2.6.2010
"Rapujuhlafotot alistettu lopultakin julkiseksi riistaksi! Klikkaa uunituore galleria auki ja mykisty!"

Te skeptiset veikkoset, tunnustakaahan nyt vain ihan suorilta käsin ja ilman sitä iänikuista jonninjoutavaa kiertelyä: vähintäänkin reipas leijonanosa teistä olisi takuulla ollut periaatteessa milloin vain täysin valmis satsaamaan likoon kritiikittömän huolettomasti ja ilman sen kummempia ylianalysointeja vaikka ne viimeisetkin kukkaron pohjalla surkeina kyhjöttävät haalistuneet roposennekin sen kirkkaan oletusarvon puolesta, että tämä hurmoksellinen hetki ei tulisi varmuudella koskaan päivänvaloa näkemään! Kuluneen kevään saatossa sivustomme vieraskirjaan tasaisin väliajoin ropisseiden selkeäsanaisten viestien perusteella voimme helposti muodostaa sen kiistattoman johtopäätöksen, että viime syksyn bilefotojen julkaisun ympärille ollaan selkeästikin yritetty ainakin sillä kaikkein radikaaleimmalla energialatauksella kiihkoilevan ääriaineksen toimesta masinoida suoranaista huolellisesti koordinoitua painostuskampanjaa.

Tällaisesta käytöksestähän nyt ei tietenkään tohdi ruveta vetelemään kovinkaan monenlaisia vaihtoehtoisia tulkintoja - iskukykyiset kinkerit tavataan siis nähtävästi mieltää edelleenkin tuikitärkeäksi yhteiseksi sydämenasiaksemme ja myös tapahtuman ytimessä kiivaasti näpsityt onneamme taltioineet arvokuvat kuuluisi valloillaan olevan yleisen kannan mukaan kovertaa järjestelyportaan yksityisten holvien kätköistä pölyttymästä lojaalisti esille kaikkien asianomaisten osapuolten vapaamuotoisen tutkailun piiriin. Tomera toimikuntamme ei ole toistaiseksi vielä kertaakaan joutunut tuottamaan rapuperheen kunniakkaalle jäsenistölle näennäisintäkään pettymyksentapaista, eikä se missään nimessä aio harhautua sille alhaiselle limanuljaskojen polulle vieläkään. Voisikin kuvainnollisesti ilmaistuna tuumia, että syyskuun alun superkemuissa alulle pantu valokuvagallerian tuloa ennakoinut kiireetön, yhdeksän kuukauden mittainen tiineysaika nilkutti vihdoinkin kaivattuun synnytyshetkeensä saakka ja sumusireenin lailla rääkyvä kakara saatiin viimeinkin pullautettua maailmaan koko pienokaisesta lumoutuneen yhteisön liikutuksesta kirkastuneiden silmäparien ihasteltavaksi.



Olemme mutkattoman perusrehdeiksi tiedettyinä hyisen härmän kasvatteina totta kai valmiita myöntämään mukisematta, että se merkittävin yksittäinen tekijä gallerian hienoisessa viivästymisessä on tuo vanha ja kovin vaikeasti päihitettävä perisyntimme laiskuus, mutta muita yhtä lailla vastuullisia instansseja osoitellaksemme; myös Eyjafjallajökull-vuoresta tupruttelevien vulkaanisten tuhkapilvien, Kreikan valtion taloudellisen ahdingon, Meksikonlahden öljyturman ja valtakunnansyypää Paavo Väyrysen niskaan voi ohjata aina yhtä luontevasti tavalla tai toisella merkittävän osan tästä lyijynraskaasta kokonaistaakasta. Kuvagalleriaprojektin alustavat suuntaviivat hahmotelleessa suunnitteluvaiheessa ja lopullisessa toteutuksessa kaavailun kohteeksi asetettiin ennen kaikkea selkeä, helppokäyttöinen ja jouhevasti selattava kokonaisuus. Huoliteltuun ulkoasuun taas koettiin perustelluksi panostaa siinä määrin, että vierailija tuntisi roihuavaa intohimoa palata sen äärelle kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen - ikäänkuin uskollisimman ystävänsä luo, jonka henkevästä seurasta ei yksinkertaisesti koskaan tunne saavansa kyllikseen. Tämä ei tietenkään ole voinut tapahtua missään ohikiitävässä silmänräpäyksessä, vaan ankara prosessi on ollut käytännössä päivittäisessä työstössä jo useita uuvuttavia viikkoja. Pikkutarkkaan nysväykseen ja neuroottiseen yksityiskohtien hiomiseen on siis hukutettu kirjaimellisesti kymmeniä päätteen äärellä maleksittuja työtunteja. Elättelemme harrasta toivetta siitä, että viimeisen päälle siloiteltu lopputulos tekee nyt tästä sairaalloisesta ahertamisesta kaiken epäterveen vaivannäkönsä arvoista. Ohjatkaa hiirenne nuoli tekstin yläpuolella kutsuvasti odottavalle linkille ja sensuroimaton totuus villin lännen valloituksen moninaisista vaiheista rävähtää ahnaiden näppienne ulottuville - eikä sitä olla viemässä teiltä koskaan pois.


