hetkellä olennaisiin finanssipoliittisiin haasteisiin eli julkisen raputalouden vakauttamiseen ja kestävyyden turvaamiseen?

Tärkeimpänä näen talouden rakenteellisen kestävyyden, joka huomioi rapuorganisaation toiminnan osana rapuyhdyskunnan muodostamaa kasvuympäristöä. Toki taloudellisesta aspektista vakauttava finanssipolitiikka voidaan nähdä ainoana ratkaisuna laajempaan ongelmakokonaisuuteen. Vakauttamistoimien inflaatiovaikutusta täytyy kuitenkin arvioida rationaalisen näkemyksen mukaisesti, koska parhaimmatkaan vakauttamistoimet eivät voi onnistua raputaloudellisessa toimintaympäristössä, jos se ei pidemmän päälle takaa riittävää ostovoimaa. Ristiriita siitä, että rapuja on syötävä, toisaalta niiden on tuotettava ja kolmanneksi niiden on ylläpidettävä prosessia, vaikuttaa nopealla tarkastelulla paradoksaaliselta, mutta uskon riittävien vakauttamistoimien valtaan. Kestävyys säilytetään parhaiten noudattamalla vanhaa oppia: kuori, syö ja syö! Tällaisen arvopohjan omaksuminen onkin ollut helppoa aikana, jolloin ostovoimaa voitiin lisätä vapaasti elvyttämistoimilla, mutta myös tilanteessa, jossa elvytystoimet ovat vaihtuneet nopeasti sopeuttamistoimiksi. Jos arvovaltaista Senaattia saa neuvoa, mielestäni rapujen syöminen korreloi suoraan kestävyysvajeen tilanteeseen. Paras rapu on syöty rapu!

(8)

Oletteko sitä mieltä, että rapujuhlien strategisille investoinneille pitäisi pääsääntöisesti asettaa selkeästi korkeampi tuottovaatimus kuin operatiivisille investoinneille, koska nämä hankkeet luovat lisäarvoa ja vaikuttavat ratkaisevasti äyriäisvaltakunnan menestymiseen, vaikka ongelmana tämän muuttujan määrittämisessä onkin se, että diskonttokorko sisältää epävarmuustekijöitä, joita on hyvin vaikeaa ennustaa ja arvioida?

Tuottovaatimuksista ei tule missään tapauksessa luopua. Muuten vastassa ovat helvetin portit, joiden kirkkaanpunainen ja valkohehkuinen vuorotteleva loimotus nousee yli hämärtyvän taivaanrannan. Paholaisen asuinsijan tulisen kuumuuden voi aistia poskipäissä. Riutuneena me kohotamme miekkamme usvan keskellä edeten pelottomasti palavassa suossa kohti viimeisintä linnoitusta, käymättömän korpimaan äärilaitaa, jonka kamaralle ei kukaan elollinen ole vuosituhansiin astunut. Sisimmässämme tunnemme pelkoa ja epävarmuutta, joka kalvaa jokaisella askeleella. Pelkoa täällä ei saa tuntea, sillä se vie lopulta hengen ja järjen. Meidän on nähtävä äyriäisvaltakunnan ylängöltä viisaiden tie, vaikka silmissämme säteilee lohduton iankaikkinen epävarmuus. Lisäksi operatiivisille investoinneille parhaaksi voidaan katsoa korkotason yleisen seurannan, johon voidaan integroida erilaisia riskienhallinnan työkaluja.

(9)

Valiokuntien kuulemiset voivat joskus johtaa suuriinkin rapuhallituksen esitysten muutoksiin, esitysten niin sanottuun uudelleenkirjoitukseen Rapusenaatissa tai niiden palauttamiseen takaisin valmisteluun asianomaiseen ministeriöön. Ainoastaan tulevaisuusvaliokunnalla ja suurella valiokunnalla on käytettävissään pieniä tutkimusmäärärahoja, eivätkä nekään ole tarkoitettu lainsäädäntötyöhön. Näettekö, että näin vaikea tilanne vaatisi pikaista uudelleentarkastelua ja korjaamisliikkeitä?

Lainsäädäntötyö ja valiokunnissa tapahtuva työskentely tarvitsevat pohjakseen yhteiskunnallisia intressejä palvelevaa tutkimusta, joiden tuloksia voidaan käytetystä tieteellisestä menetelmästä riippuen soveltaa suoraan tai yleisvalmistelua tukevasti erityisesti lainsäädäntötyön teoriaan. Oikeusperustaisen yhteiskunnan kaikki peruselementit saadaan rakennettua demokratiaa ja tasapainoa tukevaksi, kun käytettävissä olevaa tutkimustietoa voidaan soveltaa primaaritasolta alkaen aina kohdistettuun valmisteluun, jolloin tutkimustietoa voidaan hyödyntää referoidusti kulloinkin käsiteltävään aihekokonaisuuteen. Tärkeintä tässä yhteydessä on selkeälinjainen ja avoin tiedonhankkimismenetelmä, jolla on riittävä reliabiliteetti, jonka vaatimustaso saattaa hieman hakea suuntaviivojaan käsiteltävän asiakokonaisuuden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mukaan. Joka tapauksessa emme voi toimia pelkästään reaktiivisesti, vaan suosittelen harkitsemaan pikaisesti ministeriöiden budjettitilanteen tarkistamista ja T&K määrärahojen kohdentamista siten, että niiden käytöstä voisi päättää asianomaisen ministeriön lisäksi myös tahot, jotka ovat arvioimassa tutkimustuloksia ja soveltamassa niitä etupainotteisesti valiokuntien lainsäädäntötyöhön.

(10)

Rapuvaltion aluepolitiikka on käynyt uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä läpi mielenkiintoisia kehitysvaiheita. Sekä rapujuhlien alkutaipaleelle tyypillinen, varhainen teollistava kehitysaluepolitiikka että viime vuosikymmenen loppuun linkittyvä myöhempi, julkissektorivetoinen kehitysalueiden keskusten kehittämispolitiikka takasi suhteellisen onnistuneen tasapainon aluepolitiikan tehokkuus- ja tasaisuustavoitteiden välille. 2010-luvun muuttuneessa toimintaympäristössä ei ole nähtävissä yksinkertaista paluuta näihin "aluepolitiikan kulta-aikoihin", mutta voidaanko myös uudessa tietoteollisessa kehitysvaiheessa ja globalisaation maailmassa saavuttaa vastaavanlainen tasapaino ja mitä toimenpiteitä se edellyttää?

