8.7.2011
ENTISEN HALLINNON JÄÄHYVÄISISSÄ EI SANOJA SÄÄSTELLÄ!

Jopa tietyllä lailla huvittavaan lokaisuuteen saakka ryöpytetyn pyyhkeensä karsean tympein elkein kehään viime kuun alkupuolella lätkäissyt Rapuparlamentti on vihdoinkin saanut - kas, parahiksi ennen yllätyksellisen rivakkaa kesälaitumille kirmaamistaan - valmisteltua aika tavalla väliinpitämättömän ympäripyöreällä happamuudella ihan vain "for those it may concern"-lössille osoitetun, joskin ihailtavan suoraselkäisen, karmaisevan aidolla tavalla häpeällisiäkään sattumuksia mitenkään kiertelemättömän, sekä ennen kaikkea karua, mutta värisevän rintalastamme brutaalisti murskaavalla raivolla peruuttamatonta totuutta silmät ja suut yltäkylläisesti täyteen laukovan julkilausumansa.

Sekä arvon diktaattori että lähes kaikki Parlamentin edustajat - tuota kalkkeutunutta, menneisyydessä elävää ja aikapäiviä sitten jo lähtökohtaisestikin naurettavan hataran poliittisen uskottavuutensa menettänyttä opposition jääräpääsiipeä lukuunottamatta - ovat sen nähneet mitä rationaalisimpana hyväksyä ja allekirjoittaa. Julkaista täräytämme mokoman nyt seurauksista sen ihmeemmin etukäteen piittaamatta, aivan muina epeleinä tässä, luotettavasti sanasta sanaan siinä hämärällä antaumuksella viilatussa muodossa, missä se juuri hieltä löyhkänneen ja ilkeäksi äityneestä aknesta kärsineen yläasteikäisen juoksupojan toimesta www-sivustomme hektisenä huhertavalle toimitukselle luovutettiin.

Rapukansalaiset. Kräftmedborgare. Elämämme vuoristoratamaisen poukkoilevana hyperaktiivista siksakkia jurnuuttaavaan kiertoon kytkeytyy sellainen hulvattoman velmuksikin luonnehdittava pienenpieni koukku, että toisinaan on vain yksiselitteisesti välttämätöntä säpittää muutamia vanhoja ovia saadakseen siinä sivussa vastalahjana uusia, ihanampia sfäärejä ja aina vain megalomaanisempia visioita tarjoilevia ovia narahtamaan näppärästi auki. Tämä apea hetki kuuluu valitettavasti juuri niihin, eikä edes se kuuluisa markkinoilla luikautettu itku voi tilannetta mihinkään suotuisampaan kuosiin enää siitä suit sait taikoa.



Sangen osuvasti "mustaksi torstaiksi" median kehäkettujen toimesta nimitettynä kesäkuun yhdeksäntenä annettu piinaava tiedonanto ei ollut äärimmäisen julmistuttava käytännön jekku, myöhäinen/aikainen aprillipila tai minkään muunkaan turhankin usein ilman mitään riittäviä perusteluja hyötykäyttöön valjastetun verukkeen turvin suoritettu tyylipuhdas joukkokusetus, vaan Rapuparlamentti on, indeed, täysin virallisesti hajonnut. Se toki tarkoittaa meidän osaltamme sitä, että teidemme on näin ollen hetimmiten erottava ja koska tapahtuneesta on kohtuuttomasti onnistuttu nostamaan jo keltaisessa lehdistössä aika helvetinmoinen haloo, haluamme korostaa, että mitään sen suurempaa draamaa tähän kuvioon ei meidän mielestämme loppuen lopuksi edes liity.

Nähkääs, te kiinalaisen jokiravunsaksen uljaan linjakkaana hempeää syysaurinkoa vasten kiiltelevästä muodosta koskettavan ennakoimattomasti villiintyvät pikkuiset ystäväisemme, jos se siis todellakin on pakko vielä joillekin kaikkein hahmotuskyvyttömimmille päätteen äärelle tovi sitten luikerrelleille imbesilleille muovailla oikein sillä vanhan kunnon rautalangan suosiollisella avustuksella, niin varsinainen yhteiseksi jäänyt taipaleemme rapujuhlien järjestelyportaan johdon ominaisuudessa on täten vain laahustettu vääjäämättömään päätökseensä - taidatkos sitä enää tuosta yhtään sen selvemmin sanalliseen ilmaisumuotoon pukea.



Siltä luusereiden rapaiselta raitilta, jonne me tositoimissa kouliintumattomat juipit epäpätevyyttämme menimme ennen pitkää johtopaikaltamme käsin haarautumaan, ei niin vain takaisin niihin oikeisiin, hyvinmuodostuneisiin ja järkiperäisiin asioihin johtavalle polulle suinkaan kaarretakaan. Peruuttaa kun ei tunnetusti kunnolla ylämäkeen tahdo pystyä, u-käännös olisi pitänyt ehdottomasti tehdä jo moninaisia jonninjoutavuuksiin haaskattuja kuukausia sitten, eikä näköpiirissä taida olla sellaista pelastavaa sivutietäkään, jossa voisi vielä kokeilla ihan varovaisesti nytkytellen veivata turmiollista kurssia ympäri. Rikkinäiset jarrut ja törkeä tilannenopeus tietenkin viimeistelivät nyrpeän diilin surkuhupaisuudessaan lähes eeppisellä tavalla: Rapuparlamenttina me suorastaan vyöryimme kohti kymmeniin metreihin kohonnutta häpeän, murheen ja kadotuksen hyökyaaltoa.

Snadisti niitä rosoisimpia särmiä pehmentävänä elementtinä taitaa olla oikeastaan vain reilua muistaa silti mainita kaiken tämän huimaavan pyörryttävästi meitä poloisia poliitiikonketkuja joka iankaikkiselle saralle hytkyttelevän hullunmyllyn keskelläkin, että absoluuttisesti kukaan Parlamentin varsin kirjavasti erilaisiin pirstaloituneisiin katsantokantoihin levittäytyneen edustajiston jäsenistä ei nähnyt kertakaikkisen umpihulluksi riistäytynyttä ratkaisuamme missään vaiheessa erityisen sutjakkaana panna kaikessa iljettävyydessään toteen. Motitimme itsemme silti pölhöinä kahelisti nurkkaan, tuota pikaa erittelemiemme ja ilmiselvästi tätä peruuttamatonta päätöstä sumeilematta puoltavien syiden vuoksi.



Tuon totaalisen umpikujan kohdattuamme kukin joukoistamme tiesi kyllä heti, että muut toimintamallit olivat lipuneet luisevien sormiemme välistä yksi kerrallaan käyttämättömien mahdollisuuksien lohduttomana tulvivaan virtaan ja se raaka vaihtoehto, mihin viittasimme alusta alkaen vain kryptisesti sinä "pelätyimpänä" oli aika naksutella aina yhtä rasvatusti operoivien byrokratian rattaiden läpi. Ajatus ehti kuitenkin kypsyä epätietoisuutta kasvattaneissa mielissämme jo monta keväistä viikkoa ennen kuin yksi meistä uskalsi lausua sen ensi kertaa miltei anteeksipyydellen ääneen ja melkein kaikki hihkuivatkin kuin yhdestä suusta pohdiskelleensa jo irvistellen tovin samoja, painostavia kauhukuvia. Voimme vakuuttaa, että jos näistä ongelmista todella olisi jonkinlainen rivakasti bongattava ulospääsy, niin tottahan toki me olisimme sen oljenkorren ympärille jo iloiten huojentuneet kouramme kiertäneet! We might be stupid, but we ain't that fuckin' stupid.

Viiltelemme tuota pikaa kaikki alhon hetkiemme epätoivoa heijastaviksi hedelmiksi puhjenneet haavamme taas oikein huolellisesti yksi kerrallaan auki, harppaamalla julkilausumassamme itse varsinaiseen mitään tai ketään säästelemättömään ripittäytymisosioon. Itseruoskintasession edellä haluaisimme kuitenkin mitä tomerimmin kivahtaen muistuttaa, että ennen kuin paska mäjähti tuulettimeen ensimmäistä kertaa Parlamentin hajoamiseen johtaneen kohtalokkaan domino-efektin laukaisten, me ehdimme hallintomuotona saavuttaa rapujuhlien kaanonissa jotakin, jonka itse kukin paikalla ollut voinee kategorisoida ilman höpsömpiä tunnontuskia "joksikin vaikeasti määriteltäväksi, mutta suht' heittämällä elämääkin suuremmaksi".



Totta kai me valheelliseen idealismiimme ilman minkäänlaisia oikeasti päteväksi kokemiamme vaikuttimia lapsellisen löyhäsävytteisesti takertuneet ja ainakin henkisellä käyrällämme tiettyyn keskenkasvuisuuden, sekä tasaisesti positiivisvirittynyttä kehitysprosessia läpiraksuttelevan kokemuspohjan myötä kartutetun kypsyyden välitilaan jo tuolloin ahdistuttavan jumiutuvasti nalkkiutuneet, lahjattomuudessamme ennätyksiä rikkoneet pellet tiesimme ujuttelevamme ruokkoamattomat, karvoja puskevat koipemme kolossaalisen suurten saappaiden sisään. Rapujuhlien vikkelä estabiloituminen syyskauden ultrahoteimmaksi eventiksi tapahtui varsin kunniakkain menoin neljänä ikimuistoisena kertana ja mikä olennaisinta, jo silloin, kun idea Rapuparlamentin kokoamisesta kimmelsi vasta maanis-depressiivisenä pilkkeenä diktaattorimme silmäkulmassa.

Parlamentti rakastui rapujuhlissa heti ensisilmäyksellä erityisesti siihen harvinaislaatuisen vänkään piirteeseen, kuinka jollakin ylitsepurskahtelevalla luovuuden loimulla edelliset hallintomuodot ovat kipeämpinäkin aikoina ja kriisienkin teutaroimana kyenneet avittamaan tuota hauraana, mutta sydämen vilpittömimmistä pohjukoista kummunneena ideana alunalkujaan syntynyttä ja jo sinälläänkin ylen ihmeellistä, kuin kiusoittelevasti ympäröivää todellisuuttamme merkittävästi stimuloivammasta maailmasta lähtöisin olevaa menestysreseptiä, onnistumaan vuosi vuoden perään luomaan nahkansa ja kaatamaan kansaa ylittämättömältä vaikuttavalla comebackilla - eli aina jonkinlaisia ihan överejä kermoja sen jo edellisestä vuodesta totutun täytekakun päälle pursotellen.



Siinä vaiheessa kun kulttuuriperinnön oikeaoppinen ylläpitäminen punnitaankin jo näin tymäkässä painoluokassa, haasteen kylkiäisiksi lykätään myös ilman muuta säkkikaupalla kinkkisiä paineita, mutta mepä teimmekin sen, mihin kaikki teistä eivät uskoneet joukkueemme ikipäivänä takeltelematta kykenevän: emme suoriutuneet arvokkaasta urakastamme vain puhtain paperein, vaan me vesselitpä koppasimme rapujuhlat kainaloomme ja hölkyttelimme niiden kanssa jonnekin, minne ihmisolento ei ollut aiemmin kenkänsä jälkeä painanut.

Käytännössä kaikki teemavaalien järjestelypuolen toiminnot luistivat viime vuonna liukkaasti kuin tuntikausia pakonomaisesti rasvatut sukset konsanaan ja silmittömässä skabailussa heikompansa rytkäyttämällä lakoon peitonneiden Karibian merirosvojen ympärille kohosivat äkkiarvaamatta niin päheät kokonaismitat täyttävät puitteet, ettei festivaalin sinänsä vivahdekylläiseksi tunnustetussa historiassakaan vielä kukaan ollut uskaltautunut vieraille aiemmin niin sielunpohjia hyväileviä aistinautintoja herjetä tuputtamaan.



Parlamenttiahan voi kernaasti tulla kiittelemään vaikkapa ihan tassusta puristaen niin rutkasti laajennetusta bilenäyttämöstä rehevän luonnontilaisine puutarha-alueineen kuin myös vinkeän kokonaiskeitoksen nerokkuutta hipovasta maustamisesta todella syvälle yleisönkosiskelun tahmaiseen suosilmäkkeeseen uponneella sauna- ja grilliuudistuksella. Myös tarjoilupuoli pelasi valistuneen näkemyksemme mukaan näyttävimmittä takaiskuitta ja vaikka kekopizzan hyllyttäminen vuoden 2010 ménusta kirvoittikin hienoista närää rapuveteraanien joukko-osastolla, rimpuilimme ulos kiusallisesta epäkohdasta puolihuolimattomalla meriselityksellä.

Kestävälle pohjalle tukevasti taotun artistirekrytoinnin tyylipuhtaasti toteutettu jatkaminen lukeutuu totta kai ilman mitään pullikointeja myöskin niiden sadunomaisten ansioiden silmiähivelevään ryppääseen, joiden johdosta sekalaista rapukansan ydinryhmässä kiinteästi vaikuttavaa olalletaputtelijaa, peukunheiluttelijaa, tsemppaajaa, fanittajaa sekä bändäriä pitäisi oikeuden ja kohtuuden nimissä riittää jokaikiselle Parlamentin pojankoltiaiselle ja plikantyllerölle vaikkapa sitten ihan keskipitkäksi jonoksikin asti.



Illan varsinaiseksi vaikut korvista räjäyttäneeksi highlightiksi muodostui hyvin erikoinen, yhtenä toisiimme liimautuneena, kuunsirpin muotoon ryhmittyneenä perheenä tekemämme matka. Se oli matka, jota kukaan meistä ei varmasti ikinä tule unohtamaan. Se oli matka, jota kukaan meistä ei varmasti ikinä haluaisikaan unohtaa. Siirryimme sähkökitarasta taiturimaisesti esille kumpuilleiden sävelten väkivahvan jeesauksen saattelemana rhythm n' bluesin ankarille, mutta syntisen kuumille syntysijoille, nykyisen rockina tunnetun poptaidemuodon tärkeästä pohjatyöstäkin vastanneen juurimusiikin kiehtovimpaan ja eittämättä myös vaikutusvaltaisimpaan historianhaaraan. Meidät houkuteltiin seikkailupitoiselle turneelle minimalistisen hypnoottisesti syleilyynsä kietovan afroamerikkalaisen sykkeen hekumallisimpaan ytimeen.

Mikä muikeinta, meitäpä kaiken lisäksi lykästi kuin sarjakuvan koppavaa vesilintua, kun matkaoppaanamme tuolla eksotiikassa marinoidulla retkellä loisti koko rekisteröimättömän rapuvaltion yhteisesti tunnustetun sankarin maineen oikeastaan melkoisen vaivattoman oloisella heilautuksella tuliaisiksi veskaansa haavistanut Mr. Haavisto ja suomibluesin prinsseihin lukeutuva velho todella hallitsi kitkattomasti oman pelikenttänsä mystiset salaisuudet, eikä arastellut jakaa niistä muutamaa mehevää, tarkoin valkattua herkkupalaa myös yleisömme mentaalisten purukalustojen mutusteltavaksi.



Setti kaarteli mahtipontisesti paukahtelevan foot stompingin tahdittamana ponnekkaasti keikkuneesta, raivopäisellä imulla mukaansa riuhtoneesta voimabluesin sarjatulituksesta sentimentaalisempia tunnetiloja niinä oikeina suvannon hetkinä harkitusti esiin liehitelleisiin ja eklektisesti nykivinä rytmivirtauksina rapuilijoiden korviin siroteltuihin blues-balladeihin. Kaikkien huulten välistä ponkaisi performanssin tauottua lähes yhdeksi ääneksi sulautunut parahdus: "rennonrempseä velikunta on selvästikin syntynyt voittajaksi ja eksklusiivinen rapuklubimme voi olla otettu yhdestä illasta hänen seurassaan, sekä mahdollisuudesta saada privaateissa olosuhteissa muutamia komeana kumahtelevia näytteitä tästä harvinaisesta lahjasta!"