4.9.2009
"Villin lännen eskapismia tyrkyllä koko huomisillan tarpeiksi! Trubaduuriperinteelle toivottu jatko!"

Leppoisan lyhykäinen ja verrattoman tarkkaavaiseen vuodenaikajohteisten kausi-ilmiöiden teräväpiirteiseen havainnointiin järeästi motivaationsa pohjaava käyskentely hurmaavan raikkaalta tuoksuvassa ulkoilmassa paljastanee varmasti varsin kiistattomasti ilman kalenterin apuakin kaikille sitä riittävän kiihkeästi halajaville, missä kohtaa vuotta tällä hetkellä oikein lopultakin rämistellään menemään: kellertävät yksilöt valtaavat puiden lehdistä surutta alaa, tuulen touhottavasta tuiverruksesta on tunnistettavissa vankan syksyisen puraisun kolea sivumaku ja lähes loppumattoman jähmeältä maistunut, tulevaan koitokseen virittäytymisemme on viimeinkin lähestymässä sitä itseoikeutetun muikeaa päätöstä, jota tässä ollaan hermoherkkänä himoittu jo useammankin, etanan unenomaisella draivilla matelevan kuukauden ajan. Pahamaineisessa Jampassa sijaitseva, suuruudenhulluudella vaivihkaa kauttaaltaan uudistunut uljas bilekompleksimme käy nimittäin huomenna läpi valtavan mullistuksen, muuntautuessaan miltei autenttiseksi viskipäissään koheltavan cowboykerman miehittämäksi, 1800-luvun villeintä aikakautta postmodernissa hengessä peilailevaksi saluunaksi.

Kuten meistä jokaikinen varmasti niin lähtemättömästi muistaakin, viime vuonna omaleimainen rapujuhlakomitea tarjoili koko kummastelevan jortsuseurueen ihan sinne perusteellisen yllätyksen kielekkeelle saakka kiskoneen vimmaisen ohjelmanumeron, kun Kuningas Arthurin hoviin tepsutteli yllättäen todellinen iloisen mielen suurlähettiläs: selväpiirteisiä sulosointuja kumpuavalla akustisella kitaralla, viehkon sympaattisella tee-se-itse-soitinarsenaalilla ja mojovan melodisella kokoelmalla mukaansatempaavia ässäkipaleita varustautunut lasten ja aikuisten yhteinen suosikkisetä, hyväntuulinen verbaaliauteur ja järvenpääläisen sielunmaiseman terävänäköinen tulkki, Mikko Perkoila. Solidaarinen rapujuhlatoimikunta kuitenkin taas vuorostaan koki, että hulvaton viimekertainen yllätyselementti ei enää käytännöllisesti katsoen voi mitenkään samankaltaisella aggressiivisella voimalla tänä vuonna toteutua - kaikesta näkemästään ja kokemastaan yllin kyllin viisastunut rapuväestö kun takuulla osaa jo kaukonäköisesti odotella tulevalta illalta spesiaaleja hyperelämyksiä, joista ei yleensä stereotyyppisen tosikkomaisten normirapujuhlien kohdalla kannattaisi suotta elätellä muodollisiakaan haaveita ja katsoi älykkäimmäksi ottaa käyttöön varsin mallikkaasti erilaista latua sivakoivan lähestymistavan: suoran ja koko lyhentämättömän totuuden sujuvasti joka kelmille paljastavan puheenparren. Nyt voimme siis vihdoinkin ylpistellen julkistaa, että tänä vuonna trubaduuriperinne saa sen jatkon, josta jokainen eittämättä ymmärsi toivonkipinää sydämiensä pohjalla kaikessa hiljaisuudessa elätelläkin!