Aluepolitiikka on puhuttanut myös tieteellisesti aktivoituneita piirejä viime aikoina. Rapuvaltion perinteinen aluepolitiikka keskittyi Rapu I:n ja Rapu II:n hallitsijakaudella ympäristöön, josta meillä kaikilla on lämpimiä, toisinaan myös ristiriitais-traditionaalisia muistoja. Toisaalta myöhempien rapudynastioiden valtakaudella nähtiin myös pienempiä aluepoliittisia muutoksia, jotka eivät mainittavasti vaikuttaneet globaalissa mittakaavassa rapuyhteiskunnan keskeisiin toimintoihin, mutta toivat tietenkin uusia varteenotettavia rakenteellisia ja toiminnallisia ulottuvuuksia. Voidaan todeta, että Rapu V:n hallitsijakaudella aluepoliittiset muutokset tapahtuivat sitten vyöryen ja aiheuttivat selkeän kontrastin globaaliin aluepolitiikkaan. Vastaavanlaisen tasapainon saavuttamista pohtivat aiemmin useat nimetyt valiokunnat, mutta näin jälkikäteen voidaan todeta, että optimaalinen balanssi on saavutettu kitkatta ja hallitussa yhteistyössä erilaisten intressipiirien kanssa. Tästä voidaan kiittää erityisesti yhteiskunnallisesti kattavaa diplomatiakoneistoa, joka kokeneella otteella onnistui puhuttelemaan hallintokoneistoa ja kansaa sen omaa kieltä ja kulttuurillista sensitiivisyyttä korostaen.

(11)

Rapujuhlat ovat vuosien varrella tulleet tunnetuiksi juuri saumattomasti rullaavasta yhteistyöstä kiinalaisten ravuntoimittajien kanssa. Mitä oikein pidätte sinä keskeisimpänä salaisuutena tämän menestyksekkään Kiina-ilmiön takana ja miten Senaatin tulisi nyt toimia vaaliakseen idänkauppaa jatkossakin yhtä hedelmällisenä?

Puhuttaessa idänkaupasta, puhumme täysin uudenlaisesta kulttuuripiiristä. Rapujen viennistä ja tuonnista puhuttaessa samaan yhteyteen rinnastetaan varsin usein myös lohikäärmeiden tuontikauppa. On muistettava, että Kiina on lohikäärmeiden viennin ehdoton ykkösmaa ja siksi rapujen ja lohikäärmeiden ulkomaankaupasta tulisi neuvotella samalla kerralla, jotta kauppakumppani hahmottaisi, että kiinnostus kohdistuu erityisesti heidän pääartikkeliinsa. Henkisen maailman ymmärtämys kauppasuhteita luotaessa on myös tärkeää. Idän salaisuuksien avautuessa ravun saksien napsahtelun säestyksellä, on helppo todeta ravuntoimittajien olevan koko rapuyhteiskunnan toiminnan perusta. Siksi Senaatin tuleekin kunnioittaa Apinan vuonna kolmesti kumartaen idän jumalia, jotta päät eivät ala putoilemaan kuvainnollista ilmaisutapaa konkretiaan häilyvästi laajentaen. Tämän asian suhteen en jäisi pitämään käärmettä pullossa, vaan lähettäisin rapuveitsin varustautuneen arvovaltaisen ja ennakkoluulottoman kauppavaltuuskunnan välittömästi kolkuttelemaan kielletyn kaupungin portteja.

(12)

Viime vuonna rapuhallinto katsoi obligaatiokseen osallistua Kreikan valtion velkakriisin tukemiseen. Vaikka sen johdosta jouduttaisiinkin nipistämään esimerkiksi tulevien kinkereiden tarjoilu-, dekoraatio- tai artistimenoissa, olisiko rapuvaltiolle ensiarvoisen tärkeää ottaa nykytilanteessa osaa myös mahdolliseen Portugali-pakettiin?

Rapuhallinnon päätöksentekoelimien tulisi laajentaa katsantakantaansa pitkälle yli protektionismiin kääntyvän ja taloudellisesti kukistuvan Euroopan. Sen vuoksi Senaatin olisi kunnioittavasti kartoitettava mahdollisuudet ja käytettävä diplomaattiset hienovaraiset tuntosarvensa kohti eräänlaista rapupakettia, joka tähtää erityisesti jokirapuyhdyskunnan taloudellisen arkkitehtuurin perustusten tukemiseen ja rapuyhdyskunnan ekonimis-aatteellisen perinnepohjan vaalimiseen, jotta taloudellisessa kurimuksessa pyöriskelevät Etelä-Euroopan lomasaarekkeet eivät suistaisi tuota yhdyskunnista jalointa kohti liittovaltiohallintoa ja julkisen talouden talutusliekaa, jonka toisessa päässä seisovat sellaiset rapuja halveksivat suuret maat, joiden erityisintressipiireihin ei ole koskaan kuulunut jalo saksiaate, jota yltäkylläisyydessämme vielä emme osaa riittävästi arvostaa. Tämän vuoksi emme voi vielä sallia, että rapuhallinto kapeakatseisesti plagioi helpointa saatavissa olevaa toimintamallia omassa prefektuurissaan.

(13)

Sitten hieman sisäpolitiittisia kuohahteluja. Miten kommentoisitte hälyttäviä väitteitä, joiden mukaan sisäsiittoisen rapukulttimme satunnaisten jäsenien välisissä keskusteluissa oltaisiin anonyymien lähteiden mukaan viitattu obsessiivisen despoottiseen Pykään kyseenalaisella ja esineellistävällä liikanimellä "kokovartalodiktaattori"?

Tässä yhteydessä täytyy muistaa, että rapuyhteisö kokonaisuudessaan koostuu poikkeuksellisen moninaisista osista, joiden välille syntyy luontaisesti aluenationalistisista aatesuunnista kumpuavia ristiriitoja, jotka saattavat toisinaan eskaloitua konfliktiluonteisiksi kriiseiksi. Tietynlaista valtapoliittista keskustelua sävyttää yleisesti muovautuvat, tarkemmin määrittämättömät käsitteet, joista muovautuu eri intressiryhmien paineiden ja ympäristöolosuhteiden vaikutuksesta liikanimiä, joiden näennäinen käsiteavaruus näyttäytyy toisinaan vain osittain, riippuen havaitsijan tarkastelukulmasta. Liikanimelle on usein ominaista käsitteelliset mielikuvamaailmasta vaikutteita saaneet ilmentymät, joiden todenperäisyys saattaa jäädä tarkasteluavaruuden suppeuden vuoksi epämääräiseksi. Tämän vuoksi erityisesti "kokovartalodiktaattori" -käsitteen halveeraavuutta ei voi vielä arvioida täsmällisesti, jos emme tunne anonymiteetin pohjana olevia persoonailmentymiä. Osasyynä voi olla eroottis-maskuliininen lähestymistapa, joka korostaa vartaloa empiristisen realismin ilmentymänä osana valtakokonaisuutta ja vallan määrittelemätöntä intentionaalisuutta. Toisessa lähestymiskannassa voidaan nähdä viitteitä vääristyneestä konstruktivismista, jolla realismin keinoin toteutettu lähestymistapa pyrkii häivyttämään tietoisuuden sanan tarkoituksesta ja yhdistämään etymologian pelkästään konkreettisen vallan määritelmään ja luomaan kokovartalosta erillisen diversiomallin, jolloin nimitystä voidaan pitää epäjohdonmukaisuuden lisäksi epäoleellisena konkreettisen vallan keskiöstä tarkasteltaessa.