Mutta kaikkien näiden sinänsä aika miellyttäviksi fiilareiksi ja iloluontoisesti värittyneeksi, voimia kehon jokaiseen atomiin väsymättömästi pumppaavaksi hyvän moodin energiaksi konkretisoituvien onnistumisten keskelläkin on aina toki varsin järkeenkäypää pitää paatuneena realistina herkeämättä mielessä myös ne omat silloin tällöin toistuvat epäonnistumisensa ja kohtahan me voimmekin jo sitten startata niiden kyynisen perkuuproggiksen. Juuri epäonnistumisiahan meillä pasmamme käsittämättömän monimutkaiseen umpisolmuun taidokkaasti sotkeneilla, parlamentaarisilla urveloilla toki jonkinlaista lyhyttä esittelykierrosta silmällä pitäen riittääkin, varastoissa kun lojuu kuorma-autolasteittain kämmejä - eli jokunen naseva spesimentti sieltä piisaa toki jalustallekin.



Turhaa teidän on silti syöksähtää hätäpäissänne otaksumaan, ettemmekö muka silkassa kokemattomassa typeryydessämme edes kykenisi kokonaispainotteisesti tiedostamaan, että juuri meidän jatkomme suhteen olikin aikamoisella sadan ja kymmenen prosentin varmuudella ladattu pahimmillaan ällistyttävän äkäiseksi heittäytyvän äyriäiskerhon toimesta silmänräpäyksessä suoranaiseksi kukkulaksi kiivennyt läjä korskeisiin suuntiin karkailevia toiveita. Kyllä me tiedämme tasan tarkkaan ne panokset, jotka olivat tässä erässä kiinnitettynä. Kortit tuli kuitenkin jo vaihdettua, niillä on pelattava mitä käteen on jäänyt.

Olemme ilman muuta olleet alusta saakka siinä ymmärryksessä, että siinä missä vuoden 2008 Arthurin hovin kestitykset työstäneen Rapujuhlakomitean ja vuonna 2009 aikamatkan villiin länteen rapukaartilaisille kyhänneen surullisenkuuluisan Järjestelytoimikunnan savottien päättyminen yhden kauden operoinnin jälkeen, ei ketään oikeastaan osannut ihmeemmin millään saralla järin säpsähdyttävästi yllättääkään, koska näiden instanssien vaihtelevantasoisten työsuoritusten päättymistä moni ravun lapsi hiljaisesti, mutta sitäkin katkeroituneemmin vaatikin, meidän oli kaiketi vain oletettu ilman mitään erityisiä höpöttelyjä jatkavan kiinteänä hallinnollisena toimijana rapusyndikaatissa myös toiselle kaudelle ja ohjastaa vastapoimittuja nektariinejakin mehuisammat kinkerimme entistäkin gargantuaalisempaan voittokulkuun toistamiseen syyskaudella 2011.



Näinhän ei nyt siis tule käymään ja emme ole saavuttaneet loppupeleissä edes sitä tampiouden astetta, että meiltä uupuisi ratkaisevasti se vaadittu hippusen verran käsityskykyä hogata fataaleinta seikkaa koko tässä meidät häpeällisyydessään väellä ja voimalla alleen rusentavassa katastrofissa. Sitä, että äyriäisvaltakunnan kannalta arka ratkaisumme hajottaa korjauksen sijasta, ei olisi voinut juuri halvauttavampaan ajankohtaan iskeytyä. Puolustuspointiksi silti nakattakoon, että virallisin menoin suoritettua diiliä jatkostamme inspektoitavine sopimusluonnoksineen, allekirjoitettavine asiakirjoineen, rapukansallisine vapaapäivineen, paraateineen ja fanfaareineen, "the works" - kuten näissä yhteyksissä tavataan sanoa, ei koskaan tehty.

Sellaisissa toisenlaisissa yhteyksissä, joita voinee diplomaattisella kapulakielellä kikkaillen nimitellä vaikkapa vain hiukkasen totutuksi vakiintuneita normeja epävirallisemmiksi, visusti niiden tunkkaisten kabinettien ulkopuolella, joissa vinosta krakastakin näpäytetään karttakepillä kynsinauhoille, toki ollaan satunnaisesti väläytelty sitäkin optiota, että 2011 rapuhulinatkin lankeaisivat ilman muuta kuin itsestään osaksi meidän luontevaa sarkaamme, menimmehän perkeleet onnistumaan viimeksi yli kaikkien odotusten.



Niiden kosteiksi ryöstäytyneiden insidenttien päällä lepäsi kuitenkin usein räikeällä tavalla pistävän tömäkkänä nokkaan kuin varkain hyökännyt viinaksien katku ja jos siinä jokaiselle tuurijuopolle niin petollisen tutussa laskuhumalaisessa herkistyneisyyden mielentilassa nyt sitten kättä päälle olikin joidenkin ensiarvoisen kriittisten päätösten suhteen alustavasti suuntaan tai toiseen paiskottu, niin viimeistään seuraavana aamuna, silmien raottuessa pelokkaasti sirittäen auki ja katseen navigoidessa lähintä särkylääkepakkausta, krapulaisen pään valtasikin jo selitystä olemassaololleen kipeästi rummuttava mysteerien sarja.

Mitä oikein on tapahtunut? Missä olen ollut dokaamassa viimeiset 12 tuntia? Miten taskussani voi olla sellaisen kapakan kuitti, jossa en ole koskaan vieraillut? Kenen kanssa olen ehtootaani viettänyt? Mihin olen kadottanut kaikki fyrkkani? Miten olen päätynytkin heräämään juuri tässä? Miksi minulta on ajeltu kaikki karvat ja otsaani on tussattu kirkkovene? Olenkohan minä mennyt neuvottelemaan päättäjäremmin kanssa Parlamentin toisesta kaudesta ja koko rapujuhlien tulevaisuudesta? Saavutimmeko tuloksia, löimmekö asioita lukkoon?



Muun muassa nämä, kuten myös siinä sivussa monet muut arvoitukset jäivät kuitenkin joka kerta vaille kunnollisia, varmuudella kaikkia tasapuolisesti tyydyttäviä vastauksia, koska rilluttelemassa turuilla ja toreilla bratwurstit okulaareillaan hilluneet palaverien vastakkaiset osapuolet eivät useimmiten vain kyenneet, joko identtisten muistikuvien puuttuessa tai satunnaisissa flashbackin omaisissa välähdyksissä piilevien aika mojovienkin ristiriitaisuuksien johdosta, punomaan illan kulusta kaikki näkyvät vaiheet selkeän kattavasti kartoittavaa pöytäkirjaa. Kenenkään yksittäiseksi syyksi tätäkään ei voi siis laskea, kun ei kuningas alkoholiakaan varsinaisesti voi suoraan tilille moisesta pistää.

Rapuvaltion korkeimmin koulutettuun toimijakenttään vuosi sitten säästösyistä kohdistamamme henkilöstöleikkaukset ovat osoittautuneet aivan hirvittäväksi erehdykseksi ja kyseiseen vuosisadan kreiseimpään megamunaukseen me nyt lärviä suotta mutristelematta myönnämme tässä kotsa kourassa syyllistyneemme. Kaikki sujui pitkään vailla vähäpätöisempääkään moitteen sijaa: meissä nähkääs riitti yllin kyllin tarmoa ja oikeanlaista aloitteellisuutta rakennella vajaallakin miehityksellä kaikki edelliset yhteiset sessiomme mennen tullen ylittävät äyriäisorgiat, koska kukaan valveutuneesta divisioonastamme ei aliarvioinut omia kykyjämme paineen alla työskentelyyn. Tunteellinen tahto toteuttaa unelmia ja loogisia reittejä etenevä ajattelukyky havainnoimaan festarisuunnittelussa ne oikotiet, joihin tukeutuen resurssipulankin keskellä saattoi viitoittaa rapusirkuksen kulkureitin kympin arvosanoin kohti täyttymyksen kullatua tietä, olivat myöskin niinä oikeina haasteiden hetkinä ominaisuuksia paikallaan.



Mutta niinhän siinä kuitenkin pääsi käymään, että jahka olimme jättäneet sulan hattuumme tuoneet eli selväksi kaikkia myhäilyttäväksi onnistumiseksi lokeroidut piletykset taaksemme ja loppusyksystä koittikin yllättäen tuo armahin aika palata uusin kepposin ruotuun, raputovereidemme joukkoa kohtasikin käänne, johon oikein kellään meistä ei riittänyt etukäteen tarpeeksi kaukonäköistä tilannetajua varautua. Jo pelkkä pippaloista aiheutuneen jälkipyykin pesettämisoperaatio osoittautui nuorelle Parlamentille niin viheliäisen konstikkaaksi, että sinällään onnistuneesta yhteisestä järjestelykokemuksesta ainakin väliaikaisesti lujittuneiden edustajien sydämellisen lämpimiksi yltyneet välit alkoivat hitaasti murentua pieniksi hippusiksi ja epäkovun limainen hahmo rupesi nostelemaan aika kärkkäästi triviaalienkin impulssien pakottamana groteskisti irvistelevää, niistä ehkäpä ylivoimaisesti muistettavimmista painajaisunista tempaistua päätään. Parlamentin tähän asti suorina pidetyt rivit olivat alkaneet ensimmäistä kertaa sieltä täältä hieman repeilemään ja rakoilemaan.

Jos jostakin asiasta saa solkata: "tämä ei millään lailla helpota tilannetta", niin tässä tapauksessa varmasti nyt ainakin siitä, että rapuyhdyskunnan kihelmöiviin ilmansuuntiin karkailevasta talouspolitiikasta ja ennen kaikkea ainaisen kimuranteista rahoitusraameista oltiin ehditty porukalla vääntää kättä koko jäätävän pakkastalven ajan ilman minkäänlaista, edes välttävästi hyväksyttyjen rapusuodattimien lävitse kulkeutuvaa tulosvastuullisuutta. Armottomien nettitiimiä koskettaneiden lomautusten johdosta myöskään mahdollisten seuraavien rapujuhlien "promokauden" alkuun aina niin perinteikkäästi julistaneelle kuvagallerialle ei detektoitu tukkimetsän lailla karsitusta henkilöstöstämme riittävillä kyvyillä ja tietotaidolla siunattuja a-ryhmän tekijöitä.



"Eikä siinä vielä kaikki", kuten sillä tv-shopin kivalla sedällä on usein tapana mullistavien tuotteidensa kaupittelun lomassa, ruhtinaallisia ylläribonuksia ennakoiden, kitusistaan täräyttää. Emmehän voi millään ilveellä jättää vaille jonkin sortin huomiota sitäkään äklön kiusallisesti nipistävää piirrettä naurunalaiseen sotkuun mylläämässämme vyyhdissä, että tähän tajuttoman projektisuman päällehän pitäisi nimittäin vielä kasata myös se häiriintyneenä ekstrataakkana harteillamme roikkuva tuima vastuu, joka seuraavien juhlien järjestelytyön oikea-aikaiseen käynnistelyyn on auttamattomasti liitettävissä. Meistä ei ollut venymään jokaiseen konstantisti huomiotamme huutavaan kohteeseen yhtä aikaa, ainakaan synnyttämättä hutiloitua jälkeä, sutta ja sekundaa. Urakka kusi ja me rotat toimimme siinä keississä niinä ammattimaisina kusettajina.

Yksien täysimittaisten, huolella harkitsemiimme standardeihin survomatta solahtavien rapukarnevaalien muhkean näyttävä kokoonkursiminen aivan tyhjästä ja ihan tuosta vain, tarkoin almanakasta valikoidun syyskuisen lauantai-illan suvereenin pelastajan roolia täyttämään on rehdin avoimesti myönnettynä koko kalenterivuoden mittaan venähtävä prosessi, jossa vaaditaan kovaluista kanttia, tukahduttavan terävää hahmottamiskykyä, ponnekkaasti pulmia potkivaa kärsivällisyyttä, salamannopeasti hankaluudet paikantavaa älyä sekä ihan sitä vastavoidellusta reissumies-siivusta irtoavaa rukiista voimaa enemmän kuin mitä moni rapuympyröiden nurjemmasta puolesta tietämätön hyypiö tulee koskaan povareissaan kantamaan.



Nyt me voimmekin jo kumeasti ulosvellovalla rintaäänellä haihattelemattomasti möläyttäen tokaista vihdoin ja viimein snaijaavamme perin juurin kirkasmielisesti, miksi penteleessä hallintomuoto toisensa perään näyttäisi jänskästi lahoavan raputasavallassamme lähes vahingollisen vitkuttelemattomissa vuoden sykleissä ja kuin kökköyden kruunatakseen romuttuvan kankeana finaalina pölähteleviksi kerroksiksi kokkareiksi paakkuuntunutta tuhkaa, ennen kuin lähitulevaisuuden määritteleviä suuntaviivoja ennätetään edes lehtiöihin missään vaiheessa sen tähdellisemmin piirustelemaan!

Harva meistä on rautaa ja aika harvan byyseihin on oikeasti pakattu riittävästi cojonesia tömistellä noin vain muitta mökellyksittä toiselle kaudelle, kun se yksi ja yleensä myös sattuvasti ainoaksi napakymppiosumaksi jäävä uhkean übercool nappisuoritus on kuitenkin arjen kiertokulkuun vetäytymisen vanavedessä kohta enää silkka näköetäisyydeltään metri kerrallaan loittoontuva, paarmanlannan kokoinen piste taustapeilissä. Se perimmäinen "huipulla lopettamisen kiusaus" paisuu luovuttajien korvien välissä kuin ekstrahiivaisa pullataikina ja omien töppäyksien seuraamukset lankeavat varhaiseläkkeen nostajiksi loksahtamisen kausaliteettina tökerösti tulevien yrittäjien setvittäviksi. Raukkamaisuutta? Vastuun pakoilua? Call it what you will, homies.



Pinkan päällimäiseksi kysymykseksi siis empimättä kiiruhtaakin, kuinkakohan laajat pinta-alat sirkeästä järjestöstämme nämä aikaansaamamme kaoottiset murhenäytelmän jäljet mahtavatkaan olla haaroittaneet väkevimmän oikeudella omaisuudekseen ja millaisina suorina tai ehkä aavistuksen vähemmän suorina, mutta yhtä oksettavasti vatsanpohjasta sieppaavina vaikutuksina ne mahtavatkaan projisoitua rapukansan tulevaisuuden luotettavaksi todettavan hahmottelemisen eri vaiheisiin? Vain aika voi näyttää tämän, eikä ole laissa kiellettyä toivoa vielä parasta. Parlamenttina me olemme ainoastaan heikkojen, ankeiden, avuttomien ja kolhittujen yksilöiden surkuhupaisa summa, emmekä siihen tosiasiaan nojautuen tuota pelastusta näin ollen voi, sormiamme napsauttamalla tahi jonkinlaisella Merlinin sauvalla ilmaa teatraalisesti halkoen, teille tarjoilla.

Viskomalla kyvykästä henkilökuntaa toimituksemme tiloista ovien ja akkunoiden kautta niska-perseotteella pellolle, me vain satuimme epähuomiossa saostamaan omatoimisesti sitä liisterimäistä lientä, jossa korviamme myöten nyt siis kiehua porahtelemme, armoa anomme, nestemäiseksi liukenemme ja happea henkemme pitimiksi haukomme. Mutta yllättäen on silti aivan pakko kylmänviileästi napauttaa, että vaikka vuoden 2010 fotosadon helmet visuaalisesti mairitteleviin puitteisiin tiivistävän gallerian työstöön kytkeytyvät hankaluudet olivatkin tietyllä tavalla vain yksi kohtuullinen, keskisuuri viipale siinä piiraassa, joka johti rökälemäiseen hajoamiseemme, se todella katkaisi dromedaarin selän niin julmasti, että sylki lensi, kyttyrä paukkui ja kuulohavaintoja tyytymättömästä hirnumisesta raportoitiin Keravalla saakka.



Vielä alkusyksystä 2009, rötväillessämme ylenkatseellisesti keikaroiden ja aito, halkoakin paksumpi havannalainen legojemme välistä paheellisesti sojottaen himoitsemallamme välillisen pomon valtaistuimella vasta niitä ensimmäisiä strategisia viikkojamme, me Parlamentin kovin sokaisemattomina sähähtelevät sisupussit ennätimme sentään nahkeassa nokkeluudessamme luovuttaa, ehkäpä jopa melko suopeasti syleihimme ryömineenä, mutta kiistattomasti sitäkin tervetulleempana onnenkantamoisenakin, kolhona kypsyttävän gallerianväsäämissuoritteen jo käytännössä kaiken ihkaoikean, painoarvollaan edes jollakin olemassaolevalla tekniikalla merkillepantavasti mitattavaksi kyettävän valtansa kokonaisuudessaan allekirjoittaneille menettäneen Järjestelytoimikunnan tulistuttavaksi riippakiveksi - emmehän toki muutenkaan olisi voineet minkäänlaista krediittiä vuoden 2009 metkukavalkadista kohutta omiin nimiimme kahmaista.