Kunnianhimoisen toimikunnan tietoisesti sovinnaisen koukukkaaksi kehittelemä, särmikkään upouuden trubaduurin saapumista ja hänen puhuttelevan henkilöllisyytensä salaamista koskeva, hämyisen raskassoutuinen tiedotuspolitiikka on poikkeuksellisesti syrjinyt melkoisen raa'alla kädellä rapujuhlien fanaattisen veteraaniyksikön dynaamisia legendoja. Tähän on kyllä kuitenkin olemassa todella oppikirjamaiset perusteet, viidakkorumpuperiaatteella pelaava kommunikaatio kun on etupäässä meijerityöntekijöistä koostuvan, saumattomasti yhteenhitsautuneen kantayhteisömme kohdalla perinteisesti niin kaavamaisen voimakasta, että illan hullaannuttavasti väreilevästä päätähdestä tarvitsisi vihjaista ohimennen todennäköisesti vain yhdelle raastavan lörpölle konkarille, niin siitä jo Vaaralan Valion röökibreikkiterraarion puolella käytyjen ärhäkkään vapaamuotoisten rupattelujen jälkeen tietäisi kohta käytännössä koko geneerinen jalosukuisten juustokuninkaiden konkkaronkka.

Samaan aikaan kun juuri nämä kunniamitalinsa ansainneet konkarit ovat olleet autuaan tietämättömiä siitä, millaisesta herkusta he pääsevät seuraavassa kokoontumisessamme osallisiksi, trubaduuria ollaan sumeilematta käytetty uusien rapujuhlijoiden värväämisessä eräänlaisena roiman moniaineksisena sisäänvetokikkana. Kaikkein pisimmälle ulkokultainen järjestömme meni erään ensikosketuksensa rapuideologiaan vasta viime vuonna tehneen toisen aallon jäsenemme kanssa heinäkuussa, humalanhakuisen päämajassa kaljoittelun käännyttyä yhtäkkiä illan artistivieraan taidonnäytteiden keskittyneeseen vaihtailemiseen ja äänekkääseen ihasteluun YouTubeen ladatun videokavalkadin kautta. Nyt kun kekkereihimme on aikaa enää yksi hetkessä hujahtava päivä, on vihdoinkin tullut aika tiedottaa lopuillekin hannuhanhille, että karjapaimenia astelee vuoden 2009 rapujuhlissa viihdyttämään peräti pääkaupungistamme saakka luoksemme matkustava, Suomen parhaaksi miespuoliseksi jazz-vokalistiksi tituleerattu Juki Välipakka.