(14)

Rapudiktatuurista puhuttaessa poliittinen kuvatutkimus on liitettävissä imagologiaan. Viittaako imagologia mielestänne rapuideologian "toiseen muotoon", vaikkakaan imagologiaa ei tule samaistaa ajatukseen "väärästä tajunnasta" vai onko kyseessä ennemminkin sellaisten symbolisten representaatioiden systeemi, jossa tilannetta tulkitaan tietyn luokan tai sosiaalisen kerrostuman sisältä käsin?

Rapudiktatuuri nähdään eräällä tavalla "yhden ravun järjestelmänä", joka voi johtaa pahimmillaan vähälihaisuuteen ja laihoihin tuloksiin. Hallintomallia kehitettäessä on aina muistettava itse juhlallisuuksien aiheuttamat velvollisuudet. Sen vuoksi on helppo todeta Rapusenaatin olevan sinällään lihaisampi hallintomalli, kuin perinteinen kahden saksen diktatuurinen hallintomalli. Administratiivisen kerroksen yhteyteen ja osittain sen alapuolelle kiinnittyy myös erilaisten juridista valtaa vailla olevien näennäisintressipiirien lisäksi toimielimiä, joiden hallintoasema on konfirmoitu lainsäädännön tai diktatuurimallissa päiväkäskyn avulla. Nähdäkseni tämä muodostaa sellaisen sosiaalisen kerrostuman, josta punertava, mehevän herkullinen lihaisa aines parhaiten voidaan ammentaa yhteiskunnan käyttöön. Kun järjestelmää maustetaan sopivasti, saadaan aikaan tuoksahtavia keskusteluja, jotka toisinaan saattavat kiehahtaa yli, kiihottaen kansaa kalistelemaan rapuveitsiä kiihtyvässä tahdissa. Tärkeintä on myös primaarinen representaatio, joka antaa mallia sellaisille kansanosille, joiden poliittinen nälkä ei ole vielä tyydytetty, mutta joilla on erityistä halua tai intressiä kokea makunystyröissään kaikki poliittiset vivahteet, unohtamatta tietenkin sopimattoman aineksen ejektointia poliittisen kentän hygieenisyyden varmistamiseksi.

(15)

Rapuyhteiskunnan onnistunut tiede- ja teknologiapolitiikka on luonut pohjaa monille menestyville toimialoille, joiden varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Pystytäänkö mielestänne kasvun ja kilpailukyvyn haasteisiin kuitenkaan enää vastaamaan pelkästään toimialapohjaisen ja teknologialähtöisen strategian keinoin vai pitäisikö tarjontalähtöisen innovaatiopolitiikan rinnalla vahvistaa kysyntälähtöistä, laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa?

Koskettelemme suuria kysymyksiä. Innovaatiopoliittinen ilmasto on viime aikoina ohittanut kyllästymispisteensä, jonka seurauksena taloudellisesti kilpailukykyistä, asiakkaiden arvostamaa sekä käytännön sovelluksiin taipuvaa innovaatiotuotosta ei ole enää siinä määrin saatavilla. Sen vuoksi innovaatiot ovat tarrautuneet markkinalähtöiseen, tosin joissakin yhteyksissä samanaikaisesti suppea-alaiseksi katsottavaan suuntaan. Taloudellis-paradigmaattisten metodien avulla rapuyhteiskuntaa voidaan pitää lyhytkestoisen sykli-innovaation rakentajana organisatorisella perspektiivillä sekä myös administratiivisella tasolla tarkasteltuna. Kyseenalaisia suuria voittoja innovaatioteknologinen ilakointi tuskin pystyy tuottamaan, mutta tämän kaltaisilla proseduureilla on kyllä paikkansa niin laaja-alaisella syvällisemmällä traditionaalisella innovaatiosektorilla kuin myös lyhytjänteisellä, niin sanotulla täsmämarkkinointisektorilla, joka pyrkii tuottamaan hyvin lyhytaikaisia ja pinnalliseksi jääviä toiminnallisia tai teknisiä, lähinnä aliprosessitason innovaatioita, jotka kulminoituvat asiakaslähtöiseen pintapuoliseen vuorovaikutukseen. Toki voidaan katsoa, että tällaisia aliprosesseihin tukeutuvia innovaatioita saatetaan hyödyntää myös yleisemmin strategiatasolla, mutta sen riskialttiuden vuoksi tällaista toimintametodia yleensä vältetään tai ainakin suoritetaan jonkinlainen ylempitasoinen riskitarkastelu ennen varsinaisia investointipäätöksiä.

(16)

Rapuvaltiovarainvaliokunta on jo jonkin aikaa vihjaillut, että yritys- ja pääomatuloverokannan eriyttäminen toisistaan olisi merkittävä siirto, jotta rapuyhteisöverokantaa voitaisiin laskea sen vuoksi enemmän kuin muutoin olisi mahdollista. Näettekö ehdotuksessa riskitekijöitä vai uskotteko, että rapuvaltio voisi kilpailla siten entistä paremmin emoyhtiöiden sijoittautumispaikkana ja hillitä näin kehitystä kohti tytäryhtiötaloutta?

Taloudellinen realismi on aina syytä säilyttää pohdittaessa pääomatuloverokantaan liittyviä ekonomis-kulttuurillisia realiteetteja. Uskon rapuvaltiovarainvaliokunnan tietävän aiempien taloudellisten kriisien seurauksena, että sellaiset vakautusvälineet, jotka perustuvat pelkästään tulodivisioon ja jättävät huomiotta raputaloudelliset seikat, ovat tuhoon tuomittuja. On muistettava, että raputaloudelliseen päätöksentekoon eniten vaikuttava verokanta on jo pitkään ollut yritysverokanta, jonka nostamista tässä yhteydessä en pidä intellektuellina toimintana. Paradoksi divisiomallissa onkin se, miten suhtaudutaan sitten pääomatuloverokantaan, joka vahvasti integroituna yritysverokantaan saattaa johtaa pois toivotusta tuloksesta, johdetaan siten, että taloudellinen konstruktiorakenne tukee molempia, mutta raputaloutta vähemmän rasittavasti ja nostaakin esiin vain yhden toimintalinjan. Nimittäin jatkettu tridivisiomalli, jossa yritys- ja pääomatuloverokannan lisäksi määritellään erillinen raputaloustuloutus, joka voidaan säädellä vähemmän ankaraksi kuin yhteisintegraation jälkeinen yritys- ja pääomatuloverokanta. Tällaisella eräänlaisella kolmitähtimallilla pystytään ottamaan huomioon raputalouden erityispiirteet, siis sellaiset mekanismit, joiden tuotantotekijöitä ei voida vakautustoimena lamauttaa aiheuttamatta dominoefektiä, joka pidemmän päälle vääjäämättä johtaa myös progressiivisesti verotettavien tulojen puolelle ja en tarkoita tässä välttämättä positiivista vaikutusta, vaikka viimeaikainen keskustelu tasaveromallin ja progressiivisen veromallin kesken onkin jakanut Senaatin lisäksi myös rapuvaltiovarainvaliokuntaa, ainakin viimeaikaisia mietintöjä tarkasteltaessa.