Levitetäänkö päheän pirteässä prameudessaan perin puuskuttavasti pallean pohjukat pihoille poksauttava Rapujuhlat 2010 -kuvagalleria kenties kuitenkin vielä jossakin, ainakin nyt toistaiseksi vain sellaisena usvaisena ja epämääräisen hyhmäisenä höttöesiintymänä horisontissa kunnottoman kiihottavasti häilyvässä vaiheessa, juuri tällä sivulla koko hengitystään hievahtamattomasti naama hurmaavan helakanpunaisena pidättelevän, turmiollisen aktiivisena järjestömme moniulotteisuudessaan esikuvallista toimintaa huvin, harrastuksen ja ennen kaikkea trendikkään lifestylen nimissä vahtaavan äyriäismaailman kritiikittömyydestä kiiteltyjen silmien lahjomattoman höylin arvioinnin kohteeksi?



Hyvä kysymys. Parlamentin toimesta näin voi käydä vain, mikäli arveluttava pakkosapattimme sattuisikin tulevien vuosien saatossa päättymään esimerkiksi johtajamme yhtäkkiä vallanneesta hövelistä puuskasta kirvonneesta armahduksesta johtuen kuin seinään tömähtäen ja meikämannet intouduttaisiin, jonkun täysin järjenvastaisen hetkellisen pärähdyksen visaisena sivutuotteena, laskemaan erheellisesti vielä kerran säheltämään ja sohimaan vallan kahvaan. Kaikkiin kusiseen pohjanoteerauksiimme haksahdettuamme sellainen käänne vaikuttaisi silti nätisti muotoiltuna prosentuaalisen epätodennäköisyyden riemastuttavalta huipentumalta.

Eipäs vanhat veikkoset muuten käy silti kuitenkaan ainakaan ihan kokonaisuudessaan teitä vaivattoman vedätyskelpoisiksi luonnonlapsiksi melko soveliaan passelisti jo alunalkujaan syntyneitä, epävarmuutenne vuoksi itse arvaamattoman avuttomina vetämienne, elinpiiriänne täysin tarpeettomasti supistavien rajaviivojenne sisäpuolella päämäärättömästi hyöriviä rassuja rupisesti narraamatta todellakaan kieltäminen, etteikö kuolemattomuudessaan ylitsepääsemättömän ylhäiseksi köykäisesti nyökytellen luokiteltavaa kameran taltioimaa mahtimateriaalia muka olisi toki loppuen lopuksi päässytkin kertymään pönäkkänä pursuavaan plakkariimme periaatteessa laajamittaisempaakin esillepanoa silmällä pitäen jopa rullakaupalla. Meillä siis olisi millä mällätä, vaikkei meistä mällääjiksi olisikaan.



Juuri nyt banaalin räävitön rapureservaatti saakin kuitenkin vain ähisten, puhkuen, kurtistellen, nyrpistellen, nuristen ja nillittäen protestoiden luvan tyytyä tyynesti tämän oppikirjamaisesti tahdittomatkin tosiasiat tapetille puklaavan julkilausuman kuvituksesta hellivällä pehmeydellä vastaaviin, huimapäisellä huolella ja syväluotaavalla ajatuksella suurkokoelman seasta nypittyihin "tiiserikuviin" siitä myyttisestä galleriasta, joka may or may not come, sekä sähikäisen lailla sinkoilevaan videopätkään, joka omalla ylivertaisella audiovisuaalisella kielellään haastellen viskaa kasvoillemme oivallisena muistukkeena palvelevan pintaraapaisun siitä, miksi rapujuhlista marssii kotiin vuosi vuoden jälkeen vain tasapainoisia, uudelleensyntyneitä sieluja.

Valaiseva nokare Rapujuhlien 2010 magiaa (Videotallenne 03:54 min)

Vaikka lähdemmekin nyt vaeltamaan vilkutusten, nyyhkimisten, tihrustelun ja kyynelehtimisten saattelemana vaitonaisesti laahustaen eri suuntia kohti, niin meillehän ei silti tuota minkäänlaisia tunnontuskia vakuutella ihan vakavissamme, kirkkain katsein tapitellen ja aikuisten oikeasti, että mitä ikinä elämä rojauttaakin jatkossa eteemme, emme ikinä salli ideologian maatua ennen meitä, vaan kannamme kunniasanalla yhteistä asiaamme sydämissämme jopa kuuden sylen syvyyteen saakka.



Koska Parlamentin etevimmistä ydinosaajista tulee varmasti jäämään hyörimään joitakin kunnostautuneimpia toimijoita tavalla tai toisella puoliväkisinkin rapuhallinnon välittömään läheisyyteen, kaikki naamatkaan eivät edes välttämättä pääse tässä hötäkässä aivan kokonaan vaihtumaan! Yritetään siis katsoa luottavaisin mielin kohti huomista, mutta ei unohdeta sitäkään, että ennakoivaa pessimismiä varmempaa asetta pettymysten varalle ei kukaan pohjoisella pallonpuoliskolla vielä tunne!

Tämä oli Rapuparlamentin testamentti ja tämän kautta on teidän pitävi jatkossa meitä muisteleman.

9.6.2011
PARLAMENTTI HAJONNUT! HALLITUSKRIISI KESÄN ALKUUN!

Etusivu uusiksi! Se on lopun alkua! Raastavan pitkäksi venähtänyt hiljaisuus on lopultakin rikkoutunut niin, että tuo nyt virallisesti julkistettavan ilmoituksen pelottavana sivutuotteena ilmoille takuulla livahtava valtaisa pamaus saattaa jopa käytännöllisesti katsoen murskata joidenkin herkkäkorvaisimpien riskiryhmää edustavien hissukoiden jo valmiiksi kenkkumaisesta tinnituksesta kärsivät symboliset tärykalvot! Rapujuhlarintamalta saadaankin sitten taas pitkästä aikaa vastaanottaa näin ensimmäisillä lempeillä kesäkuumilla aivan totaalisen uunituoreita ja tähän nimenomaiseen hetkeen visusti kiinni naulittuja uutisia. Ne tulevat ryöttäisen hämmentävillä käänteillään varmasti tarjoilemaan odottamatonta viilennystä rapukollektiivimme hikiseen suvenviettoon, iskeytymällä tuhannen jääpuikon voimalla ja valtaisan harmaan höyrypilven navan alta pölläyttäen tsilleihin 30-asteisiin kesäpäiviin jo huomaamattomasti tuudittautuneiden, hellekauden porottavalle tai'alle elävien auringon lapsien todistettavan lyhytnäköisesti suojaamattomiin shortseihin.



Kourallinen opposition edustajia vastusti Parlamentin hajottamispäätöstä näyttävällä seisomaprotestilla.
Se vihellettiin yhteisellä päätöksellä poikki noin kolmen vartin kohdalla kolottaviin jalkoihin vedoten.

Me olemme muodostaneet ympäröivän maailman tuomitsevilta katseilta systemaattisesti piilossa elävän, hyvin erikoislaatuisesti sisäisen valtiojärjestelmänsä kautta pitkäjänteistä toimintaansa operoivan ja monien valtaväestöä koskettavien normien ulkopuolella esimerkillisen saumattomasti eteenpäin luovivan äyriäisperheen jo sangen pitkään, joten tunnette meidät kyllä, pikku oikkuinemmekin, vuosien varrelta läpikotaisin ja siksi voinette kukin tahoillanne vissisti allekirjoittaa, että pohjaton ylpeytemme ei sallisi meidän kuunaan harjoittaa missään tilanteessa minkäänlaista merkityksetöntä paskanjauhantaa. Luulot pois heti alkuun, ei tämä kaunista kertomaa ole, mutta jokainen sana on siis silti varsin likaisiksi lipeävistä yksityiskohdistaankin huolimatta täyttä totta, eikä yksikään kriisiä puiva asiakirja ole päässyt pakenemaan definitiivisen hyväksyntänsä kaikelle organisaation toiminnalle leimaavan diktaattorimme ultimaattista ja konklusiivisuudesta kielivää sinettiä.

Meillä on nyt epäkiitollinen velvollisuus tykittää teille kauhuksenne sellaista ronskimman kaliiperin shokkihoitoa, että ne kylmät faktat, jotka seuraavaksi julkisesti tuomme ensimmäistä kertaa esille, tulevat mitä todennäköisimmin tunkeutumaan valtaisalla voimalla koko rapukoalition synnyinhauraaseen tajuntaan, polttaen kollektiiviseen yhteisölliseen muistiimme ammottavan syvän, ällöttävästi märkivän arven - likatahran, jota kuuratessa rekallisella huippuluokan Fairyakin saisi sitkeästi jämähtäneen shaisseläntin korkeintaan häthätää haalistumaan. Median pelikenttien uhkarohkeimmat asiantuntijat ovat jo ennättäneet luonnehtia tätä lähestulkoon tyhjästä tupsahtanutta, alhaista romahtamista vuoden 2009 "Weddinggate-skandaaliakin" sensaatiomaisemmaksi, koko rapukansan hermoratoja ravisuttelevaksi poliittiseksi pommiksi. Rapujuhlat on järjestetty nyt jo viidesti peräkkäisinä vuosina ja toki matkan varrelle on ehtinyt osumaan muutamia vielä kiperästi voitettavan rajaviivoille jääneitä ylämäkiäkin, mutta toden totta, nyt karavaanimme on seisahtunut kipeiden ja joka näkökulmasta räknättynä ekseptionaalisen vakavien asioiden lakipisteeseen.



Rapuyhteisömme henkiseksi esi-isäksikin mielletty Kalervo Von Crabbenstraum
(15.11.1882-22.2.1965) vääntelehtii tälläkin hetkellä levottomana haudassaan.

Meidän on tässä vaiheessa oikeastaan melko vaikeaa povata pilkuntarkasti, miten ihmiset tulevat eri puolilla Suomea käyttäytymään tämän makaaberin tiedonannon saatuaan, mutta tuskinpa ammumme veikkauksessamme täysin metsään, jos heitämme höttöisen löysänä estimaationa, että tulemme lienee lähiaikoina saamaan karmeita silminnäkijähavaintoja paniikin kaikista tunnetuista muodoista. Osa teistä vetäytyy varmasti vällyjen väliin parkuakseen musertavan vollotuksen avulla edes hitusen tuskastaan kyynelkanavien kautta pois rääkätystä systeemistään, osan ruotiessa tapahtunutta mielessään suu auki lukkiutuneena, neuroottista tärinää ja aikaisemmin diagnosoimattomia häijynnäköisesti nytkähteleviä pakkoliikkeitä osoittaen. Itsetuhoiset ajatuksetkin saattavat kiivetä salakavalasti takaoven kautta joidenkin despondenttiin mieleen.

Haluaisimmekin tässä yhteydessä esittää korkeimman johtoportaan puolesta kaikkia rapukansalaisia koskevan, terveyttävän humaanin vetoomuksen: me olemme kaikki vain tavallisia fragmentaarisia ihmisiä, joten pitäkää toisistanne oikeasti huolta. Ei totisesti tekisi pöllömpää, jos rimpauttelisitte toisillenne, kyselisitte kursailematta vointeja ja keskustelisitte rakentavasti järkeillen siitä, mitä on juuri kaikkien järkytykseksi tapahtunut. Päättävien elimien johdolla saatetaan myöhemmin myös jäsennellä, millaista tarvetta olisi itse rapujärjestön mahdollistamalle psykologisesti orientoituneelle kriisiavulle.



"Ei välitöntä kommenttia", eräs Parlamentin pidetyimmistä naisedustajista
viittoili sivustomme ylläpidolle viimeiseksi jääneen täysistunnon jälkeen.

Meidän on siis nyt avoimilla paheksumisen tunnusmerkeillä alleviivaten ilmoitettava, että viime syksynä Karibian merirosvot-teemasta seikkailullisen inspiraationsa ammentaneiden historiallisten rapukinkereiden järjestelyistä vastannut Rapujuhlat 2010-Parlamentti on täysin yllättäen ilmoittanut hajonneensa ja irroittavansa itsensä samalla kaikesta potentiaalisista tuleviin rapujärjestelyihin kytkeytyvästä vastuunkannosta. Tuikitavallisen töitäkäyvän rapuväestön näkökulmasta tilanteen muovailee erityisen stressaavaan kuosiin se sisuksia antaumuksellisella hartaudella raastava konstitutiivinen seikka, että juuri kaikkien aikojen rouheimmat ja rikastuttavimmat rapujuhlat temppuilemattomalla taidolla ja värähtämättömällä varmuudella loihtineen Parlamentin vankkarakenteisille harteille oli sanattomana itsestäänselvyytenä innostuttu sovittelemaan myös vielä tulevaisuudessa epävarman utuisena häämöttävän, mutta joidenkin naiiveissa haaveissa silti elävän, 2011 kokoontumisen organisaattorin kunnianarvoisaa, joskin kovassa käytössä jo hieman sieltä täältä kulahtanutta viittaa.

Mistäänhän ei etukäteen ropissut vastaansanomattoman selkeäpiirteisiä varoituksentapaisia siitä, että tällaisetkin mittasuhteet saavuttava tuhon, kaaoksen sekä korttitalon lailla ponnekkaan delegaatiomme romahduttavan hävityksen skenaario olisi näin tappavan aikataulun huomioiden edes konkreettisesti mahdollisuuksien häilyvässä rajamaastossa - tai ainakin ne kirkkaimmin tavoitettavissa olevat varoitusmerkit olisi pitänyt vain kyetä jollakin ovelalla kepulikonstilla nappaamaan ilmasta lukemalla kevään tapahtumia ja kyhäillä niistä sitten matemaattisen hienojakoisesti maaliinsa uppoava tulkintavyyhti. Parlamentin raukkamainen hajoaminen kesän 2011 tunteikkaita toiveita, ykkösluokan rantaviboja sekä lapsekkuudessaan hellyyttäväksikin riehaantuvaa olemisen intoa tulvivilla alkutahdeilla ja koko rapuvaltakunnan voimakkaaksi otaksutun tulevaisuuden röyhkeä asetteleminen samalla kirjaimellisesti tyhjän päälle, on todellinen kanuunankuulan voimalla mäjähtävä isku upouusia, kaiken jo kokemamme yläpuolelle liihottelevia bakkanaaleja myös kuluvana vuonna kuumeisesti janoavan; syrjäyttämättömän johtajan, aina yhtä lojaalina salossa aiheellisen ylpeänä liehuvan rapulipun ja rehellisen saksekkaille arvoille surutta kumartavan kulttimme nimeen vannovan "peruspertin" piskuisen vyön alle.



Viimeisimpien meille vuotaneiden tiedonjyvästen mukaan Parlamentti aikoisi lopullisena toimenaan laatia hajoamiseen johtaneiden ratkaisuidensa kylmääviä motiiveita pelottomasti yhteenpunovan, pystypäin ilmeisiä puutteitaankin yleisölle tunnustavan, aika odottamattomiakin syntejä riisuvan realistisesti paljastavan ja tasaväkisesti kaikille eri rapuryhmittymille osoitetun julkilausuman, joka olisi kaiketi vieläpä tarkoituksena läväyttää jossakin vaiheessa kaikkien osapuolten arvioivien katseiden ihmeteltäväksi tälle kyseiselle sivulle. Emme siis voi näillä näkymin kuin jäädä kauhunsekaisen ristiriitaisin tuntein odottelemaan Parlamentin seuraavaa siirtoa ja sitä vartoillessa kailottaa tietenkin samalla naapurikuntiin saakka kantautuvalla äänellä kuin yhdestä kurkusta: "Mitä HE-LE-VET-TIÄ täällä oikein tapahtuu??!!!"

23.9.2010
LIVEMENUSSA ASENTEIKASTA BLUESRYTKETTÄ AMMATTITATSILLA

Ensiluokkaisen hedonistiset puitteet omaaviin eliittisarjan luksuspippaloihin jo selkiemme taakse karahtaneiden preliminääristen syksyjen saatossa irreversiibelisti parkkiintuneita, hengästyttävän freneettisiä pikku bilehileitä ollaan modernin gastronomisen historian hekumallisen maukkaiden aikakirjojen jykevien kansien väliin stationaarisesti painautuneissa ekstravaganteissa rapuilloissa osattu hyysätä ja hemmotella mahtailevasti huippuunsa viedyllä, megalomaaniseksi luonnehdittavalla traditiolla, jollaisesta vain perin juurin harvoilla second rate-rapujuhlilla on mitä ilmeisimmin tarjota jälkipolvien hämmästeltäväksi uskottavuuden rajamaastossa häilyviä muistiinmerkintöjä - merellisesti kohisevaan transsiin suggeroivalla elävän musiikin ihmeellä. Vain itse liveartistia koskevaa ennakkotiedottamista ovat kuluneiden vuosien varrella ennättäneet riepotella monenasteiset muutosten tuulahdukset.