Juuri tässä näemme jälleen kerran maagisten Pykän rapujuhlien eron kaikkiin muihin vastaaviin keskeneräisen puolivillaisiin yrittäjiin nähden. Kun lähtökohtaiseksi tavoitteeksi kerran päätetään asettaa miespuolisen jazz-laulajan buukkaaminen, vain Suomen paras koetaan vieraillemme kyllin päteväksi vaihtoehdoksi. Useimmille keinotekoisille, teennäisille ja selkärangattomille B-luokan rapujuhlille varmasti kelpaisi helpostikin Suomen toiseksi tai kenties jopa kolmanneksikin kyvykkäin tekijä tällä alalla, ihan taitavia herroja hekin omalla sarallaan varmasti vielä ovat, mutta meidän kohdallamme tällaiseen toisarvoisen tulenarkaan kakkosvaihtoehtoon tyytymistä voisi toki pitää lähinnä ankarammanpuoleisena antikliimaksina. Toukokuun lopulla lähettämässään sähköpostissa Monsieur Välipakka heitti pallon toimikunnan puheenjohtajalle ja tivasi asialliseen sävyyn: "Olisiko ohjelmisto sitten laidasta laitaan musiikkia, eli mitä vaan repertoaarista löytyy?" ja jatkoi musiikillisia pilvilinnoja varmasti kokemuksen rintaäänellä lupaillen: "Voin taata että kaikenlaista hyvää musaa on plakkarissa, countrya, bluesia, rockia ja jazzia." Jos uskaltaudumme vastaamaan koko rapukansan puolesta, niin emmeköhän me toki kernaasti maistele ainakin pikku suupalallisen jokaista ruokalajia illan musiikillisen pöydän antimista, eikös je?

Rapujuhlien tulevaisuudesta lauantain jälkeen ei tietenkään kukaan voi sanoa vielä mitään täysin varmaa, mieleenpainuvaksi kehuttua perinnettä kun viedään eteenpäin holtittoman hosumisen sijasta arastelevan tunnustelevaan sävyyn, kotikutoisen oikeaoppisesti vain yksi patologisen hidas vuosi kerrallaan ja sen viimeisimmän yhdessä viettämämme illan poukkoilevalla onnistumisprosentilla on tietenkin aina tradition jatkon kannalta ehdottoman merkittävä rooli, mutta näkisimme silti perin mahdollisena ja oikeastaan suorastaan perhanan todennäköisenä, että kinkereissämme ei luultavasti enää koskaan huomisen jälkeen tulla näkemään ainakaan mitään tämänkaltaista äänenkäytön suvereenin maestron tarjoilemaa, hypnoottisen ammattitaitoista ja anteliaan ainutkertaista korkeakulttuuripläjäystä. Trubaduuri aloittaa settinsä valtiosalin kaakkoispäädyssä jo kello 19:30, joten erittäin toivottavana voitaisiin siis pitää, että etuoikeutetut kutsun haltijat tajuaisivat oman parhaansa vuoksi rahdata kehonsa paikalle varmasti jo ihmisten aikoihin, mielellään vaikkapa heti siinä klo 17 kantimissa, kun vallattoman tapahtuma-alueen portit virallisesti narautetaan auki. Haluammehan toki vastaanottaa illan tähtiartistin sankoin joukoin ja tietenkin myös ehtiä joviaalin toverillisen paskanjauhannan lomassa kehittelemään tätä avartavaa elämystä varten miellyttävästi keinahtelevan sosiaalisen humalatilan.



Sankoista joukoista puheenollen, kirkasotsainen toimikunta ehti työstämään alkuviikolla alustavia selvityksiä siitä, kuka kutsutuista oikeastaan on edes konkreettisesti h-hetken kohdatessa bootsinkannukset kilisten mestoille rymyämässä. Tulokset ovat osittain hämmentäviäkin, mutta kyllä me olimme suoraan sanottuna tähänkin vaihtoehtoon peruspessimisteinä ennättäneet varautua. Vaikuttaa nimittäin selkeästi siltä, että äyriäisorganisaatiomme tuhoontuomittu yritys houkutella paikalle hameväkeä kuulaan epäkeskosti retroirevalla girl power-kortilla ei jostakin kumman syystä ole haalinutkaan toivotulla tavalla ilmaa siipiensä alle - bileissä ei näillä näkymin siis nähdä yhtään uutta naishahmoa, äijänköriläiden tyttiskolonnan jättäytyessä kuin sanattomasta yhteisestä sopimuksesta vaihtelevin verukkein yksi kerrallaan rannalle nautinnollisen vapautuneesta yhteisestä ilonpidostamme. Syitä kartoittaessa ensimmäisenä tulisi tietenkin luontevasti mieleen, etteivät jäppisten rajalliset markkinointikonsultin lahjat olisikaan riittäneet mainostamaan pippaloita daameilleen tarpeeksi suurieleisesti terhakkaana suurtapahtumana, jonka missaaminen ei tule todennäköisesti kaduttamaan ainoastaan koko loppuiän ajan, vaan epämukavasti paikantamattomaksi jääviä vitutuksenkaltaisia olotiloja saattaa pahimmassa tapauksessa ilmetä myös sen jälkeen, kun vaelluksensa päättänyt sielu on jo ehtinyt reinkarnoitumaan uuteen tomumajaansa.