(17)

Elämme todella jännittäviä ja odotuksentäyteisiä aikoja. Millaisin pakollisin esivalmistavin rituaalimenoin te aiotte nyt valmistautua rapujuhlahistorian neljänsiin demokraattisiin teemavaaleihin ja ennen kaikkea lähitulevaisuudessa sädehtivien kuudensien pippaloiden kunnioittavaan vastaanottamiseen?

Jään odottamaan suuren yhteiskunnallisen innostuksen vallassa. Tunnen väkevästi sen maailmanhistoriallisen värähtelyn, läpitunkevan lämmön ja äärimmäisen kylmyyden. Suuren värien kirjon sen kaikessa kirkkaudessaan. Perinteikkäisiin rituaaleihin on aina kuulunut mentaalinen valmistautuminen, joka parhaiten suodattuu suurena ja vapauttavana värähtelytasojen välisenä hyppelynä. Valmistautuminen ei olisi mitään, jos sitä ei voisi seurata aika-avaruuden äärilaidoilta, toisissa mielen ja tietoisuuden tiloissa. Universumeja ei ole vain yksi. Kaikki tietoisuus saattaa mahtua yhteen universumiin, mutta totuus ei mahdu. Se avautuu siellä, missä todellisuus ylittää universumin rajan ja jossa ajattelun, tietoisuuden ja ajan välinen raja hämärtyy ja syntyy tuntematon alue, joka hitaasti täyttyy galaksien heikolla valolla, tietoisuudella, ajalla ja lopulta universaalisella totuudella.

Valmistautuminen teemavaaleihin ja rapujuhlallisuuksiin yhdistää mentaalisen johdatuksen. Todellisuus on vain apuväline rapuvaltakunnan tulemisessa ja sitä edeltävissä suurissa vaaleissa. Todellisuuden tuomia häilyviä pyhiä rituaalivälineitä ja sammuneiden tähtien pintaa kylmempiä juomia ammentaen tietoisuutemme siirtyy vääjäämättä kohti totuutta. Mutta meidän on muistettava, että nämä ovat vain työvälineitä siirtymisessä kohti suurta matkaa ja ennenkokemattomia elämyksiä.

12.8.2011
Jyhkeän rapukansallisen velvollisuuden suorittamisen aika on jälleen kerran ulottuvillanne!

Kuka voisi kellot pysäyttää? Oikeastaan lähestulkoon kuka vain keskiarvoista kajahtaneempikin tampio, jos lystikkään vereviksi aristelematta miellettävät umpifaktat mäjäytetään isompia kiertelemättä, vitkastelematta, empimättä ja kainostelematta nopsasti tarkasteltaviksi pöydän kulmalle - hävettävän simppelistä prosessista kun kumminkin tyypillisesti lutviudutaan silkassa sireässä silmänräpäyksessä, iskemällä sormi arrogantisti tökäten myötäpäivään liukuvan viisarin eteen tai vaihtoehtoisesti nylppäämällä paristo ripeästi raksuttavan aikaraudan perspuolelle omintakeisen ovelasti piilotetusta luukullisesta lävestä haihattelemattomasti hulauttaen taivaallisen vapautuksen oivallisen ekstaattiseen onnelaan. Kenkkumaisen karvaiksi luihusti riehaantuvien pettymysten minimoimiseksi vääjäämättömästi eteenpäin puksuttelevaa ajan marssia ei kannattaisi silti otaksua pystyvänsä tällaisella inhan irvokkaalla ilveilyllä suin päin seisauttamaan.

Kivikovaksi lujittunutta luottoamme siihen, että joka iikka voineekin jo omalla ylevällä tahollaan mitä luultavimmin pökerryttävästi pullikoimatta käsittää, mistä mahtipontisesta muikeudesta tässä parhaillaan höntyilevää hölötystä hämäräperäisesti kaarrellen vuoleskellaan, ei yksiselitteisesti mikään mahti kykene todellakaan edes hervottoman huolestuttavin poppakonstein horjuttamaan. Vuorokaudet ja viikot ovat nimittäin äityneet äkkiarvaamattomasti vierähtelemään siinä määrin vilkasliikkeisesti, että käsillämme onkin yhtäkkiä taas tuo parahultaisen legendaariseksi tiedostettu lempeä loppukesän hetki, kun ryhdikkään rehti rapukonfederaatio tarjoilee silmitöntä suopeuttaan vienon vetoavasti väläytellen yhtenäisen vuorovaikutteisen perheemme jäntevälle jäsenistölle muhkean maittavat mahikset olla ottamassa osaa tulevien kemujemme teeman definitiivisen valintatehtävän ratkaisevaan loppusuoran spurttiin.



Masentavaa taakkaanne hullaannuttavasti helpottaakseen antaumuksellisesta ahkeruudestaan ylitsevuotavasti kiitelty, ammattitaitoisen etevä esiraati on läpikäynyt urhean viitseliäästi teidän puolestanne sen ylivoimaisesti raskaimman, repivimmän, murjovimman ja hengästyttävimmän työrupeaman, seulomalla sekä veitsenterävällä suhteellisuudentajulla että kauaskantoisella ällillä pöyhkeästi pätien tuhansien perkeleellisen potentiaalisiksi todettujen valioehdokkaiden seasta fantastisiin finaalituoksinoihin ulkoisilta puitteiltaan toisistaan drastisesti eroavan, kihelmöivän kivenkovan teemakolmikon. Koska demokraattiset suorat kansanvaalit räväytetään kehiin nyt jo neljättä kertaa peräkkäin, olisi vieraskatraamme perinpohjaista aliarviointia kerrata juitsin perusteet, kyllähän teidän vempuloiden tulisi nämä vakiintuneet proseduurit jo hallita! Jos joku ei muista, tivatkoon kernaasti toveriltaan. Jos kamukaan ei osaa avittaa, molemmille tillikkaa korvaan, luunappia ohimoon, koivunvitsaa takalistoon, narrinkotsaa kupoliin ja pikimmiten konttaamalla alistunein asentein pölyisimpään nurkkaan häpeämisen alkeiden sinnikkään treenaamisen pariin.