Kuningas Arthurin keskiaikaisen hovin velloessa vielä kaikkein vavahduttavimmassa voimansa tunnossa ikimuistoisena rapuvuonna 2008, elinvoimaisen hiprakkaista pirteyttä hallitsemattomasti tihkuvalle yleisökannalle valkenikin käytännössä vasta siinä dramaattisessa vaiheessa, mitä iankaikkista heidän poikkeuksellisen maittavaan nannaan totaalisesti ennakolta varautumattomien päidensä menoksi oikein oltiin stabiilin pettämättömän sikariportaan toimesta intouduttu äyriäisgaalan suunnitteluvaiheessa vehkeilemään, kun indefiniittisen raskassoutuisen humalanhakuiset vanhan maailman juomingit katkaisi nurjan pahaenteisenä Camelotin kolkkojen salien kivisiltä seiniltä kimpoillut ovikellon kilahdus ja lauhkealuonteisen lupsakka tähtiesiintyjä alitti holvikaaren kitarakotelo kourassa levollisesti heilahdellen, vienosti kareileva hymy suunpielessä välkähdellen ja pesunkestävä hyvän tekemisen missio takaraivossa toiveita herättävästi sykähdellen.



Jämptin praktisen Järjestelytoimikunnan johdonmukaisesti pohjustetulla resoluutiolla rapsakan rapukerhon kuvottavan elitistiselle valiojoukolle ei kuitenkaan enää vuosi takaperin nähtykään yhtäläisen perusteltuna suoda huomaavaisesti similaarista saumaa päästä jo toistamiseen osalliseksi yhtä kummastuttavalla kaavalla maton heiveröisten koipien alta äkkiarvaamattoman kitkattomasti nykäisevästä ja yltiöpäisen shokeeraavasti ylikierroksilla hakkaavan sydämen pohjaa hykerryttävästä jymy-ylläristä. Nurkkakuntaisen heimon tietoon kun lätkäytettiin tuolloin jo kokonaista vuorokautta ennen varsinaisen h-hetken koittamista perin spesifistisin sanankääntein, mitä ja ketä heidän oikein tulisi pippaloiden ohjelmakartalla osata kuumaverisen palavasieluisella sykkeellä vartoilla.

Tänä suvena eksessiivisen kyltymättömän rapuklaanin jäsenet saivatkin sen sijaan passelisti jo henkilökohtaisen kesäkuisen kutsunsa yhteydessä varsin eksplisiittisen selkeäsanaiseen olomuotoon puetuksi kokonaisuudeksi läpikotaisin muovaillun tiedoksiannon siitä, ettei ansioituneen funktionaaliseksi miellettyä trubaduuriperinnettä olla ainakaan vielä näillä näkymin kuoppaamassa loppuunajetun nukkavieruksi väljähtyneiden päähänpistojen hyytävän puistattavaan kalmistoon. Kärkkään päällekäyvistä uteluyrityksistä huolimatta pääkallopaikalla piipahtavaksi viihdetaiteilijaksi vuonna 2010 buukkaamamme vetävän virtuoosin eksaktisti detaljoitua henkilöllisyyttä ollaan kuitenkin taktillisen diskreetillä uppiniskaisuudella pimitetty visusti julkisuuden urkkivan valokeilan tungettelevilta iskuilta. Nyt kun hippamme kuultavat näkökentissämme vaivaisen kahden päivän etäisyyden päässä, mittavan paljastuksen silmänräpäyksellisestä täytäntöönpanosta on lienee vihdoinkin kuoriutunut riittävän relevantiksi tempaukseksi karakterisoitava toimenpide.



Siinä missä järkähtämättömien muistilokeroidemme kätköissä hienosyisen sydämellisesti hellimiämme aikaisempia illanistujaisia ylenpalttisen periksiantamattomilla läsnäoloillaan, omaehtoisen svengaavilla kappalevalikoimillaan ja ylitsevuotavan vangitsevilla karismoillaan sulostuttaneiden sähäkkien soittoniekkojen pestaaminen on lutviintunut systemaattisen kovapintaisesti viihtyvyytenne puolesta kärhämöivältä järjestelyelimeltä vielä jokseenkin tuskattomin voimanponnistuksin, tällä kerralla pinnallisen ahdasmielisiin kriteereihimme soveltuvan special guest starin yhyttäminen osoittautuikin ilmiömäisen konstikkaaksi kallistuneeksi suuroperaatioksi. Parlamentin puhemiehen apaattisen pitkäpiimäinen soittokierros tavoitti puhelinhaastatteluun lukemattomia eritasoisia kitarakeikareita ja sattuipa langan päähän eksymään monenkirjavan otannan absurdeina kirsikkoina pari vaihtoehtoisenkin viihdyttäjäkunnan edustajaa. Aina aika ajoin suotuisan hyväenteisesti käyntiin polkaistut neuvottelut tyrehtyivät kuitenkin ailahtelevan syy-yhteyskavalkadin painosta yksi toisensa perään tasaisen hedelmättömien loppukaneettien sinetöimänä.

Kahden Järvenpään kauppalan vakiintuneesti rakastetuimman vuosittaisen happeningin, anormaalisen bombastisiksi eskaloituvien rapuseremonioiden ja helteisen kesäkauden elähdyttäviä rientoja raikkaan efektiivisesti vilkastuttavan, taianomaisen messevän Puistoblues -musiikkifestivaalin irralliset kohtalonlangat nivoutuivat kuitenkin omalaatuisella tavalla toisiinsa, tämänkertaisen musikanttimme putkahtaessa lopulta kuin tuiki tarpeellisesta tilauksesta syliimme jälkimmäisen nimekkään ohjelmistolistauksen seasta. Emme toisin sanoen sortuneet tänäkään vuonna palkkaamaan ostarin kulmilta pileisiimme huokealla puolen litran vodkalestiliksalla epävireisesti rämppäävää, kuluttavan elämän pieksämää rappioitunutta rantojen gubbea, vaan laatutietoiselle viihdytyspolitiikallemme siunaantuu asiaankuuluvaa jatkoa, kun päästagen valtaa iskuvoimainen pitkän linjan maestro kotimaisen rytmimusiikkiskenen arvovaltaisimmasta kärkikastista. Meillä onkin nyt hulppea kunnia julkistaa, että tulemme tarjoilemaan ensi lauantaina privilegioidulle rapuveljeskunnallemme tetrallisen suomalaisen bluesin kuohkeinta kermaa maineikkaan Ismo Haaviston olomuodossa.



Ismo jamittelemassa Honky Tonk Men -kombonsa kanssa blueskadulla
1.7.2010. Saksofonisti ei sisälly neuvottelemaamme ohjelmapakettiin.

Vaikka suunnattoman säväyttävästi tilan haltuunsa temmanneet särmikkäät trubakyläilijät ovatkin jo ennättäneet ymmärrettävästi vakiintumaan henkeäsalpaavan kesyttömällä impulsiivisuudella suruttomasti irroitteleville vanhan liiton vakkarijoraajillemme männäsyksyiltä definiittisen tutuksi kauraksi, Haaviston myötä tullaan kuitenkin silti kuulemaan, näkemään ja kokemaan myös sukkelan sytyttävä "rapujuhlien first": ekspertin freesinä työvälineenä kun onkin nimittäin yllättäen sen konservatiivisen klassisen akustisen ukulelen sijasta viriili periksiantamattoman pelimiehen instrumentti - ehta säreällä pauhulla raikuva sähköskeba. Keikkasetin ailahtelevaisen kulkusuunnan viimekertaisissa hipoissa kansanomaisen suomipoppisvoittoiseksi toivekonsertiksi kellauttaneille osanottajille myönnetäänkin nyt tervetullut hengähdystauko, jonka voi valjastaa järkevästi edukseen kellistymällä hurmiollisesti huokaisten sohvan pohjalle ja suomalla sinisten sävelkosmosten penetroitua syvälle korvakäytävien asuttamattomienkin kamareiden perukoille - saamamme etukäteisbriiffauksen mukaan show tulee profiloitumaan eksklusiivisesti nimenomaan juurevien bluesrytmien terhakkaisiin saloihin.

Slotin johdattelevasti määritellyksi alkamisajankohdaksi ollaan ainakin näillä näkymin trimmailtu löyhän neutraalilta kalskahtava kellonlyömä 20:00, mutta on lienee moisesta piittaamatta varsin säädyllistä observoida, että koska kurantti kitaristikykymme pyyhältää tuoreimmaksi jääneen tietämyksemme mukaan festiviteetteihimme suoraan toisen keikan silmäkkeestä satojen kilometrien mittaisen taipaleen takaa, jätämme kiitellyn diplomaattisena organisaationa aikatauluun jouhevasti liukuvan joustavuuden option. Sähköistetty kielisoitin saattaa siis periaatteessa ulvauttaa ensiriffinsä jo aiemmin ja koska tahdomme toki taas tissutella itsellemme kotoisan vastaanottavaisen juopumustilan, paikan päälle pöllähtäminen alkuillasta on jälleen se toivottava lähtöarvo, johon rapupopulaatiota viekoittelevilla rohkaisufraaseilla kiihotamme. Jos nimesi on sosiaalisten suhdeverkostoidesi avittamana päätynyt sattumalta näiden herraskaisten huviseurojen vieraslistalle, syvältä syömmestä kouraiseva kultturelli mahtielämys, jollaisesta useimmat joutuvat hauduttelemaan vain irreaalisen kosteita päiväunia, tulee pian kietaisemaan sinut pauloihinsa haihtumattoman kiintonaisen muistijäljen arvoisesti.

7.9.2010
LASTATKAA KALJUUNA, UNELMIENNE MERISEIKKAILUSTA TOTTA!

Viimeistelisi aikapäiviä sitten rullalle kuoriutunutta ihoanne murhaavaan tahtiin eriskummallisen näännyttävänä grillaava keskipäivän aurinko kevytkenkäisen suojakerroksettomia rusketusrajojanne sitten kuinka anteliasta manööveripalettia hyvänsä suosien, ilman vanhojen kunnon rapujuhlateemavaalien jyrkän painostavaa läsnäoloa kaikissa mansikkaisissa jäätelötuutin makuisissa hetkissä, kesäähän ei oikeastaan voisi oikeaksi täysiveriseksi kesäksi nykypäivänä edes alentua korottamaan. Meidän yhteiseksi helpotukseksemme ainakin tämän suven kohdalla sellaisen tittelin myöntämisen voisi oikeuden ja kohtuuden raja-aidat puolueettomin perustein määritteleviin lähtökohtiin uskovan, mutta myös luihusti omia etuisuuksia tavoittelevalle maanittelulle alttiin Parlamentin sisäisissä mietinnöissä porhaltaa hetimmiten sujauttamaan vastuunalaista harkintaa rummuttavista aloitteista koostuvan pinon päällimmäiseksi.



Aggressiivisen animaalista kiihkoa, koko loppuunkulutetusta kropasta kellontarkoin väliajoin ulos hersyävää hikeä, voimakkaita epätasapainoisen mielialavaihtelun tuntemuksia, aidon riemukkaalla spontaaniudella irtoilevia tuuletuksia ja halpa-arvoisessa katkeruudessa läpikotaisin kyllästettyjä, mutta kummasti vapauttavia aikuisen ihmisen kyyneleitä kesään 2010 tarjoilleet teemavaalit ovat jälleen kerran osaltamme läpikäytyä elämänjanaa nyt jo huomionarvoisella tavalla taakse jääneeltä kesäkaudelta. Rapuimperiumin kansa äänesti roolinsa tiedostavan tunnollisesti, vaalilautakunta leimasi osaamisalansa hallitsevan pokerikasvoista varmuutta unohtamatta, Parlamentti jättäytyi märehtimään kotvan ajaksi hullunkurista lopputulosta konferenssihuoneiden median edustajilta suljettujen ovien taakse ja tomerasti toimeen tarttuvat siivouspartiot laskettiin oma-aloitteiseen vapauteen vaalihuoneistoon, jossa he paraikaa huhkivat deadlinen puristuksissa, selkä kyyryssä sekä otsarätti märkänä luuttuamalla parketilta juuri teidän kuraisia kengänjälkiänne.

Uutterien siivojien turboahdettua työskentelytahtia ei takuulla millään muotoa keventäne sekään epäedullisen luotaantyöntävä seikka, että riehaantunut voittajateema kirjaimellisesti jynssäsi kanssakilpailijoillansa näkemisen arvoisesti lattiaa ja rustasi siinä siivellä aiemmat vaalitilastot perinpohjaisesti uusiksi kahmaisemalla näivettyneisiin, mutta ahnaisiin hyppysiinsä sen kirkkaimman mitalin kaikkien aikojen raadollisimmilla murskalukemilla. Voittajat ryöväsivät peräti 79% näissä vaaleissa annetuista äänistä, jättäen tylysti kahden kovaonnisen haastajansa uurnien pohjille surullisen matalat keot pelkkiä satunnaisia hajapisteitä. Rakas odotukseen pakahtuva äyriäiskolonisaatio, vaikuttaa siltä, ettette ole suinkaan vielä nähneet kaikkea, sillä vuonna 2010 rapujuhlateemavaalien korkeimmalle pallille kapuaa ja autenttisen bileatmosfäärimme suunnan osoittajan jyhkeän vastuun harteilleen ottaa, peittoamaton finalisti numerolla 1: "Karibian Merirosvot"!



Vaikka ennakkoäänestyksen vajavaiset ensitahdit lähettivätkin harjaantuneelle työryhmällemme verrattain levottomina kajahtelevia signaaleja aktiivisuuden tarpeettomasta laantumisesta tuolla kriittisimmällä katutason äänestysrintamalla, Parlamentin hyväntuulinen puhemies kujerteli vaalisunnuntaina sen tyydyttävän havainnon pehmittämänä, että kansalaisten puuttuva osakunta ymmärsi loppuen lopuksi toimittaa kultaakin kalliimman äänensä valitsemallaan keinolla lojaalisti perille saakka, ennen kuin itse varsinaisen hektisimmän vaaliviikon joutui arkistoimaan haikeasti huokaisten tovi sitten koetuksi hurjistuttavaksi lähihistoriaksi. Parlamentin kiistanalainen päätös sukeltaa julkeaan uhkapeliin manipuloimalla vaisuhkoa äänestysprosenttia huomionarvoisesti nätimpään ilmenemismuotoon, tuuppaamalla pysyvän äänioikeuden ansainneiden listoilta kaikki viime vaalien päätäntähetken yli makoisasti kuorsanneet pippurin luontaiseen kasvuympäristöön, osoittautui sitkeää tulostavoitteellisuuttamme vankasti tukeneeksi ratkaisuksi: tarkaksi äänestysprosentiksi saatiin lopulta aivan kelpo suoritukselta ensivilkaisulla näyttävä 82% ja velvollisuutensa hoitaneiden käyttämiksi kokemuspisteiksi käännettynä leuhka 93%:n lukema tarjonnee stimuloituneelle silmäparille jopa asteen verran sitäkin ilahduttavampaa tapitettavaa.



Lopullisessa käytettyjen äänien jakautumisessa varsinaisia nolostuttavaan penkiltä kellahtamiseen saakka säpsäyttäviä yllätyksiä ei suoranaisesti kenellekään tilanteen koomisesti värittyneitä lähtöasetelmia ehdokasasettelun ensihetkien mainingeissa vahingoniloisena tirskuneelle toki tuottane se tyystin kriittinen havainto, että rapukulttimme päätti kääntää kimpassa armotta oikeamielisyyden aaterakennelmalle hylkäävän selkänsä ja kirkkaasta altavastaajan asemasta oikeiden isojen poikien liigaan mittelemään ennakkoluulottomasti soluttautunut Zorron naamio sai tyytyä huomattavasti muiden leikkisästi syyskuutamon tuikkeessa välkkyviä helyjä himmeämpään, pronssiseen mitaliin. Taka-ajatuksetonta old school-heroismia, ilmanalaa halkovia tulikuumia lattarirytmejä, silmäkulmassa hohtavaa kujeilevaa romanttista pilkettä ja valtarakenteita vastaan toteutettua, hyveellisiä ihanteita palvelevaa veijarimaista koko perheelle soveltuvaa anarkismia rapujuhlailtamiimme luvanneen herrasmiesmäisen viittasankarin edesottamuksille riitti loppuen lopuksi ympäripuhuttuja ymmärtäjiä vain niukan 7% verran. Pääasiallinen osa äänestäjistä kuolasi kuitenkin kita ahnaasti ammollaan rutosti tätä nynnylinjoille taipuvaista iltasatusarjan naivismia moraalittomampia muotoja ottaneen rikollisuuden perään.