Tämä ei kuitenkaan suinkaan ole se ainoa monimutkaisesta ajatuskudelmasta poimittavissa oleva ja hyväksyttävissä logiikan rajoissa tanakasti pysyttelevä selitys. Se vieläkin ilmeisempi on ehkäpä juuri tämänvuotisten karkeloidemme teemaksi menneen kesän saatossa demokraattisten vaalien keinoin valittu ja perinteisesti äärimmäisen maskuliiniseksi ympäristöksi tiedostettu villiä hurjempi länsi, joka yleensä mielletään pitkälti populaarikulttuurin muokkaamissa harhaanjohtavan sepitteellisissä käsityksissä ääreismoraalittomaksi, herkeämättömiä vaaran paikkoja kauttaaltaan suorastaan tulvivaksi, riippuviiksisten, sivistymättömien ja romuluisten körmyjen makaaberiksi temmellyskentäksi, jossa nainen on istutettu Calamity Janen kaltaisia häpeämättömän suorapuheisia poikkeuksia lukuunottamatta lähinnä toisarvoisen statistin vähemmän mairitteleviin saappaisiin.

Ehkäpä kaikkein todennäköisintä silti on, että juuri tämän samaisen sivun epäuskoinen pläräily on maalannut järkyttyneiden mimmien mieliin, sinänsä toki harvinaisen täydellisesti napakymppinsä löytävän ummehtuneen nyrjähtäneen mielikuvan ikuiselle egotripille jääneen, itsekritiikittömän, vallanhimoisen, pompöösin ja höyrypäisen keikarin mielipuolisesti luotsaamasta, huomattavasti keskivertorapujuhlia häiriintyneemmästä fiestasta, jonka perimmäinen funktio on kuitenkin loppuen lopuksi ainoastaan pönkittää pröystäilevän nokkamiehensä aikapäiviä sitten lapasesta karanneita, psykoottisen narsistisia harhakäsityksiä itsestään sekä rivakoista kyvyistään tapahtumajärjestäjien kuumimpana kärkinimenä ja toisistaan erkaantuneiden vanhojen ystävysten välisenä suuripiirteisen imelänä sillanrakentajana. Vallitsevan tilanteen vuoksi venymiskykyinen toimikunta päättikin nyt viime hetkellä pyörtää aiemman seuralaispalveluja koskevan täyskieltonsa. Kaikilla kantahahmoilla on tällä kertaa oikeus tuoda halutessaan tilaisuuteen sukupuolijakauman tasaamisen nimissä yksi maksullinen nainen, jos seuraavien edellytyksien voidaan nähdä epätarkkuuksitta toteutuvan: hänen tulee tehdä se omalla kustannuksellaan ja valitun avecin tulee olla fiksusti pynttäytynyt, korrektisti käyttäytyvä, villin lännen valloituksen historian Kolumbuksen ajoista 1900-luvun alkuvuosille ainakin välttävästi hallitseva ja artikulaatioltaan suomen kieltä luontevalla fonetiikalla, ymmärrettävillä sanavalinnoilla ja korkeintaan häilyväisellä virolaisella aksentilla murtava.



Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa. Älä anna syksyn 2009
trendikkäimmälle virukselle tilaisuutta korjata sinua - ihan vielä.