Ainoastaan pari sellaista hellyyttävän snadeiksi fiksun pitkäjänteisesti perustellussa lähemmässä silmäilyssä hetimmiten observoitavaa, mutta tuiman takuuvarmasti oleellisen huomionarvoisiksi leppoisan linjakkaasti lokeroitavaa yksityiskohtaa tunnollisen huomaavaiseksi karanneeksi evästykseksenne ja you're good to go: karmaisevan kovaäänisesti kylillä aiheestakin kohkatut kokemuspisteet jyräävät surkuteltavan erikoislaatuisesta epäoikeudenmukaisuudesta hevonskeidaakaan piittaamatta tuikean talttumattomana edelleenkin, verrattomaksi vaalipäiväksi on menty roiskaisemaan räkäisellä rempseydellä 11. syyskuuta ja vastaansanomattoman validia äänestysaikaa on viimevuotiseen tapaan suotu äänioikeudella hemmotelluille, malttamattomana kärvisteleville rapuaddikteille toki ihan sinne puolenyön kieppeille eli tuon siekailemattoman sorjan sunnuntain viimeiselle myrskyävälle minuutille asti. Ruutulippu on nyt heilahtanut ja ennakkoäänestys hivautettu alulle. Viritelkää uimakakkulat pärstillenne, survaiskaa snorkkeli kitanne pohjalle, solauttakaa räpylät koipiinne ja sukeltakaa molskahtaen ehdokkaiden valtoimenaan kohisevan virtauksen vietäviksi. Valintanne voitte tehdä joko järjellä tai sydämellä, mutta jos molempien simultaanista hyötykäyttöä ei tarvitse kohdallanne ujutella vastenmielisen visaisten operaatioiden mappiin, hakusessa oleva lopputulos lienee jetsulleen optimaalisin!

Finalisti 1:
Frankensteinin talo



Kun jostakin hämyisen syvältä höyrypäisen Victor Frankensteinin vinksahtaneen mielen häiriintyneistä holveista alunalkujaan epäpyhän elonkipinänsä kietaissut hölmistyttävän honkkeli hirviönrökäle päättää hetken hilpeästä mielijohteesta järkätä jylhän linnamaisessa huushollissaan vapaamuotoiset viinanlatkijaiset, vekkulin vatkulille vieraslistalle päätynee luutarhasta nyysityistä ruumiinosista konstruoidun väärinymmärretyn antiheeroksen koko öykkäröivä lähipiiri ihmissudesta näkymättömään mieheen ja Kreivi Draculasta muumioon. Mikä mehukkainta, jos sana tällaisista tissuttelusessioista sattuisikin viidakkorummun avituksella leviämään, saattaisi vatsanpohjassa muhevasti myllertävä meininki viekoitella pääkallopaikalle myös esimerkiksi Tonttu Toljanderin, Mörri-Möykyn, Känkkä-Ränkän, Hattivatit ja Röllin. Jos penäät rapujuhliltasi nostalgisen goottiromanttisia kauhunväristyksiä, Frankensteinin talo on se ihokarvat vilauksessa nostattava teema, jonka perään olet norottanut leuallesi kuolapuroja kaihoisasti jo vuosikaudet. Ei arkajaloille, herkkähipiäisille tai vässyköille!



Finalisti 2:
Onnen päivät



"Sunday, monday, happy days! Tuesday, wednesday, happy days! Thursday, friday, happy days! Saturday, what a day..." Suoraan kysymykseen, pliis, sitäkin streitimpi vastaus: jokos liero menit yllättämään itsesi veisailemasta hurmoksellisen pogoilemisen ja twistauksen tahdittamana näitä massiivisissa muistikammioissasi viitseliäästi vaalimiasi, mojovan mukaansatempaavia sävelkulkuja? Jo vain! Television huippusuositun sitcomin keskiöön kyhäilty herkeämättömän hyväntuulinen teematärppi esittelee rapsakoille rapuilijoille muun muassa maailman viileimmän jäbän, mustan nahkarotsin sisään pujahtaneen Arthur "The Fonz" Fonzarellin, vastustamattoman veikeän venkoilijan Potsie Weberin, harmittoman humoristisen hyväkkään Ralph Malphin ja koko Cunninghamin kulmikkaan klaanin maanmainion muhkeine mahtimetkuineen. Tarjottimelle on nyt livautettu ilahduttava aitiopaikka Arnold'sin Drive-Iniin, joten jos mottosi on "rock around the clock" ja halajat keskelle svengaavan 1950-luvun hykerryttäviä hyörinöitä, mitä vielä venailet? Onnen päivät voivat olla sinun ja minun, jos riittävän monta ääntä näiden vesseleiden ilmansuuntaa kohti hakeutuu. Correct-a-mundo!



Finalisti 3:
Sormuksen ritarit



"One ring to rule them all, one ring to find them. One ring to bring them all and in the darkness bind them." Näinhän ne nokkelimmat neropatit tapaavat leuhkasti lässyttäen loruilla, mutta kypsyttävän kinkkistähän sitä on loppuen lopuksi tuikitavallisen pönäkän pulliaisen lungilla logiikalla hersyvän hienojakoisesti hahmottaa, miten yhdestä heppoisasta höpöhelystä voikin niin helvetillisen kirpsakka soppa kitkerän kuumottavasti kehkeytyä. Anyways, jos tuota vittumaista rinkulaa ei pikimmiten roudata tuomiovuoren hehkuvan laavaisena pulputtavan pätsin syleilyyn, pahikset kahmaisevat näissä geimeissä sekä erä- että otteluvoiton. Kyrpiinnyttävä koiranvirka nakitetaan nätisti polvenkorkuiselle Frodoksi ristitylle hobitinnatiaiselle, joka ampaisee känsäiset karvakoivet tömistellen vaeltamaan kohti Mordorin suloseutuja. Koska Keski-Maan turnee ei ole silkkaa runonlausunnan ja piippukessun pössyttelyn ympärillä hyörivää pinkeää piknikkiä, apuvoimiksi delegoidaan kolmesta lajitoverista, Gandalf-velhosta, Legolas-haltiasta, Gimli-kääpiöstä ja parista särmikkäästä homo sapiensista koostettu saattue. J.R.R. Tolkienin fantasiamaailma ei ota panttivankeja. Jos päätät stondata Sormusten ritarien ryysyisissä riveissä, luovutat jaa-äänesi katkeamattomalle hengenvaaralle ja lähes kiistattomalle perikadolle.



3.8.2011
Puheenjohtaja luikautti napakan vastikkeensa lehdistön räävittömälle parjaukselle.

"En voi enää vaieta ja niellä vain hurjistuneena murahdellen kiukkuani, minun on yksinkertaisesti pakko vääntäytyä myrskyä tyynnytelläkseni mikrofonien eteen latelemaan julkinen lausunto", jo viikon ajan lehdistön suoltamaa jälkijättöisen jonninjoutavaa ja häkellyttävän harhaanjohtavaa hevonkukkua lannistuneena kihiseviin sisuksiinsa kahmalokaupalla vastentahtoisesti suodattaneen Rapusenaatin tomeran puhemiehen oltiin tiettävästi kuultu parahtaneen eilen silminnähden tulistuneena, epätavallisen kovaotteisesti rypistellyn hesarinsa takana sähäkän sumeilemattomasti elämöiden. Rapuvaltion hierarkian numero kaksi halusi ehdottomasti nypätä karseasta kritiikkiryppäästä kommentoitavakseen parikin sellaista, lukemattomissa erilaisissa artikkeleissa, uutispätkissä ja reportaaseissa kenties yleisimmin toistunutta "epäkohtaa", jotka säälimättömän nyrjähtäneet median helppoheikit ovat ilkeyttään päättäneet valjastaa jonkinlaisiksi käytännöllisiksi keppihevosikseen ronskein ottein ryöpytettyjä Senaatin koijareita jäätävästi henkihieveriin sanan säilällä piestessään.