Kolmossijan haltuunsa siepanneen kettumaisen sulavaliikkeisen, tummanpuhuvaa kerrastoa arjesta fiestan hetkiin tyyliseikat tiedostavana pelimiehenä suosivan ja ylettömän karisman määrästä kiihtyneet senõritat rennolla sisäisellä vetovoimallaan, mutta myös lipeväkielisellä charmillaan lumoavan gentlemanin henkilöllisyyttä kohahduttavampana Parlamentti sen sijaan pitää, että vaikka tänä vuonna oltiinkin jo neuvokkaan kauaskantoisesti osattu varautua hillityn mantramaisella henkisellä etukäteispsyykkauksella ennenkuulumattoman äkäiseksi yltyvään kamppailuntuoksinaan kahden epärehellisiäkään otteita kaihtamattoman, hampaat irvessä rinta rinnan taistelevan mielettömän voimateeman välillä, viimevuotisen Sherwoodin suunnalta löntystelleen peribrittiläisen hilpeän matey-sakin ja 1800-luvun lännen rajaseutujen asuttamisesta vastanneiden kauhtuneisiin stetsoneihin suojautuneiden ruokottomien karjapaimenen ketaleiden välisen tasaväkisen täsmäsodan tapaan, ei Kuohuvan 20-luvun säihkyvästä gangsterinostalgiasta lopulta saatu leivottua piraateille minkäänlaista järin vilpittömällä vakavuudella vastaanotettavaa haastajauhkaa.



Merirosvot rohmusivat heti ennakkoäänestysperiodin lähtöasetelmat selkeyttävästi valavana alkusoittona pitkävartisella ääniharavallaan rikkomattoman mojovan johtoaseman, jota koukkukouraisten raakalaisten ei tarvinnut kertaakaan luovuttaa edes ohimeneväksi tuokioksi ahnaille kilpateemoilleen, koko merten kauhujen katsantokannasta arvioituna värisemättömän perikuvallisen vaalikauden aikana. Koska määrässä mitattuna niiden tujumpien kokemuspisteiden säännönmukainen pihtaileminen viimeiselle viikonlopulle saakka vaikutti yhdistävän 2010-luvun ensimmäisen kesän tendenssinä lukuisia raskaampaa vaikutusvaltaa ansainneita veteraanipatteriston edustajia, oli Al Caponella, Eliot Nessillä ja muilla Chicagon liipaisinherkillä 90:n vuoden takaisilla antisankareilla teoreettinen tsäänssi kiriä vielä vaaliviikon viime metreilläkin merkkareiden ohi teemavaalihistorian ensimmäisellä puhtaalla "kokemuspistevoitolla", katkaisten romminmakuisen kultapaikan kilistelyn kuin luodilla leikaten.

Piraattien levittämän julkean leveän kalastushaavin läpäisi silti vain hyvin triviaali nippu muihin osoitteisiin ohjailtuja yksittäisiä ääniä ja kunnioitettavan tasaisissa merkeissä jatkunut kiinnostus näitä tuliliemien, paksukerroksisen loan ja merenelävien tukahduttavasti hälvenemättömiä aromeita joka solullaan erittäviä vulgaareja retkuja kohtaan sinetöi lopulta tohkeisten karibianmeren hallitsijoiden kruunaamisen syksyn edustuskelpoisiksi esikuviksemme, jättäen kieltolain ajan ahtaalle ajettujen viinatrokareiden leipäännyttävän arjen haasteita käsinkosketeltavan riipaisevasti käsittelevän human intrest-teeman osaksi korjata puvuntakin sikaritaskun pohjalle hölmistyttävät 14% annetun äänestysvyöryn rippeistä. Parlamentin hallinnollisten johtohahmojen SuomiTV:n sähkeuutisille suomassa rivakassa alustavassa lausunnossa summattiin, että kaikkien aikojen rapujuhlien titteli voitaisiin, ainakin näistä temaattisesti viljelykelpoisista näkökohdista tarkasteltuna, hyvinkin johdatella saksekkaan ilon karnevaalimme vaiettua upouutta omistaa kohti.



Karibian merirosvot saattavat jonkinlaisten inhorealistisen karvaisten seireenin irvikuvien lailla houkutella niin arastelevin lapsosen askelin fiestan surrealistiseen imuun merimatkamme saatossa tasaisen varmasti liukenevista rapudebytanteista kuin jo horjumattoman paikkansa kunnioitetussa yhteisössä verisesti sementoineesta konkarien paikallisosastosta epätodellisia tuntemuksia henkilökohtaisen vallantunteen yhtäkkisestä moninkertaistumisesta, kuivan maan alaisuudessa niin itsepintaisen itsestäänselvien lakien, sääntöjen ja asetusten sumentuessa merisairauden vauhdittamana alkoholisoituneessa näkökentässä silkaksi hämärästi hahmoteltavaksi keskittymäksi tiheää, eteeristä usvahuntua. On todellista titaaninkovaa kanttia vaativaa, tuimaa uhkapeliä suvaita arvaamattoman alitajuntamme varjoisimmissa holveissa koko elämämme kärsivällisesti lymynneen sisäisen piraatinvelmumme kivuta ensimmäistä kertaa pinnalle, salaisimmissa fantasioissamme pyörittelemiimme irtiottoihin korisevin murahteluin kannustaen.

Edeltäjiinsä nähden tämänkertaisessa teemassa silmiinpistävimmäksi erottuvaksi piirteeksi on perusteltua kumartua osoittamaan välttämättömien käytösnormien rajoittuneisuuden ripeä kohoaminen niin myrskyisiin sfääreihin, ettei sellaisia olla vielä konservatiivisen pidättyneisyyden pakottamana rohjettu edes uusia aluevaltauksia kohti alati muovautuvalla rapujuhlarintamalla korkata. Julius Caesarin ja Kuningas Arthurin läpimädissä historiallisissa orgioissa hallittiin toki kulunutta päivärytmiä identtisesti jäljentävästä oravanpyörästä irroittavan paheellisen lystinpidon olennaisimmat alkeet, mutta mopon varomattoman karkaamisen näpeistä esti silti noissa ruhtinaallisissa kulisseissa tahdittoman hummailun toiminta-aluetta rutkasti rajaava hovietiketti.



Vuoden takaiseen villiin länteen merten herruudesta juopuvien kunnottomien kriminaalien teema linkittyy toki juurettoman säädyttömyytensä, moukkamaisen tapakulttuurinsa ja kuumottavan väkivallan uhkansa ansiosta, mutta siinä missä kouluja käymättömän cowboyretkueen hurtteja edesottamuksia siivitti vielä jostakin syvältä pinnan alta aika ajoin tervetulleesti pilkahtava, alkeelliset tyyliseikat välttävästi tiedostava, profiloituneeseen ammatti-imagoon linkittyvä viileys, merirosvoilla oli valtamerten keskellä kahlitsemattomat edellytykset luoda päätähuimaavalle elostelulleen kaikista ulkomaailman koodistoista riisutut puitteet. Koskaan aiemmin esimerkiksi ulosannin estoton puuroutuminen lähimmäisille äärimmäisen epäselvästi avautuvaksi, vokaalipainotteisesti jauhavaksi murahteluksi ja soperrukseksi ei ole johdatellut vierasta automaattisesti likemmäksi ehtoon teeman hypoteettisten vaikuttimien syvällisintä keskiötä.

Teillä ei ole enää kolmeakaan viikkoa aikaa harjaannuttaa peilin edessä repertuaarinne pauhuavin ärjyntä sille tehotasolle, että saatte äänen avattuanne vallattua kaoottisesta haaksestamme ansaitun olinpaikkanne ilman erillistä treenausta jo tärkeinä alkuillan tunteina. Varsinaista byrokraattista lähtöselvitystä risteilyllemme ei tulla järjestämään, joten suosittelemme ilmaantumaan satamaan ajoissa, ettei pahaenteisen pääkallolipun alla purjehtiva purtemme jätä teitä kyhjöttämään neuvottomana rantakalliolle kantamuksienne kupeeseen. Jahka purjeet nostetaan 25. syyskuuta, tyrskyisä seilauksemme kohti kauppalaivojen aarteita, trooppisia autiosaaria, silmiähiveleviä pyöriäisparvia, vastaantulijoiden kanssa käytyjä urheilullisia yhteydenottoja ja muita suuren sinisen pyörryttäviä haasteita on vihdoinkin valmis käynnistymään!

23.8.2010
VAALIGURU JAKOI RAHVAALLE AULIINA SIVISTYKSENSÄ HEDELMIÄ

Häkellyttävän eeppisen rapusaagan omintakeisen epäsovinnaisen, mutta kaiken kaikkiaan myös viehättävän elegantin historiikin lehdille nyt jo mahtipontisesti kolmatta kertaa kirjattavat käänteentekevät teemavaalit ovat kalvaneet sisäsiittoisen kulinaristiklaanimme urhokkaan jäsenistön kihelmöivästi pingottuneita hermoja heinäkuun viime vuorokausilta saakka niin sanoinkuvaamattoman tunnotonta kovasydämisyyttä ryöstöviljellen, että yksi jos toinenkin moisessa pyörityksessä entuudestaan kouliintumattomampi poloinen on jo ehtinyt elokuun saatossa niljakkaat lonkeronsa kaikkialle levittäneen vaalikuumeen säälimättömässä puristusotteessa neuvottomana rimpuillessaan kituuttelemaan takuuvarmasti niin hyperventiloittavan hengenahdistuksen, äkkinäisten paniikkikohtauksien kuin lukemattomien jääkylmien hikivirtausten siivittämien unettomien öidenkin viedessä ressukkaa kuin pässiä narussa.

Mittaamattoman sapekkaisiin henkisiin tuskiin on silti asianosaisten kärsimysnäytelmän päätähtien huojennukseksi luvassa kaivattua helpotusta hyvinkin joutuisalla aikataululla, sillä olemme uuden viikon alkutahdit määritelleen maanantain myötä päätyneet vihdoinkin tuolle viralliselle vaaliviikolle eli ohittaneet näppärästi sen kuuluisan symbolisen viimeisen kaarteen ja kiepsahtamalla sisukkuutta uhkuen varsinaiselle loppukirille, voimmekin viipymättä suunnata voitontahtoisina eteenpäin kohdistetun katseemme kohti sunnuntaina häämöttävää silmittömän suotuisaa maaliviivaa, sekä ennen kaikkea sen teatraalisen ylittämisen nostattamaa tenhoavina aaltomaisina liikkeinä ilmenevää mielihyvän ryöpsähtelyä rintalastan alla. Parlamentin hienostuneen edustajiston tuoreeltaan pikkutarkalla nyhräyksellä laatimassa, vaalien ajantasaista kulkua alustavasti simppeleiksi, kepeästi pureskeltaviksi palasiksi purkavassa selonteossa se perin oudoksuttava detalji, että vuonna 2010 rapuremmin ennakkoäänestysaktiivisuus on näyttäytynyt tilastollisesti ennätyksellisellisen laimeissa lukemissa ja jopa kansalaisvelvollisuudestansa aiemmin esimerkillisesti ensi tilassa suoriutuneet ovat tällä kertaa päättäneet jättäytyä lopullista suosikkiaan tarkkasilmäisesti punniten panttailemaan aina yhtä kallisarvoisesta äänestänsä luopumista viime hetkiin saakka, ollaan aseteltu yksimielisellä päätöksellä sangen yllättävään valoon.



Puolityhjinä kumisevia vaaliuurnia on toistaiseksi kunnioittanut hanakan motivoituneella fyysisellä tai originellin futuristisesti kikkailevalla virtuaalisella läsnäolollaan ainoastaan 17 % kaikista äänioikeudella varustelluista hyväosaisista onnettaren kultalapsista ja kuluvalla kesäkaudella vieraspoppoon yhteiseen käyttöön epädemokraattisilla vippaskonsteilla jaelluista valideista kokemuspisteistäkin ehdokkaiden syliin näillä näkymin sukkuloituneen prosentuaalisen kokonaismäärän voi senkin kiteyttää pöyristyttävästi vielä melko ponnettoman arkailevaan lukuun: 19 %. Vaaliorganisaattoreilla on tuskin koskaan aiemmin ollut yhtä seikkaperäisiä motiiveja painottaa sormi terävästi ojoon kohotettuna, että tämän kiihkeän mittelön suvereenia voittajaa ei olla vielä missään nimessä kyetty näin nihkein eväin selvittämään ja alkaneen viikon varrella visainen kilpailuasetelma saattaa kääntyä teidän vaitonaisena pysytelleiden taktikoiden hautoman kirjaamattoman äänisaaliin tyrkkäämänä ihan minkä teeman suuntaan hyvänsä.

Niitä oletettavimpia päävaikuttimia voivoteltavan tyynehköön ennakkoäänestystarmoon on lienee kammettavissa tutkimuspöydälle oikein kaksinkin kappalein. Vaikka teemavaaliehdokkaat ovat toki edellisinäkin vuosina askarruttaneet rapukolonnaa juuri eritoten vimmastuttavan tasaväkisyytensä ansiosta, tällä kertaa suoraselkäinen valinta kolmen loisteliaaksi kuvailtavan valioyksilön välillä saattaa hyvinkin olla useimmille lyijynraskasta vastuuta turhankin avokätisellä annoskauhalla tarjottimelleen saaneelle ennenkokemattoman riipivää sorttia. Se toinen ja kenties jopa huomattavasti ilmeisempi motiivi hiiskumattomuudelle taas linkittynee pitkälti siihen, että harva kykenee enää nykyään lukitsemaan pysyvää kantaansa, ennen kuin virallisen teemavaaliasiantuntijamme, politiikan koukeroiseen maailmaan laaja-alaisesti perehtyneen armoitetun Iso-T:n perinteinen vaalitentti on nähnyt julkaisupäivänsä ja älykkömme esittämistä näkökulmista on ammennettu riittävästi puolueettomia katsantokantoja jäsentymättömän kokonaiskuvan eheyttämiseksi. Pulaan teitä ei aiota tänäkään vuonna jättää, intelligentti yleistietäjämme sai jälleen kunniatoimena hahmotella lautakuntamme laatimien, myös pintaa syvemmältä kouhaisevien kysymyksien pohjalta visioitaan yleistajuiselle selkokielelle. Korvaamaton apunne on siis täten taattu ja viimeisen vaaliviikon koitoksia kohti voidaan tallustella merkittävästi löysäranteisemmin maneerein!

Jokaisen kesän ylivoimaisesti himoituin yksittäinen hetki koitti jälleen menneen heinäkuun lopulla, kun hartaasti odotettujen rapujuhlateemavaalien rautaiset finalistit vyöryivät tehokkaine kampanjaohjelmineen paistattelemaan julkisuuden estradille. Millaisia analyyseja vetäisitte vuoden 2010 ehdokasasettelusta?

Ehdokasasettelu edustaa tietyllä tavalla vastakohtaisuutta, tietyllä tavalla romantiikkaa, glamouria ja myyttistä sankaruutta sekä toisaalta antisankaruuden tuomaa legendaa, joka kääntyy epäsuorasti sankaruudeksi, tuoden mukanaan moraalisesti oikeuttavia sävyjä, toisaalta moraalisesti arveluttavia sävyjä, mutta vastapainoksi romanttis-legendaarisesti kutkuttavia nyansseja sekä tietysti harmittomia, mutta aikanaan vallankumouksellisia romantiikan ja toisaalta kuohujuoman makuisia hurmion hetkiä. Yhteenvedon omaisesti voidaan todeta ehdokasasettelun täyttävän hyvin juhlallisuuksien perinteiset tarpeet avaten kaikelle kansalle mahdollisuuden samaistua ja myötäelää suosikkiehdokkaan kanssa.