Sitten vielä pari käytännön muistutusta ja me alamme olla täällä pikkuhiljaa valmiita siirtymään loppusuoran viimeiseen pinnistykseen. Jos iltapäivälehtien otsikoihin on uskominen, H1N1-pandemia tulee hetkenä minä hyvänsä kellistämään puolet suomalaisista punkan pohjalle. Olisi pahimman luokan tragedia, jos tämä kuolettava kulkutauti tunkeutuisi nenäonteloihisi juuri nyt, kun olemme kuitenkin jo näin lähellä syksyn horjumattoman rautaista täyttymystä. Pelkkä mekaanisesti toistuva käsien jynssäys, hengityssuojien käyttö ja neuroottinen henkilökohtaisen hygienian ylläpito eivät välttämättä riitä pitämään harvinaisen arvaamatonta pöpöä riittävän tehokkaasti loitolla. Siksipä rapujuhlatoimikunta haluaa antaa kaikille tulijoille seuraavanlaisen kansanterveydellisen suosituksen: ota töistäsi täksi päiväksi tarpeen mukaan vaikkapa jollakin halpamaisella valkoisella valheella vapaata, lukittaudu kotiisi ja ilmoita koko lähipiirillesi, että vältät oman fyysisen hyvinvointisi vuoksi toistaiseksi järjestelmällisesti kaikkia luotettavampiakin ihmiskontakteja. Pyydä puhelimen välityksellä rapujuhliin kelpaamatonta ystävääsi toimittamaan sinulle tarvitsemasi elintarvikkeet pusseissa oven taakse ja kehota ihmeessä häntäkin potentiaalisena tautipesäkkeenä vetäytymään paikalta välittömästi ovikellon kilautuksen jälkeen. Kun pippalot ovat sunnuntaina ohitse, tilanne toki muuttuu merkittävästi, kun sinulla on yllättäen taas koko vuosi aikaa sairastella ja voit vaikkapa syöksyä suu avattuna ensimmäisen aivastavan ihmisen alle, vastaanottamaan elimistöösi suloiset naskilenssu-atomit ja jäädä innolla odottelemaan millaisia oireiluja tällä kohutaudilla oikein onkaan uteliaan ennakkoluulottomalle potilaalle tarjottavana.

Lopuksi tahtoisimme vielä heittää ilmoille sen saman jokavuotisen muistutuksen, jonka moni vanha vieraamme osaa toki jo pätevästi ulkomuististakin ja kehotamme kaikkia paikalle ilmaantuvia kaljasieppoja nappamaan mukaansa riittävän määrän mieluisimmaksi katsomiaan alkoholipitoisia virvoitusjuomia. Jos sammumaton janosi yllättää jopa sinut ja tajuat kitalakesi olevan karhea vielä senkin jälkeen, kun olet jo imutellut hanakasti sekä omat että vierustoverisi viinakset, totta kai voit äärimmäisessä hätätapauksessa kääntyä päättäväisessä mielentilassa järjestysmiehen puoleen, jolla ehkä saattaa olla sinulle plakkarissa sääliolut tai parhaassa tapauksessa kaksikin, mutta älä nojaudu liikaa siihen mahdollisuuteen - jos kokemuksen kartuttamiin juomatottumuksiisi kuuluu esimerkiksi oksentaminen hyvän humalan päälle, baaristamme saattaa valitettavasti loppua drinksut kesken ennen kuin ylevä missiosi on yltänyt tavoittelemisen arvoiseen finaaliinsa saakka. On eittämättä järkevintä toimia näin: laskelmoi etukäteen kuinka paljon alkoholia yhden illan aikana tulet luultavasti tissuttelemaan ja nappaa mukaasi vielä vähän saamasi yhteenlaskun lopputulosta enemmän tuota syntistä nestemäistä kultaa - rapujuhlissa kun itsensä ja omien odotustensa ylittäminen on se määränpää, johon kaikki jollakin lailla aina tuppaavat päätymään. Paskaako tässä enää kummempia joutavuuksia, näihin kuviin ja tunnelmiin, länsi on tuota pikaa meidän! Long hard night it's gonna be.

28.8.2009
"Gerbiilijahti paiskasi rapusyndikaatin päällysmiehen viikon mittaisiin neuvotteluihin Kroatiaan!"