Tyrmeän tunkkaista totaalitylytystä onkin sadella ripsutellut kohtuuttoman vuolaiksi ryöstäytyneinä megakuuroina ainakin sen, loppupeleissä sinällään oikeastaan herttaisen toisarvoisen ja minimalistisen pikkiriikkisen muotoseikan vuoksi, että likimain puolet nykyisistä, kohtalokkaan kiperässä arvovirassaan leuka koppavasti tanassa istua nakottavista senaattoreista ovat itse asiassa tulleetkin jo sattumoisin äyriäisremmin piirissä entuudestaan tunnetuiksi, toivotonta tilannetajuttomuuttaan, ahdistavaa avuttomuuttaan, kunnotonta kyvyttömyyttään ja merkillepantavaa mitättömyyttään hajonneen, ponnettoman poskettoman Parlamentin esimerkillisen epäkelpoina edustajankuvatuksina. "Tämänkaltaisesta vähäpätöisestä detaljista löyhän inspiraationsa auliisti ammentava, nenäkkään näsäviisas nokan loksuttelu edustaa turpeaa tietämättömyyttä tymäkimmillään" puhemies veisteli painokkaasti tulikivenkatkuisessa steitmentissään.

"Desperate times call for desperate measures. Parlamentin murennuttua pannahisen pirstaloituneiksi palasiksi ilottoman irvokkaana kesäkuisena ajankohtana, päätöksiä oli vain pakko kyetä lätkyttelemään läpi vauhdikasta tahtia keskeytymättömällä draivilla ylläpitäen ja näinkin hätkähdyttävän keissin kohdalla oli myös ensiarvoisen välttämätöntä taipua kaukonäköisesti muutamaan ristiriitaisempaankin kompromissiin, sillä jos Senaatti oltaisiin oikeasti haksahdettu rakentelemaan idioottimaisesti pelkkiä uusia lärvejä lehtereille viljellen, olisi se ollut pompööseille pippaloillemme vissisti paljon Parlamentin kädettömien ylijäämäpoliitikkojen holtitonta kämmäilyä ja tyrimistä järeämpi uhkakuva. Uudelle verelle oli hitosti tilausta, mutta aikaisempi kokemus kapusi silti arvoon arvaamattomaan ja vaikka Parlamentin pellet ovatkin pääasiassa omahyväisiä ja itseriittoisia kusipäitä, ilman heidän vankkojen käsivarsiensa korvaamatonta tukemista jokainen joukoistamme olisi joutunut miellyttävien merellisten yhteenkuuluvuuden hetkien sijasta vetäisemään viime syyskuun 25. päivänä lääväisen kotinsa tummuneiden seinien sisään klaustrofobisesti vangittuna melankolisen tuhnuiset kalsarikännit."



Näennäisanalyyttisimmat reportteriparat ovat myöskin sortuneet mestarillisen värisemättömällä pokerinaamalla möllöttäen vihjailemaan, että yli kuukauden tuntuvaan mittaan läkähdyttävästi venähtäneet, hektisen hulppeat hallitusneuvottelut olisivat voineet luistaa reippahasti rivakamminkin, jos rupinen rapusyndikaatti olisi vain äkännyt sommitella kolhon kokoluokan Senaatin sijasta verrattomasti niukemmin henkilöstöä sisäänsä nielaisevan komitean tai toimikunnan pyhää yhteistä asiaamme ajamaan. Täyslaidallisellahan puheenjohtaja tämänkin illuusion ketterästi kumosi. "No hei daa! Ne uuvuttavan uppiniskaiset urvelot, jotka viitsivät tässä maailmanajassa edes rohjeta ehdottelemaan pienimuotoisemman hallintomuodon perustamista, eivät tunnu jostakin syystä hogaavan laisinkaan, että me elämme jo 2010-lukua - komiteoiden ja toimikuntien kaltaiset vanhanaikaiset järjestelmät kuuluvat rapujuhlien osalta auttamattomasti viime vuosikymmenelle, jolloin työsavottammekin kuitenkin painottui vielä etupäässä itse festiviteettien järjestämisen ympärille."

"Emmehän voi jättää hädänkään keskellä vaille riittävän valveutuneesti profiloitunutta huomiota, että jo nyt vavahduttavan väkeviin mittoihin vaivihkaa pullahtanut autoritäärinen rapuvaltakunta paisuu vuosi vuodelta käsittämättömän haipakkaaseen tahtiin ja jäisimme toki tässä henkeäsalpaavassa kehityksessä salamana jälkeen, ellemme tajuaisi kasvattaa myös johtotehtävissä hyödyntämiämme resursseja samassa letkeän lumoavasti ylöskurkottavassa suhteessa. Kukaan meistä ei hyökkää äkkipikaisesti kieltämäänkään sitä, etteikö esimerkiksi vuoden 2008 muinaista mallia pedanttisesti noudattelevalla 11-päisellä komiteallakin saisi ehkäpä jonkinlaiset välttävät rapufiestat nykyaikanakin häthätää loihdittua, mutta jos luopuisimme päiväksikin parlamentaarisesta systeemistä, mikäs taho oikein sitten käsittelisi rapuvaltiolliset talousarvioesitykset, säätäisi rapulait, koordinoisi kiinteän lojaalisti kaikkia rapuhallitukselle ominaisia toimintoja ja väärinkäyttäisi törkeästi määräysvaltaansa hallitsemalla mielivaltaisesti rapuyhteisömme jäsenien henkilökohtaista yksityiselämää? Ei niin mikään." Ehkä voimme tämän jälkeen jo ymmärtää Senaatin näkökulmiakin edes hitusen paremmin.