Kuinka hälyttävänä pidätte tämänvuotista silmillepantavan hyökkäävää trendiä, jossa rötöstelyn, konnankoukkujen, sekalaisen pahanteon sekä eriasteisten laittomuuksien harrastamiseen ei suhtauduta vain köykäisesti kaunistellen, vaan kritiikittömän hyväksyvästi, häpeilemättömän ihannoivalla sävyllä ja suorastaan pelottavan mystifioivalla suopeudella?

Tässä yhteydessä on hyvä painottaa sitä, että moraali ja eettiset näkemykset ovat usein voimakkaasti aikaansa sidottuja. Juhlallisuuksien suoranainen invektiivi olisi, jos ehdokasasettelujen edustamaa aikakautta ei kahlittaisi villiin syleilyyn sellaisena kuin se on ollut, kera aikansa moraalin ja kulloisenkin eettisen empiirisen todellisuuden. Älköömme turhaan vääristäkö historian lehtiä hylkäämällä aikalaiset tavanmukaisuudet.

Voiko tämä synkimmässä tapauksessa johtaa rapuperheen vaikutuksille alttiimpien jäsenien vaivihkaiseen lipumiseen vähäisten näpistysten, petollisen harmittomilta ensialkuun tuntuvien yöllisten vilauttelukierrosten ja lievien liikennesääntöjä leväperäisesti tulkitsevien ylinopeuksien kaltaisten rikkomusten myötä sille kertakaikkisen tuomittavalle polulle, jonka kautta todennäköisesti ajaudutaan pitkässä linjassa jopa peruuttamattomaan taparikollisuuden kierteeseen?

Mahdollisuudet tähän toki ovat lähtökohtaisesti olemassa. Voittajaehdokkaan esiintuoma aika, siihen liittyvät moraalikäsitykset, oikea ja väärä sekä niiden häilyvät harmaat alueet saattavat ravunsaksien keräytyessä lautaselle aiheuttaa tapahtumahorisontin, jonka myötä ajatukset, tavat ja teot siirtyvät menneestä maailmasta nykyisyyteen. Oikea ja väärä ovat aikojen saatossa muuttuneet, ne eivät ole milloinkaan olleet pysyviä käsityksiä. Menneisyyden kohdatessa nykyisyyden saattaa syntyä tilanteita, jolloin menneisyys jää vallitsevaksi, nykyisyys yhtyy menneisyyteen ja nykyisyys siirtyy tulevaisuuteen. Tapahtumaa voi luonnehtia astraali-metamorfoosiksi, jonka vaikutukset saattavat olla vakavia. Haittavaikutuksien ehkäisemiseksi suositellaan kosmisen säteilyn seurantaa erityisien antennilaitteistojen avulla juhlapaikan läheisyydessä.

Muodostuvatko teknisten vaaliliittojen uhkaskenaariot varsin löyhistä moraaliarvoista toimintaperiaatteensa ammentavien ehdokkaiden välillä edellisvuosia todennäköisemmiksi?

Ehdokasasettelussa Zorron naamio poikkeaa moraalikäsityksiltään muista ehdokkaista. Karibian merirosvot edustavat kyseenalaista moraalikäsitystä, kuten myös omalla tavallaan Kuohuva 20-luku. Moraalikäsitysten nojalla on mahdollista, että vaaliliitot saattavat heikentää äänestystuloksen ennakoitavuutta. Pidän uhkakuvaa varsin todennäköisenä tämän vuoden osalta.

Viime vaaleissa jo shamppanjapulloja availleet Sherwoodin metsän kannattajajoukot joutuivat kuitenkin yllättäen kärsimään karvaimman kuviteltavissa olevan tappion, kun Toimikunta virallisti mielivaltaisesti erän vastustajalle myöhässä annettuja ääniä, yleisesti tunnetuin lopputuloksin. Uskotteko, että tästä vääryydestä vimmastuneena tuolloin Sherwoodia koko sydämestään puoltaneet testamenttaavat nyt yhteisellä päätöksellä ääniään Zorron naamiolle, koska se on juuri sankarilliselta tematiikaltaan ja oikeamielisyydestä elinvoimansa puristavalta arvomaailmaltaan selkeästi lähimpänä samankaltaisia ajattomia tunnelmia henkivää romanttista vanhanaikaista seikkailua?

Tämän vuoden ehdokasasettelu avaa uusia mahdollisuuksia, jotka saattavat heikentää äänien testamenttausta viime vuodelta. Uskon, että suurelta osin juhlayleisön viimevuotiset höyryt ovat jo haihtuneet ja katse on suunnattu sisuuntuneena tulevaan. Uusien teemojen esiinmarssin jälkeen Karibian merirosvot saattavat miekkailuhenkisellä miehekkyydellä ottaa salakavalasti
vallan oikeamielisyydeltä, toisaalta siihen yllyttää myös Kuohuva 20-luku, jonka villi ja vapautunut ote saattaa houkutella oikeamielisyyden polulta tanssityttöjen pariin. Ehkä vanhanaikaisen seikkailun sijaan ehdokasasettelu on herättänyt villit vaistot, joita järki ja moraali eivät kahlitse, vietti, joka ottaa vahvasti ja kuljettaa kauas korkealle rationaalisuuden yläpuolelle, korkealle kohti mentaalisia ulottuvuuksia, joissa väkevä virta kuljettaa ja värähtelee toistuvasti suuntaa vaihtaen, kun hedonistinen alkukantainen vietti viestittää herkeämättä alati vaihtuvista tahtotiloistaan.

Rapujuhlien määräysvalta päätettiin taas kerran laittaa vaihtoon ja vuoden 2008 Komitea sai raivata tilaa viime vuonna rapupurren haaksirikkoutumista hallinnolliselle karille johtaneelle Järjestelytoimikunnalle. Miten hyvin parlamentarismi on mielestänne oikein istunut äärimmäisen haasteelliseen äyriäisjamboreekontekstiin?

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa vaalirahoitusasiat. Päätösten taustalla on saattanut vaikuttaa pimeään verhoon kääritty vaaliraha, joka inhasti demokratian pääkalloja koristellen on valanut henkeä luurankoihin. Ensimmäisiä todisteita tästäkin on, vai miten on selitettävissä Kehittyvien rapuosuuskuntien Suomen, Saksinaks -säätiön sekä monen muun tahon osallistuminen päätöksentekoon? Parlamentarismista ei ole tietoakaan, kun äänestävää sormea ohjaili rahoittajien näkymätön magneetti. Oikeamielisyys, uljaus ja rohkeus olkoon ohjenuorana tämänkertaiseen äänestykseen. Politbyroo lienee nähnyt tuhonsa, kuten 90-luvun taitteessakin. Väistämättä tilanne on lipunut kohti demokratiaa, joka heiveröisin ottein takertuu kiinni päätöksentekoon.

Kumpi taho on teidän silmissänne onnistunut tehtävissään kuluvan suven varrella ansiokkaammin, Parlamentin ylä- vai alahuone ja miten sen heikommaksi osoittautuneen osapuolen pitäisi päätösvihellystä kohti matkatessamme vielä näyttöjään petrata, kyetäkseen merkittäviin parannuksiin puutteelliseksi jääneessä esityksessään?

Kaksikamarinen järjestelmä lienee toiminut poliittinen ilmapiiri huomioon ottaen kohtalaisesti ja erityisiä kamarikohtaisia heikkouksia ei vaikuta syntyneen. Tarvetta skarppaukselle on populistisessa toimintailmapiirissä toki aina, mutta tässä yhteydessä se voi olla äänestystuloksen kannalta myöhäistä.

Vaikka demokraattiset suorat kansanvaalit järjestetäänkin jo kolmannen kerran, rapujuhlia on ristiriitaisesti leimannut tapahtuman alusta alkaen tiukasti linjattu autoritaristinen hallinto. Olisiko lopultakin koittanut korkea aika ruveta vakavasti kypsyttelemään ajatusta raputasavallan muuttamisesta tasapainon vuoksi monarkiaksi?

Näkisin, että monarkia ei toisi muutosta diktatuuriseen hallintotapaan, jos toimintakulttuuri on saanut valtaa ja perinteitä hallinnossa. Jonkinlainen edustuksellinen monarkia saattaisi tuoda kaivattua glamouria poliittisen päätöksenteon tueksi, mutta saksien kolinaa se ei ehkä poistaisi.

Nukkuvaa puoluetta edusti viime vuonna selkäpiitä karmivat 41 % kaikista äänioikeudella siunatuista. Onko matala äänestysaktiivisuus tiettyyn elämänvaiheeseen kohdistuva ilmiö vai pysyvä käyttäytymismalli, joka liittyy koko ikäluokalle yhteiseen demobilisoivaan sosiaalistumisprosessiin ja yhteiskunnalliseen kokemuspohjaan?

Nähdäkseni äänioikeuden käyttäminen liittyy voimakkaasti tiettyihin elämänvaiheisiin, jota äänestysikäinen kansa pääosin läpikäy tällä hetkellä. Traditionaaliset velvoitteet kuitenkin helposti tuovat vaaliuurnien äärelle, joskin aktivoimista saatetaan tarvita. Vaalikampanjaan liittyvät populistiset esiintulot ja konfliktit lienevät omiaan tässä tilanteessa parantamaan äänestysaktiivisuutta, koska ne tuovat ajatukset vääjäämättä edessä olevan rapukattauksen luokse.

Vaalijärjestelmään liittyvien muutostarpeiden ohella äänestysaktiivisuuden parantamiseen on peräänkuulutettu tiedotusta, kansalaiskasvatusta ja erilaisia aktivointitoimia. Kuinka tärkeää teidän mielestänne on ohjata rajallisia resursseja sellaisten uusien keinojen miettimiseen, joilla kansalaisten tietämystä demokratiasta, sen eri toimielimistä, vaalijärjestelmästä ja äänestämisen merkityksestä voitaisiin lisätä?

Näkisin, että tässä yhteydessä myötäelävä osallistuminen on tärkein aktivointitoimi. Kukaan voi tuskin koskaan täysin ymmärtää äänestämisen todellista tärkeyttä itseään koskevissa asioissa. Päätöksenteko nähdään etäisenä, demokratia vain vaalikarjan ohjailuna, omien etujen tavoitteluna ja katalana roistojen juonina. Vähäiset resurssit tulisi kohdistaa pääasiassa telepaattiseen meditaatioon, jossa positiivisia ajatuksia, äänestämisen tärkeyttä ja yhteiskunnan merkitystä korostetaan alfa-aaltojen avulla. Näin äänestäjät tavoitetaan kaikkein parhaiten, koska hyvin harva äänestäjä on muistanut suojautua foliohatulla, joka estää alfa-aaltojen etenemisen tietoisuuteen muodostamalla Faradayn häkin vastaanottopäähän.

Parlamentti pisti huomattavan osan nettitiedottamisesta vastaavasta työryhmästä pyytämättä ja yllätyksenä odottamattomasti puskista tulleelle pakkolomalle. Pessimistisimmät toimihenkilöt ovat esittäneet huolestuneita epäilyjä siitä, että lomautukset saattavat heijastua kriittisesti myös vaalilautakunnan työhön. Kuinka mustina te tällaiset uhkaavana lähestyvät pilvet henkilökohtaisesti näette?

Tässä yhteydessä näkisin parhaana käyttää vähäiset budjettivarat konsulttien palkkaamiseen tilanteen arvioimiseksi. Syntyvät mahdolliset lisämenoerät tulisi kohdistaa kehittämistoimiin, joiden ansiosta yhä vähemmän toimihenkilöitä työskentelee hallinnossa. Sopeuttamistoimilla sama työmäärä voidaan suorittaa entistä pienemmin henkilöstöresurssein. Lisäksi alimitoitettu toimihenkilömäärä usein alkaa tehdä itsenäisiä uudelleenjärjestelyjä, joista syntyy säästöjä henkilöstöresurssien muodossa. Sopeuttamistoimien tuloksena voidaan arvioida ydintehtävät, joihin on kohdistettava ainakin ½ henkilötyövuotta, jolloin yksi henkilö pystyy suorittamaan jopa kaksi ydintehtävää. Toisaalta ydintehtäviäkin voidaan karsia, jos fokusta ja missiota tarkennetaan osana tehostamistoimia. Näin ydintehtävien uudelleenjärjestelyillä ydintehtävät voidaan hoitaa esimerkiksi vuokratyövoimalla, jota voidaan käyttää, jos ydintehtäviin sidotut mittarit antavat viitteitä siitä, että ydintehtävän suorittaminen toisi positiivista kassavirtaa rapuhallintoon. Näin mahdollistetaan konsulttitehtävien kasvattaminen, koska rapuhallinto ei saa tuottaa voittoa. Konsulttityöhön panostaminen saattaa tuottaa uusia menetelmiä sopeuttamistoimiin. Näin ollen en näe ollenkaan mustia pilviä, kunhan henkilöstö sitoutuu muutokseen täysipainoisesti.

Vaalilautakunnan toimijakentän ollessa laaja ja ulottuessa eri rooleja omaaviin toimijoihin, kuinka keskeisenä pidätte, että kokonaiskoordinaatio on hallinnassa ja metoditukea voidaan tarjota yhteisistä lähtökohdista?

Pitäisin tarpeellisena koordinaatioelintä, joka olisi parlamentaarinen ja vaalilautakunnasta riippumaton. Koordinaatioelimen tehtävänä olisi vaalilautakunnan työjärjestyksen antaminen ja rutiinitehtävien jakaminen lautakunnan eri toimielinten kesken. Myös kantojen yhteensovittaminen ja riitakysymysten ratkaisu voisi kuulua tämän toimielimen tehtäviin. Poliittisena avauksena toimielimen perustaminen on toki uskalias ja saattaa johtaa opposition vastatoimiin.

Pitäisikö teidän mielestänne etukäteisarviointien käyttöönoton päätöksenteossa merkitä rapujuhlien politiikkakoherenssin näkökulmasta hankelogiikan laajenemista aloille, joilla sitä ei ennen ole käytetty, vaikka se periaatteessa merkitsisikin developmentalismin lisääntymistä instrumentalististen intressien sijaan?

Näkisin etukäteisarviointien suorittamisen periaatepäätöksen kohdalla vaikuttaneen nimenomaan siihen, että erityiset hankintapäätökset, jotka vaikuttavat innovatiiviseen lähestymiskulmaan, jopa developmentalismiin, saattavat olla keskeisessä asemassa juhlallisuuksien konkretisoituessa. Jos taas preventiivinen suhtautumistapa otetaan nimenomaan hankelogiikan kokonaissuunnitteluun, saattaa siitä seurata tilanteita, joissa varsinaiset hankkeet eivät muodosta rationaalista kokonaisuutta. Tästä saattaa yksittäisen vieraan näkökulmasta seurata väärien johtopäätösten tekeminen kokonaistilanteesta. Mikäli tarkastelemme etukäteisarviointia ravustuksen kannalta, saatamme kokea tarvetta arvioida myös instrumentalistista tiedonintressiä, vaikka se tehtäisiinkin developmentalismin kustannuksella. On kuitenkin havaittava, että tiedonintressit eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan kysymys fokusoituu totuusarvon rakenteelliseen määritykseen. Hankelogiikassa tämä merkitsee nähdäkseni sitä, että developmentalistinen ote saattaa johtaa jopa behavioristiseen direktionismiin instrumentalistisessa totuuskäsityksessä. Ottakaamme reilusti pyrstöstä kiinni ja katsokaamme etukäteisarviota lineaarisessa menneisyyskäsityksessä.

Kokemuspisteytys-käytännöstä ei kuluvissa vaaleissa luovuttu, vaikka sen vaikutukset jäivätkin ainakin viime vuoden neitsytkäytössä odotettua marginaalisemmiksi. Uskotteko, että tilanne voi vielä muuttua radikaalillakin tavalla tänä vuonna, kun arvokkaita pisteitäkin on nyt taas vanhojen osallistujien kesken hieman enemmän jaossa?

Uskon, että vanhojen osallistujien pisteiden painoarvo saattaa nousta ratkaisuasemaan tilanteessa, jossa pisteiden hajonta eri ehdokkaiden kesken on voimakasta. Muussa tapauksessa tulokseen vaikuttavat tekijät ovat pimeyden verhoamat.

Teidän erehtymättömän kultivoituneisuutenne, tietotaitonne ja valistuneisuutenne pohjalta arvioituna, miten Parlamentti on mielestänne pärjännyt seuraavilla osa-alueilla:

1) Kehityspolitiikka, investoinnit ja sosiaalinen vastuu?