28.7.2011
Median taholta ropisi Senaatin niskaan murskaava syytösten ja herjojen massatulva.

Jukranpujut sentään, eipäs näemmä ole vastanimitetyn rapusenaattorinplantunkaan ankean arkinen elämänmeno näinä raadollisen roisisti ryvettyneen tiedonvälityksen tahmean triumfaalisina kulta-aikoina todellakaan sitten mitään pelkkää perin juurin kevytkenkäistä naurua, laulua, pelailua, leikkiä, mekastusta, lorvimista, mässäilyä, huoletonta driksujen ryypiskelyä ja katkeamatonta kuuman tanssin taikaa, se on meinaan jetsulleen niin maan vimosen varma homma! Tuon alta bongattavan ensimmäisen varsinaisen satakymmenprosenttisen virallisen tiedonannon Senaatin rivien kirmaten kuseksitusta kokoamisesta vuodettua tällä sivulla toissapäivänä varsin vaivihkaisesti, mutta sitäkin pysäyttävämmin julkisuuteen, likapyykkiä kärkkäästi metsästävien sanomalehtien etusivut sivallettiin vitkasti hujauttaen uusiksi ja pian kavalan puolueelliset painotuotteet suorastaan tikahtuivat röyhkeinä kirkuviin kohuotsikoihin, muiden viestimien liittyessä pikku varoajalla vähintäänkin yhtä ärhäkkäästi pahasuisten solvaajien julkeasti marmattavaan sekakuoroon. Sen jälkeen päättäjiemme kivityksessä ei ollakaan liiemmin tupakkataukoja ennätetty viettelemään.



Satakunnan kansa luonnehti Rapusenaattia uskaliaasti "vajaamielisten pölkkypäiden kuppaisiksi kokoontumisajoiksi" ja viittasi syyskuussa häämöttäviin karkeloihin "ravun muodon ottaneena aikapommina". Vasabladetin toimittaja nimesi hätähallituksen "lopetuspiikiksi illanistujaisten piukeaan pakaraan" ja leukaili kolumninsa lopuksi "raapineensa iltahölkän jälkeen kengänpohjistaankin köntsiä, joissa on enemmän aloitekykyä, skarppia, voimavaroja ja karismaa kuin näissä nahkean niljakkaissa taliaivoissa". Ehkä pisimmälle loanheiton vei kuitenkin yllättäen Ilta-Sanomat, joka meni ilkikurisesti julkaisemaan eilen päälehtensä kylkiäisenä euron lisämaksusta kaupiteltavan, "tuhon edellä" -alaotsakkeella varustellun Rapusenaatti-liitteen, jossa uunituoreet senaattorit ensin esitellään yksi kerrallaan nimeltä maksaville lukijoille, kunnes heidän osaamisvalmiutensa heti perään tuomitaan, yksityiselämän harharetkillä retostellaan, metodinsa mustamaalataan ja koko minuutensa runnotaan armotta sudennälkäisen silppurin mureaksi gourmet-päivälliseksi. Osa vakiovieraistamme on tuota takuulla rutosti kappaleita myyvää, mutta rajattoman rienaavaa törkyaviisia ehkäpä puolivahingossa erehtynyt kassajonossa jo järkyttyneenä pläräilemäänkin. Kytkykaupassakin iltsarin linja lipesi jo rujosti sinne överin puolelle, koska liitteestä näytti olevan parilla kybällä myynnissä myös muoviin kelmutettu deluxe-painos, jonka seuraksi oli paketoitu, syystä joka ei tosin meille ole vielä täysin avautunut, ässä-arpa ja Kari Tapion sahatuimmat kokoelma-CD. Ja mistäköhän suunnasta seuraava isku on tulossa?

26.7.2011
Se pyörii sittenkin! Rapusenaatista väliaikainen hätähallitus, pileille jatkoa - rimaa hipoen.

Tsaukkeliduu, oi romahtamattoman reteän rapuaatteen lujamielisen lojaali kannattajakööri! Kappas, teidän oikeastaan varsin lupaavasti virittyneissä merkeissä alunalkujaan startanneesta suvestanne kuoriutuikin sitten jo ihan tuossa kesäkuun alkupuolella, täysin yllättäen kuin vankkarunkoisen pyökkivanhuksen takaa vaivihkaa harpaten, koko rapufestivaalin kuusivuotisen historian mentaalisesti puistattavin, kammottavin, värähdyttävin ja raflaavin, seuraavien äyriäiskinkereiden toteuttamispäivän julkistamisesta perinteisesti käynnistyvää, uutta "rapusykliä" edeltävä ajanjakso. Te rääkätyt rassukat olette totisesti saaneet maistaa estottomasti kärsineissä nahoissanne, miltä oikein tuntuu tulla halpamaisen sadistisesti petetyksi sellaisen tutun ja mukaturvallisen tahon toimesta, jonka rakastavalle hoivalle ja vilpittömälle päivittäiselle johdatukselle olette tähän asti menneet naiiviudessanne laskemaan itsekritiikittömän vakaan luottamuksenne vihoviimeiset pisaratkin.



On kylläkin ehkäpä hiukkasen turhankin monimutkaista edes yrittää purkaa äärimmäisen kivuliaita olotilojanne viimeaikaisten ahdistuksen viikkojenne saatossa pikkutarkkaan muotoon eritellen ja jokaiselta kantilta riittoisan tyhjentäviksi sanoiksi tiivistäen, mutta viistäisimme tuskin nyt ainakaan kovin etäältä härskin hyisistä tosiasioista, jos kiirehtisimme silti maailmanmenoa huomattavasti enemmän nähneinä esittämään ihmeen tanakankin väitöksen: se tuntuu suurin piirtein siltä kuin lilluskelisit piinaavasti noin navanrajaasi myöten sammiollisessa kuolettavasti höyryävää rikkihappoa, kaikkia kymmentä kynttäsi kiskottaisiin julmetun kookkailla pihdeillä nakkiesi päistä melkoisen brutaalisti riuhtoen helvettihin ja kaksi ammattinsa spesialiteetit ihailtavasti handlaavaa, mutta raadollista duuniansa harmillisen huumorintajuttomalla asenteella painavaa inkvisiittoria hivelisi samanaikaisesti hullunherkästi syyhyäviä kainaloitasi strutsinsulilla, kickboxingin viimeisimmän maailmanmestarin lahjoitellessa ikäänkuin siinä sivussa kahden sekunnin intervalleissa kultaisilla mitaleilla tunnustettuja rytmikkäitä potkuja ja lyöntejä suoraan klyyvariisi, sekä kaikkiin tarjokkaiksi ilmeneviin, höyhennystä janoaviin koordinaatteihin kolvisi välittömässä läheisyydessä. Eipä se järin hyvältä tunnu!

Teillehän tuo penseän petolliseksi heittäytynyt taho oli tietenkin viime vuoden syyskuussa järjestyksessään viidennet rapujuhlat uunituoreeseen, uljaampaan aikakauteen kertakaikkisen sensaatiomaisten seremonioiden kautta ihastuttavan köykäisin ottein johdatellut, mutta läpikotaisen kunniakkaalta ilmiselvästi alunperin vaikuttaneen, nousujohteiseksi yltyneen uraputkensa sittemmin pöyristyttävään hajoamiseensa antiklimaattisesti päätellyt epävireinen rytmiryhmä, joka totteli nimeä Rapuparlamentti. On arvon ystäväisemme aivan luonnollista, että osa rapuyhteisön jäsenistä saattoi tapahtuneen johdosta aistia jonkinlaisen erehdyttävästi häpeänkaltaisen tunneskaalan sykkivän villisti tykyttäen myös omassa takaraivossa ja raastetuissa mielissä kenties haudottiin pahaelkeisenä muhivaa ajatusleikkiä siitä, että kaikki tämä surkuteltava kauheus olisi jotenkin ohjailtavissa koko perhekollektiivin tai ainakin jonkin sen yksittäisen jäsenen viaksi. Itsesyytöksiin ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa yhytettävissä ainuttakaan rationaalista vaikutinta. Kieroutunut ansakuoppa, johon Parlamentti perse edellä rojahti oli ikävä kyllä takuulla sen edustajien itsensä kaivama ja peittelemä.



Eräs aina höveli maahantuojamme edustaja Pekingissä mailasi meille taannoin
pyynnöstämme henkilökohtaisesti kuvat jokaisesta keskusvaraston rapulajista.

Monet ylitsepääsemättömän ylhäisistä, alusta saakka saksiveikkorintamalla tositoimissa sankarillisesti nujakoiden kannuksensa ansainneista, vanhan koulun kestovieraiksi messevästi messuten suitsutetuista rapuveteraaneista toki vuorenvarmasti muistanevatkin pirskeiden ajankohdan kaksijakoisena vuonna 2009 alkuperäisestä elokuun lopusta almanakkojemme sivuilla hiukkasen myöhäisemmäksi pukanneen, pölhistyttävän tökerön Weddinggate-skandaalin, kaikkine siihen kytkeytyvine hillittömine kohinoineen, kataline kuohumisineen ja muine jälkimaininkeineen niin yksityiskohtaisen elävästi, että älyvapaata mennyttä farssia kelaillessa hymy hyytyy hujauksessa, tukahduttavan palaneen käryn palaillessa vieläkin velmusti häivähtelevinä lemutakautumina sierainten perukoille. Parlamentin hajoamiseen ei entisaikain häähässäkkää kuitenkaan kannattaisi ihmeemmin intoutua rinnastamaan, koska vaikka valloillaan riehuvaan kriisiin olikin tuolloin läväytetty vahva leima määrätietoisesta uskosta siihen, että ratkaisun avaimet saattaisivat olla vielä hamuilevien näppiemme ulottuvissa, nyt katastrofin merkit edustivat sen sijaan jo niin tympeää painoluokkaa, että koko valloittavan instituution epäselvä tulevaisuus oli ensimmäistä kertaa aseteltu keikahtelemaan huterasti heilahdellen kimurantin kiikkerälle vaakalaudalle.



Kuvottavan yksioikoisiksi ennätysajassa paisuneet, mutta noissa kylmäävän kiusoittelevissa ääriolosuhteissa aika inhimillisetkin kauhuskenaariot osoittautuivat kuitenkin lopulta pelastavaksi lykyksemme armeliaan aiheettomiksi harha-aistimuksiksi vailla aitoa pohjaa, pontta tahi perusteita, sillä 21. vuosisadan lyömättömimmän legendan on tiettävästi luvattu rapuyleisön heleäksi huojennukseksi tempaisevan näyttävän paluun paistattelemaan jälleen syyskuussa 2011 maireana erinomaiselle estradilleen ja kertanakin se tietäisi nyt jo pontevasti peräti kuudetta kiihkeää, jokirapujen kiroamaa täsmäpläjäystä peräkkäin. Kaikki tietävät tasan tarkkaan vastaukset luonteviin kysymyksiin "miksi" ja "milloin", mutta vallitsevista pääarvoituksista se eittämättä piinaavin jää silti toistaiseksi vaille ymmärrettävään muotoon verhoiltua, täysipainoisen tyydyttävää selitystä: "miten?"

Perjantaina 10. kesäkuuta, vain vaivainen vuorokausi "mustan torstain" ikuisesti muistilokeroihimme hyytävän tehokkaasti nauliintuneen, syväluotaavan säälittävän tapahtumaketjun jälkeen, toimeliaan tarmokas ja suorasukaisen sisukas rapuorganisaatio vihelsi vikkelästi käyntiin kärkevän kriittisesti painotetut ja hälyttävän kiireellisiksi luokitellut hallitusneuvottelut, joiden absoluuttiseksi päällimmäiseksi funktioksi oli tietenkin kohotettu yksi ensiarvoisen akuutti prioriteetti ylitse muiden. Neuvottelujen ykköshaasteeksi siis konkretisoitui sellaisen tontistansa todennäköisesti suoriutuvan hätähallituksen välitön muodostaminen, jonka arvokkaaseen panostukseen tukeutuen saksekkaille bakkanaaleille ei tarvitsisi laahustaa ainakaan vielä tulevana syksynä valikoimaan murtuneena soveliaalla prameudella kikkailevaa hautapaasia. Viheliäistä vääntöä kesti kuukauden ja kiellon päälle vielä muutaman hassun lisäpäivänkin verran, kunnes kokoon kyettiin lopultakin taidokkaasti kursimaan jonkinlainen lainvoimaisen enemmistön siunauksella hätäisesti paiskattu, makoisan mukiinmenevä sopuratkaisu. Rapuratsumme satulaan könyää nyt sangen epätasaisesta, pahamaineisesta ja monenkirjavasta porukasta koostettu rymysakki, Rapujuhlat 2011-Senaatti.



Senaatti kykeni kokoamaan rivinsä ällistyttävän sutjakkaasti vain reilussa kuukaudessa.
Väliaikaiset kokoontumistilat keksittiin päiväkausien etsintöjen jälkeen Nummenkylästä.

Kovin kokonaisvaltaista luottamusta surkuhupaisa Senaatti ei kyllä kieltämättä pysty meistä etukäteen pinnalle kirvoittamaan - niin väkipakolla tämä riemastuttavan sekava friikkisirkus on kokoon naurettavan vilkkaasti riivitty ja niin repaleisia ihmiskohtaloita, kalseita amatööripoliitikkoja, synnynnäisiä häviäjiä, epäpäteviä vatipäitä ja henkisesti vinossa balanssissa pyristeleviä eksentrikkoja sen sisään roppakaupalla kätkeytyy. Koska rapujuhlien lähitulevaisuus on nyt sujautettu vetelien, aikaansaamattomien ja kömpelöiden mämmikourien limaisille harteille, voimme vain jäädä hammasta epätoivoisina yhteen purien vartoilemaan, miten Senaatin kapinen apinalauma tuosta maailmanhistorian merkittävimmästä ja haasteellisimmasta urakasta oikein meinaa ehjin nahoin selviytyä. Ensimmäistä oikeaa tulikoettahan vastanimitettyjen senaattorinretkujen ei tarvitsekaan enää kovin kauaa sentään venttailla, sillä teemavaalit vyöryvät jo kärsimättömästi loikahdellen meidän pakahtuneita pläsejämme kohti. Ottaako ohraleipä? Ken tietää, mutta missä hänkin aina luuraa?


Rynnistä takaisin...