Näillä klassisen sosiaalis-innovatiivisen ja toisaalta budjettivakauteen yhdistyvän viitekehyksen osa-alueilla Parlamentti on mielestäni onnistunut parhaiten. Sellaiset teemat, kuten yhteiskuntavastuu, kehittyvä innovatiivisuus ja kääreeksi ympärille rakennettu sosiaalisen vastuun aspekti ovat erityisen tärkeä osa rapua.

2) Avoimet markkinat ja asianmukainen työsuojelu?

Rapumarkkinoiden avautuminen on osa Euroopan talousalueen ja Euroopan unionin strategisia tavoitteita ja liittyy myös protektionismin ehkäisyyn Euroopan mittakaavassa. Parlamentin vaikutusvalta tähän asiaan on lähtökohtaisesti minimaallinen, mutta vähäinen liikkumavara on käytetty mallikkaasti. Työsuojelun osalta ainoita soraääniä on kuulunut rapujen suunnalta.

3) Energian toimintavarmuus?

Yhteiskuntarakenteen kannalta energiapoliittiset kysymykset ovat tärkeitä: Keitetäänkö rapuja sähkölämmitteisesti, kaasulämmitteisesti vai suoraan uraanilämmöllä? Mielestäni Parlamentti ei ole ottanut tähän riittävän ponnekasta kantaa ja parannettavaa varmasti löytyisi.

4) Maailmanlaajuisen makrotaloudellisen vakauden ylläpito?

Euroopan unionin hallitessa Euroopan taloudellisia tavoitteita, kansainvälisen makrotalouden ylläpito on liukunut Parlamentin toimivallan ulottumattomiin. Näkisin, että Parlamentti on kuitenkin edustuksellisilla tahtotilojen ilmaisuilla ja diplomaattisella otteella lobannut asiaa tyydyttävästi.

Olisiko Parlamentin pelisääntökeskustelussa perusteltua antaa julkinen eettinen sitoumus siitä, että he toimivat kokonaisuuden ja sen prioriteettien edustajana - eivätkä hallinnonalansa etujen ajajana, jos oletetaan, että sitoumus sisältäisi selkeäsanaisen lupauksen uudelleenkohdennuksiin?

Puolueettomuussitoumus on erittäin tärkeä symbolinen ele. Sen lisäksi tulisi luoda valvontamekanismi, jolla valvotaan puolueettomuusperiaatteen toteutumista. Hallinnonalojen erinäiset intressit nivoutuvat elinkeinoelämään, ammattiyhdistystoimintaan sekä lukuisten muiden intressipiirien kilvoitteluun. Tämän vuoksi erityinen periaatteellinen konsensuksellinen yhteisöllisyys tulisi säilyttää hallinnon piirissä. Näkisin, että sitoumus tulisi muotoilla siten, että siinä selkeästi irtisanoudutaan erinäisten intressipiirien ohjauksesta ja pyritään saamaan itsenäinen kokonaisnäkemys asioista ja muodostamaan niiden faktojen pohjalta päätösluonnoksia, joita avoimesti voitaisiin verrata riippumattomien sosiaalisten vertaisryhmien näkemyksiin asioista. Vain tällä tavalla saadaan eväät yhteisvastuullisen politiikan hoitamiseen rationaaliset reunaehdot huomioiden.

Matti Vanhasen yllättävä eropäätös ja rapujuhlien muutto täysin uusiin ympyröihin. Voiko yhteys todellakin olla niin räikeä kuin miltä se ainakin ensisilmäyksellä useimmista epäilemättä saattaa vaikuttaa?

Yhteinen nimittäjä tapahtumille varmasti löytyy. Uskoisin, että Vanhasen yllättävä eropäätös edustaa samankaltaista muutoksen halua ja tarvetta kuin juhlallisuuksien siirtäminen uusiin ympyröihinkin edustaa motiiveiltaan. Valtioneuvoston kannalta näkisin kuitenkin rapujuhlien muuton tapahtuneen vaalien kannalta suotuisaan aikaan. Uskon, että muutto mahdollistaa uusien teemojen kokonaisvaltaisemman hyödyntämisen, miljöön rakentelun ja poliittisesti hedelmällisemmän maaperän.

Syyskuun kinkereitä koskevissa alustavissa tiedonannoissa ollaan väläytelty harvinaisen rajusti valittua nimikettä "rapujuhlien uusi aikakausi". Liikutaanko tässä nyt jo sillä markkinoinnin harmaalla raja-alueella, jonne kulkeutumista kannattaisi viimeiseen saakka karttaa vai uskotteko vilpittömästi, että delegaation pelimerkit riittävät tarjoamaan tarpeeksi uunituoreita elämyksiä näinkin uhkarohkeaan asuun sonnustetun väitteen kokonaisvaltaiseksi kattamiseksi?

Viime vuosien kokemuksella pitäisin hyvinkin mahdollisena sitä, että uudesta aikakaudesta voidaan jo puhua. Historia tulee lopulta arvioimaan uuden aikakauden ilmentymistä, sen tuomia ilmiöitä ja populaarikulttuurin kehitystä. Uusi laajempi toimintaympäristö arvatenkin tulee sitomaan voimavaroja ja resursseja aivan uudella tavalla. Voimanponnistuksesta ennakoin merkittävää ja puitteista suorastaan legendaarisia. Uhkarohkea väite saattaa konkretisoitua nopeasti, kunhan rapumertojen salvat naksahtavat auki ja marssi kohti herkkupöytiä alkaa.

Koetteko te jo hienoisena taakkana, että pidäkkeettömään persoonaanne henkilöityy tämän syksyn rapukemuissa ennätyksellisen paljon rajoja rikkovia odotuksia, vai pullotteleeko takataskustanne niin runsaasti käyttökelpoisia metkuja, stuntteja ja yllätysmomentteja, että niistä voisi ainakin periaatteessa riittää tahkottavaksi yllin kyllin korkealaatuista materiaalia jopa ensi vuodenkin tarpeiden täyttämiseksi?

Tietynlaiset ennakko-odotukset luonnollisesti imartelevat. Poliittinen etiketti kuitenkin asettaa tiettyjä rajoituksia neljännen saksiparin perkaamiseen asti. Näkisin, että tänä vuonna uusi miljöö avaa hienoja mahdollisuuksia kokea rapujen salat mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Runsaat maastoalueet, korkeat paikat ja vapaan ulkoilman villi kosketus saattavat herättää uusia aistimuksia kokeneissakin poliitikoissa.

29.7.2010
TAAS OTETAAN TEEMASTA MITTAA, ÄÄNESTÄ JA VAIKUTA!

Jo kahden vastustamattoman mallikelpoisen vuoden ajan teeskentelemättömästi intomielinen rapukansa on saanut tuta nahoissaan, mitä käsite "demokratia" voi oikein ylevimmillään tarkoittaa. Rapujuhlien sisäistä tunnelmaa, ilmapiirin kiihkomielistä syketasoa sekä ujostelemattomalla paneutumisella suoritettua taiteellista dekoraatiota korkealentoisilla tehokeinoilla elävöittävän teeman valinta ollaan suoritettu kaikkien osapuolien henkilökohtaisiin yksilöllisiin oikkuihin perustuvat eriävät katsantokannat huomioivien vaalien keinoin jo vuodesta 2008 lähtien ja sama esikuvallinen suunta on jatkunut katkeamattomasti aina kymmenluvun puolella saakka. Kenellekään tuskin tulee varsinaisena yllätyksenä, että edes opposition edustajat eivät hennoneet ujuttaa Parlamentin asialistalle aloitetta tästä sorean viehätysvoimaisesta perinteestä luopumisesta ja kaiken teeman valintaan liittyvän vallan palauttamisesta rapu-universumin diktaattorille, vuoden 2007 umpimähkäistä, mutta armeliaisuutensa osoittanutta toimintamallia mukaillen.

Hätkähdyttäviä yllätysmomentteja ei tällä kertaa kannata automaattisesti otaksua hihanliepeistämme kurkistelevan, vaalit nimittäin toimivat periaatteessa pääpiirteittäin edellisvuosien menestyksekkääksi todennettuja proseduureja noudattaen. Arvostelukykyinen esiraati on valinnut uuvuttavien esikarsintavaiheiden jälkeen koko jännitysnäytelmän huipentavaan loppukilpailuun kolme kylmäkiskoista finalistia. Viime vuoden suurin vaaliuudistus, varsin hämäräperäiseksi miellettävä kokemuspisteytys, tullaan skeptikoiden soraäänistä piittamatta säilyttämään ennallaan. Arvonantoa nauttivien konkareiden luovuttamalla äänellä on toki tässä vaiheessa vaikutusvaltaa jo viiden yhteispisteen verran, siinä missä kesteistä vielä osansa saamattomat saavat kärvistellä edelleenkin nyreinä yhden viheliäisen säälipisteensä päällä - mutta kuka tietää, se kelvoton saattaa hyvinkin osoittautua voittajan ratkaisevaksi perimmäiseksi niitiksi.



Parlamentin johtohahmoista on ollut hiljattain identifioitavissa hairahtumattoman kouriintuntuvasti kuulakkaita merkkejä erityisen tukalana kukoistavasta närkästyksestä viime vuoden äänestysprosenttia kohtaan ja siksipä se ainoa selkeä vaaleissa tapahtuva muutos koskee tällä erää vakavasta valinnasta vastaavien äänioikeutettujen vallitsevaa määrää. Nukkuvien puoluetta edusti männäsuvena värisyttävät 41%, joten huolestuttavan suunnan katkaisemiseksi ollaan päätetty ryhtyä vimmattuihin erityistoimenpiteisiin. Tämän takia kaikki viime vuonna äänestämättä jättäneet menettävät vääjäämättä äänioikeutensa, todennäköisesti jopa pysyvästi, eikä tietenkään ole mitään järkisyytä olettaa, etteivätkö mahdolliset tämän vuoden unikeot kokisi häikäilemättömästi samaa koettelevaa kohtaloa mahdollisissa tulevaisuuden teemavaaleissa. Jaossa olleiden kutsujen ja äänioikeuksien määrät eivät siis enää solahda sulavasti yksi yhteen. Haltioittavasta laupeudesta kielii kuitenkin se, että joissakin kummeksuttavissa erikoistapauksessa myös äänioikeutensa aiemmin käyttämättä jättänyt saattaa saada tavoitellun kutsun pyhimpään, mutta noususuhdannetta tavoittelevia tilastoja hänelle ei enää anneta uudestaan mahdollisuutta piittaamattomalla hiljaisuudellaan rumentaa.

Toivon mukaan tämä allegorinen tukistus riittäisi pontevaksi näytöksi siitä, että Parlamentti on kaikessa rahvaanomaisessa vanhan koulun fasistisuudessaan lopultakin se virkistävän kusipäinen hallintomuoto, jolle ei kannata olettaa voivansa osoittaa ns. seuraamuksetonta vittuilua. Äänestyshän onnistuu ehkä sutkajimmin tekstiviestillä, mutta koska konstit ovat tunnetusti monet, lupaamme olla torppaamatta alternatiivisten metodien valjastamista, jos arvokas viesti vain on niiden avustuksella mahdollista päätösasemalle välittää. Olemme varanneet päämajalle erän valioluokkaisia siemenlajitelmia siltä varalta, että äänestyslipukkeesi sattuisi liihottelemaan uurnan reunalle linnun koipeen nykerrettynä kompaktina rullana. Ette pääse todistamaan osaltamme päättömiin vaatimuksiin sortumista: suosittu kyyhkynen ei sinänsä ole katsantokannastamme kuikuiltuna välttämätön lähetti, koska enteilemme, että mikä tahansa hyvinkoulutettu ja vilpitöntä rakkautta vastaanottanut siivekäs harakasta tilheen omaa lähtökohtaiset edellytykset vastuuhomman suorittamiseen kiitettävin arvosanoin. Jos päätätte lähettää matkaan hiirihaukan tai valkopääkotkan kaliiperia edustavan isoluisemman petolinnun, tehkää silti hyvin ja ilmoittakaa siitä meillä vähintään pari päivää ennen arvioitua laskeutumisaikaa, jotta osaamme varata väsyneen matkalaisen nokittavaksi pari pulskaa sopulinraatoa.

Ennakkoäänestysaika starttaa parahultaisesti tästä samaisesta päivästä, joten jos koet selviäväsi kinkkisestä tehtävästäsi ilman viikkoihin venähtävää vaivalloista arpomista, ilmaise kantasi vaikka heti ja jatka kernaasti elämääsi normaalein rutiinein. Sympatiseeramme toki myös sitä arkaluontoisempaa kansanosaa, joka kokee kohdanneensa tässä yhteydessä sen kenties elämänsä raflaavimman valintatilanteen: aprikointia saa luvan kanssa harrastaa aina viralliseksi vaalisunnuntaiksi vihittyyn elokuun 29. päivään saakka. Selkeyden vuoksi Parlamentti päätti venyttää deadlinen iltakahdeksasta puoleenyöhön, mutta korostamme kohteliaimmin ja ilman piikittelyn haljua sivumakua, että jos aktivoidut viivästyneesti käen kukuttua uuden viikon merkiksi, lokeroimme äänesi syvälle siihen mappiin, jonne auringolla ei ole ollut enää tapana säteitään luovuttaa. Tarttukaa toimeen ja tehkää tulevaisuudestanne historiaa!

Finalisti 1:
Karibian merirosvot



Entisajan merirosvoja oli siunattu kenties maailman ainoalla ammatilla, jossa edes puujalan, silmälapun ja koukkukäden muodostaman jokapäiväistä elämää alinomaa rasittavan yhdistelmän avulla ei vielä kyennyt nostamaan vaikealla invaliditeetilla ratsastavaa ennenaikaista mutta oikeutettua sairaseläkettä. Kuukausien yhdessäolo karkeassa, sekasortoisessa, epähygieenisessä ja brutaalissa ryökäleporukassa kävi varmasti ronskimman kautta myös psyyken päälle, semminkin kun kaikilta normaalin päiväohjelman satunnaisesti sekoittavilta mieluisilta yllätysvierailta oli tuikean etiketin mukaisesti tapana ytimekkään kuulumistenvaihdon perään katkaista kaula, ryöstää lasti ja tyylipuhtaan viimeistelyn nimissä myös upottaa ilkikurisesti paatti. Jos olet aina halunnut purjehtia valloittamaan seitsemää merta, marssittaa lähimmäisiäsi lankulta verenhimoisten haiden välipalaksi, tintata kurkkuusi karahvikaupalla rommia ja artikuloida kuin tolkuttomat sikalärvit kiskaissut irlantilainen, Karibian merirosvot tarjoaa ambitioillesi moitteettoman otolliset viitekehykset. Arrrrr!

Finalisti 2:
Zorron naamio



1800-luvun alkupuolella Kalifornia uinui Espanjan vallan alaisuudessa ainoastaan tavattoman näennäisessä idyllian illuusiossa. Korean pinnan alla kuitenkin kuohui pahemman kerran, koska sekalaista kelmiä, heittiötä ja lurjusta riitti ikävä kyllä kyllästymispisteeseen saakka jokaiseen kadunkulmaan, eikä vallanpitäjien turmeltuneista otteistakaan ollut motivaatiota järin imartelevia balladeja kylillä sävellellä. Mikä satumainen onni, että aivan nurkilla sattui majailemaan Don Diego De La Vega tittelillä tunnettu lipevä herrasmies, joka piti pikimustaan viittaan sekä etevään naamioon verhoillun salaperäisen alter egonsa avulla huolta siitä, ettei yksikään väärintekijä jäisi ilman tilintekoa ja nöyryyttävää säilänterän kirjailemaa Z-kirjainta perseen seutuville. Zorron naamio on tematiikaltaan kuin räätälöity kaikille niille vieraille, jotka vaativat rapujuhliltaan huikeita miekkataisteluita, veijarimaista sankaruutta, tulisieluista seikkailua ja jäljittelemätöntä latinohenkistä mekastusta ajanjaksolta, jolloin kovaosaisia realiteetteja pakeneva yliampuva bailaaminen ei ollut sulaa sattuman kauppaa, vaan illasta toiseen toistuva kategorinen normi.

Finalisti 3:
Kuohuva 20-luku



Säihkettä, glamouria, tiaroita, tanssityttöjä, silintereitä, liituraitapukuja, paksua sikarinkäryä, pimeätä viinaa ja tulikuumia jazzin rytmejä - tätä kaikkea edusti kieltolain aikainen Chicago nostalgisessa 1920-luvun Yhdysvalloissa. Alkoholisoitumiselle siekailemattoman ehdoton laki oli korkeintaan naurettavan mitäänsanomaton hidaste, sillä dekadentit speakeasy-salatavernat avasivat kernaasti ovensa kaikille vaaditusta salasanasta tietoisille. Iloluontoista suurkaupunkia hallitsivat käytännössä yksinomaan poikkeuksellisen herkullisista bisnesmahdollisuuksista hyötymomenttia lypsäneet organisoituneet rikollisliigat, joiden johtajista historiankirjojen lehdille nauliutui näyttävimmin viileä gangsterilegenda Al Capone. Peloton valtionvarainministeriön agentti Eliot Ness takasi silti "lahjomattomiksi" ristityn erikoisryhmänsä kanssa roppakaupalla kapuloita käsistä ryöstäytyneen järjestäytyneen laittomuuden rattaisiin. Parlamentti tarjoaa edellytykset viedä rapujuhlat ensimmäistä kertaa 20. vuosisadalle ja Kuohuva 20-luku voidaankin nähdä ekstaattisena unelmien täyttymyksenä kaikille, jotka ovat aina halunneet ottaa selvää, maistuvatko viinakset tosiaankin paremmalta, kun niiden latkiminen häilyy asetuksissa virallisesti kiellettynä ajanviete- ja harrastemuotona.

19.7.2010
JÄÄ HYVÄSTI JAMPPA, PERINTEEMME SYNNYINSIJA

Koko viime vuosikymmenen ajan Jamppa on saanut toimia sinä neulansilmänä, jonka läpi rapujuhlien lanka on pujotettu. Juuri noissa luonnonkauniin seesteisyyden, sumeilemattoman joviaalin seurapiirielämän ja kivenkovan graniittisen alkuvoiman estottomalla riettaudella yhteenrutsaavissa legendaarisissa maisemissa, erään tuolloin kutakuinkin neljännesvuosisadan verran maailman ilmiöitä kauaskantoisissa opiskelumotiiveissa tarkastelleen epelin häiriintyneen mielen sopukoissa muovautui kaikessa epärealistisuudessaan suorastaan älyvapaa oivallus rohkean uudenlaisesta keinosta tehdä vielä kerran kunniaa menneelle kesälle - idea rapufiestasta "with a twist". Tuo laskelmoimaton neronleimaus toki sittemmin osoittautui ensimmäiseksi askelmaksi jyrkällä portaikolla kohti nyt jo kaikkien yleisessä tiedossa olevia sensaatiomaisia myöhempiä mainetekoja rehvakkaan rapuilun haasteellisella saralla. Meidän on kuitenkin suositeltavaa palauttaa pikimmiten mieliimme tuo kiistämättömän järkeenkäypä fraasi, jonka joku todennäköisesti katkerasti vasten tahtoaan anonyymiksi jäänyt älykkö on jossakin otaksuttavan osuvassa yhteydessä päättänyt luikauttaa ansaittuun vapauteen huultensa välistä: saadakseen uutta on joskus luovuttava jostakin vanhasta.

Entinen rapujuhlatalo on toistaiseksi säästynyt purkutuomiolta, mutta
vanhoja rellestystilojamme ollaan sittemmin vuokrattu asumistarkoituksiin.

Hävettävän surkealla kokonaisarvosanalla paiskatun Rapujuhlatoimikunnan hienoimmaksi ansioksi viime syksyn hipoissa voinee sovittelevasti laskea vieraskatraan käyttöön suunnatun hurvitteluareenan hämmentävän hövelin laajentamisen roimalla 31:llä neliöllä. Kolme ensimmäistä merihenkistä kokoontumistamme alkeellisissa olosuhteissa läpikäyneen sankarillisen veteraanilegioonan edustajat hörppäsivät varmasti hapokasta ohraista lientään väärään rööriin heti hoksatessaan valaisevalla konkretian tasolla, kuinka paljon perusteellisemmin, luontevammin ja intensiivisemmin riehakkaaseen pogoilemiseen kykenee pakollisen "party animal"-moden päällekytkemisen jälkeen oikein paneutumaan, kun ei tarvitse kaiken aikaa raivata henkeään haukkoen kyynärpäätaktiikalla tilaa aaltoillen vellovan hikisen ihmismassan puristuksissa luoviessaan. Tervetulleella raikkaudella uusiutuneen hallintomme jyrkkä kanta oli silti ehdottoman kristallinkirkas, samojen kalseiden seinien sisällä ei kuitenkaan nostettaisi osaaottavia maljoja rapuystäviemme suloiselle muistolle enää toista vuotta yhteen putkeen. Parlamentti halusi "jäädyttää" viimeisimpien kekkereidemme sinällään oikein mukiinmenevän tapahtumatantereen eräänlaiseksi uniikiksi kertakokeiluksi ja ennen kaikkea piirtää ymmärrettävästi selvästi havaittavan pesäeron pahamaineisen Toimikunnan pääsääntöisesti arveluttaviksi luonnehdittuihin linjavetoihin.

Ennen kaikkea kemuille piti löytää säällinen näyttämö, joka mahdollistaisi vinon pinon tarpeellisiksi todettuja ja kutsuvieraita pyyteettömällä nöyryydellä liehitteleviä parannuksia. Koska Parlamentin alahuoneen iloinen posse ei harmiksemme löytänyt toimivaa sopuratkaisua ensimmäisen vaihtoehtomme, Kultarannan, omistajien kanssa, se joutui poimimaan listaltaan ne toiseksi parhaat tilukset - ja johan tärppäsi! Lisäneliöitä viime vuoteen nähden paukahti vielä 11, ja klaustrofobinen kärvistelyhän oli jo tuolloin kyetty supistamaan sietokyvyn kannateltaviin minimilukemiin. Vaikka mekkamme onkin raahattu täysin uusiin koordinaatteihin, haluamme oman hyvinvointinne nimissä kehottaa teitä kaikkia tekemään edelleenkin itsenäisiä pyhiinvaellusmatkoja Jampan ihmemaahan aina kun siihen tarjoutuu otollinen sauma - kyseessä kun on kaikesta huolimatta viriili menomesta, arkkitehtoninen Shangri-La, sekä kultturelli toiminnan keskus, jossa reilun pelin henki ja sopuisa radanvarsipitäjän lähiöidylli lyö vaivatta kättä yhteisöllisen "kaveria ei jätetä"-mentaliteetin kanssa.

10.7.2010
RAPUPARLAMENTTI - MITÄTTÖMÄN RAPUJUHLIJAN PUOLUSTAJA

Meillä on ollut harvinaislaatuisen sivistävä kunnia hengailla polleasti nojaillen näkörajoitteettomalla aitiopaikalla seurailemassa kiinnostuneina kuluneiden vuosien varrella monenlaisia ensiarvoisen merkittäviä rapupileiden sisäisiä hallinnollisia rakennemuutoksia. Vuoden 2008 pirskeitä vallattomampiin suuntiin masinoineen Rapujuhlakomitean työn uskottiin väkevien näyttöjen jälkeen eittämättä jatkuvan, mutta näennäisen synnittömästä instanssista onnistuttiinkin tarkennetulla toisella vilkaisulla yhyttämään selkeitä puutteita juuri tuolta kaikkein korvaamattomimmalta ihmisläheisyyden osa-alueelta. Viimeisimmät bakkanaalimme pystyyn pykänneellä Rapujuhlatoimikunnalla oli taas vuorollaan tarjota sitä mukanöyristelevää pokkurointia ja limaista lämmintä kättä vieraiden suuntaan niinkin avomielisen itsekritiikittömästi, että se meni sinisilmäisyyttään ryvettämään itseään ensin rapujuhlakronikan sivuilla ikuisena häpeätahrana muistettavassa Weddinggate-skandaalissa, nakuttaen perään ikäänkuin lähtöpassinsa viimeistelläkseen häikäilemättömältä korruptiolta haiskahtavan naulan arkkuunsa junailemalla vaalipäivänä ilman omantunnontuskia teemavaalien voittajan uusiksi, järjestämällä äänille rankemman päälle ilmoitetusta ennakkoaikataulusta myöhästyneen uudelleenlaskennan.



Kaikkihan me olemme varmasti melko kollektiivisesti aivan yhtä mieltä siitä, että on vastaansanomattoman päivänselvää ettei näin tuskaisen leväperäinen, massiivisia myötähäpeä-kohtauksia reilusti annostellen kirvoittava, säälittävän amatöörimäinen ja luvattoman tragikoomisiin piirteisiin yltyvää äkkiväärää farssia muistuttava toiminta voi yksinkertaisesti enää missään tapauksessa jatkua piirunkaan vertaa pidempään - meillehän nauravat tätä menoa kohta jo ravutkin. Tarvitaan täysin uusi pakkaus - sellainen, joka ei ratkea keskeltä kovakouraisemmassakaan höykytyksessä. Vakaa "back to basics"-taho, jolta ei puutu tahtoa eikä tunneälyä, eikä myöskään rohkeista ratkaisuista, viekkaan pelisilmän taktisesta hyödyntämisestä oikean sauman tarjotetessa itseään tai määrätietoisen ankarasta riskinotosta kiperämmässäkään paikassa yritetä pelkurimaisesti luistaa. Jämäkän ja suorasukaisen, mutta hieman totuttua etäisemmän asenteen rivivieraita kohtaan voisi senkin toki lokeroida toivottuna ominaisuutena näkyvällä punatussilla sinne plus-puolen hakukriteereihin. Arvon juhlavieraat, rest assured, iltanne onnistuminen näyttäisi ainakin päällisin puolin lepäävän tukevasti varmoissa ja asiansa osaavissa kourissa: tämän vuoden mahtimeiningeistä vastaa nimittäin kunnianarvoisa Rapujuhlat 2010-Parlamentti!



Joitakin Parlamentin edustajia kesäkuun puolessavälissä järjestetyllä kyselytunnilla.

Vaikka kesän alussa myöhäisen julkaisupäivänsä nähnyt pirtsakka kuvagalleria ulkoistettiin vielä periaatteessa auttamattoman nolosti epäonnistuneen Toimikunnan vastuualueeksi, eräänlaisena viimeisenä suopeudella suotuna mahdollisuutena sovittaa edes osa menneisyyden pahoista teoista, konkreettisella käytännön tasolla Parlamentti tarttui himoittuun valtikkaan ja aloitti vallankäytön itse asiassa lähes välittömästi viime vuoden hulvattomien juhlallisuuksien vaiettua. Se ottikin haudanvakavaan arvotehtäväänsä hämmästyttävän vahvan ja munaa vaatineen startin aloittamalla välittömästi uusien jortsuamistiluksien aktiivisen saalistamisen. Tiedotuspolitiikan suhteen Parlamentti on sen sijaan suosinut kevään aikana tinkimättömästi ns. Pohjois-Korean mallia, jossa kansalaisilta joko evätään kokonaan reilu mahdollisuus puolueettomaan säännöllisesti tarjoiltavaan tietoon valmistelutöiden etenemisestä, tai kaikki jaettu informaatio tyrkytetään häiritsevästi suodatetussa, tökeröksi propagandaksi muokatussa ja rapuideologiaa hurmoksellisesti ihannoivassa muodossa.

Kolmasosan sivuston nettitiimin reippaasta, hyväntuulisesta ja uskomattoman aikaansaavasta ydinporukasta se delegoi häijysti neuvottelematta kokonaan toisiin ja monia harvinaisempiakin kykyjä haaskaaviin tehtäväkuviin, lähes toisen kolmanneksen ohjautuessa ilman ennakkovaroituksia ajan hengen mukaisesti miltei koko kesän mittaisille lomautuksille. Parlamentin ennennäkemättömän suorasukainen ja kovilla panoksilla instituutiomme peruspilareita kohti lekan kanssa syöksyvä alkuspurttaus lupaa kieltämättä melkoisen muikeaa tulevien iloitteluidemme kannalta, ja jännättäväksemme jääkin, näemmekö ensimmäistä kertaa rapujuhlien onnistuvan moitteettomasti maanläheisen normivierasta koskettelevan ruohonjuuritason lisäksi myös sillä korkea-arvoisimmalla ja paskantärkeimmällä hallintoelinpuolella?

9.7.2010
UUSI VUOSIKYMMEN, UUSI ALKU, RAPUJUHLIEN UUSI AIKAKAUSI

Rapujuhlat ovat järisyttävän monisäikeisissä ilmenemismuodoissa muitta mutkitta vivahderikkaasti rönsyilleen historiikkinsa varrella ehtineet tarpomaan kerrassaan jättiläismäisiin mittasuhteisiin yllättävän rujosti venähtäneen, mutta jollakin tavalla myös herkistävän tunnepitoiseen kuohuttavuuteen saakka koskettavan oppitaipaleen, noista alkuperäisistä ympäröivältä maailmalta motivoimattomasti sulkeutuneen sisäpiirin nöyryyttävän piskuisista, ankean vaivaannuttavista sekä ahdistavalta perusvireeltään lähinnä lannistavan elähtäneistä kissanristiäisistä koko keskistä Uuttamaata kerta toisensa jälkeen aina vain räävittömämmillä otteilla ravisuttavaksi ja raikastuttavasti loiskivaa merellistä euforiaa ympärilleen mielipuolisen systemaattisella tarmolla kylväväksi snobeimman eliittiluokan äyriäisspektaakkeliksi.



Puhdasta nestemäistä kunnianhimoa - tuota parhaimmassa toteutuvassa tapauksessa uskomattoman vuolaina puroina kontrolloimattomasti virtaavaa menestyksen yleisavainta - jostakin syystä silmillepantavan merkillisesti jopa ihohuokostensa alta yltä päältä litimärkään puseroonsa tirskuva järjestävä taho on halunnut pitää säntillisesti suorastaan pedanttisen jämerää huolta siitä tuikitärkeästä yksittäisseikasta, että jokainen yhteinen illanviettomme ymmärretään kokea yhä uudestaan edeltäjiensä kirkkaaksi päihittäjäksi ja viime vuosina pippaloiden yleistaso onkin säilytetty pitkälti tämän kursailemattoman "täyttä höyryä eteenpäin"-politiikan hengessä tietoisesti hullaannuttavan korkeatasoisena. Arthur hoveineen johdatteli meidät kuningassarjaan viimeistään muistorikkaana vuonna 2008 ja täytyypä reteästi tokaista, että eipä viime syksynä uudelleen eloon herätetystä villistä lännestäkään montaa yltäkylläisen pröystäileviin tarjoiluihin, repäisevään kärkikastin artistiin tai yleiseen feelgood-meininkiin pettynyttä niuhottajaa ärräpäitä laukoen Järvenpään aamuyöhön liuennut. Olemme kuitenkin vaeltaneet jo järjestyksessään viidensien rapujuhlien kohdalle eli samalla seisomme karmaisevan julmalla tavalla koko rapuyhteisömme pysäyttävän haasteen edessä: miten ihmeessä päivittää kinkerit sulavasti linjaan 2010-luvun modernisoituneen ihmisen säihkettä ja luksusta rummuttavien vaateliaiden ökytarpeiden kanssa?



Miltäpä kuulostaisivat täysin omassa painoluokassaan ottelevat suuruudenhullut megakarnevaalit, joissa kaikki vakiintuneet ikisuosikkimetkut olisivat luonnollisesti totutusti tallella ja erittäin vaivattomasti löydettävissä ihan niiltä omilta tutuilta vakiospoteiltaan, mutta tuoreita spesialiteetteja edustaisivat tilava rentoutumispuutarha, suussasulavana tirahtelevaa snäkkiä lautasillenne raivoisalla tempolla sylkevä kaasugrilli ja hillittömän kipakat löylyt punakkana höyryävään käristyneeseen lihaanne tempaiseva näpsäkkä sauna? Pelkältä sairaalloisen mielen kehittelemältä fantastiselta utopialta vaiko mahdollisesti edes joltakin, josta rapujuhlien "seuraava sukupolvi" saattaa päästä vielä jonakin päivänä jälkeemme nauttimaan? Kenties, mutta muun muassa nämä sähäkät pikku erikoisuudet ja paljon muitakin virkistävän odottamattomia railakkuuksia on silti konkreettisesti käsillämme ja totaalista ihqua todellisuutta jo tänä kyseisenä vuonna!


Luikertele takaisin...