Vaikka jyhkeän sisukkaalla ryhdikkyydellä jo ensi viikon lauantaina näköpiirissä puoleensavetävästi häämöttäviin luksusluokan illanistujaisiimme ihailtavasti valmistautuva, verevässä vilpittömyydessään suorastaan sirkeän sopuisa rapuväki on jo takuulla ennättänytkin paraikaa vihoviimeisiä väsähtäneitä askeliaan verkkaisesti harppovan kesäkauden saatossa todistamaan niin runsailla mitoilla ihmeellisen avokätisesti eteemme annosteltuja, avoimesti heikottavan hämmentäviä kolossaalisiin haasteisiin heittäytymisiä, että mitään varsinaista leuat apposelleen haavanlehden lailla vapisevat kitarisat kiikkerästi nytkähtäen kalauttavaa, hallittua yllätysmomenttia tämä tunteikas tieto tuskin enää kenellekään varsinaisesti kykeneekään millään muotoa esittelemään, nyt se on sitten taas ties kuinka monennen kerran osoitettu erittäin varauksettomasti ja ilman vähäisintäkään epäselvyyden hiventä toteen: kun radikaaliksi mielletty rapujuhlatoimikunta ottaa jonkin uuden tehtäväkuvan armiolliseksi sydämen asiakseen, vastakeinoista riippumatta mikään mahti ei yksinkertaisesti kykene sitä enää tuolla varmaotteisen urhoollisella, rajatonta itseriittoisuuden oikeudelle lemahtavaa voittoa surutta tavoittelevalla tiellä enää tympeällä kankeudella pysäyttämään.



Kesäkuun loppupuolella nimittäin raportoimme ajantasaista tietoa jämptejä järkisyitä palvelevin perustein jokaisena elossarimpuilun hetkenä janoavalle yleisölle tällä samaisella juuri ahmimallasi sivulla, että koska tukahduttavasti väkevän organisaatiomme ympärille riitasointuisen kauhistuttavalla energialla tunkeutunut ja sankasti polveilevina pyörteinä jokaisesta käyttökelpoisesta nurkasta alaa vallannut skandaalinkäry keikautti tämän vuoden rapujuhlat huomiselta eli elokuun 29. päivältä kokonaista täyttä työviikkoa myöhemmäksi syyskuun ensimmäiselle viikonlopulle saakka, jouduimme ehdottoman ankarina ylimpinä syyttäjinä, valamiehistöinä ja tuomareina kohottamaan etusormemme palvelemaan lähimmän oven sijainnin osoittamista harmillisen monelle pirskeiden viihdyttäjälistoille jo hyvissä ajoin juonitulle, ennakkoon staattisen sähköiseksi tiedostetulle esiintyjävieraalle.

Kun intoudumme lapsenmielisellä riemulla pälyilemään hiukan lähemmin peruuttaneiden sekä hylättyjen värikästä joukkuetta, kenties suunnattomimpana yksittäisenä tappiona tuosta ryppäästä voitaneen heppoisan helposti erotella todelliseksi ensiluokan elämykseksi monistakin merkillisen aiheellisista motiiveista suitsutetut kroatialaiset gerbiilit, jotka oli pieteetillä kasvatettu ja koulutettu poikasesta lähtien erityisesti tyylipuhtaan jonglöörauksen vaativiin saloihin, mutta samalla myös vastaamaan koko täysimittaisesta tunninpituisesta iloittelurevyystä; rehvakkaine laulu- ja tanssiesityksineen, tirehtööreineen, taikureineen, trampoliineineen ja miekkaa kepeästi nielevine fakiireineen päivineen - tietenkään edes niitä toilailevia tötteröhattuihin, kirkuvin värein koristeltuihin kravatteihin ja ylisuuriin aurinkolaseihin sonnustautuneita, söötisti toisiinsa törmäileviä, punakuonoisia pikku klovneja unohtamatta.



Kuten kaikilla oikein olan takaa kuohuttuneita mielialoja kauaskantoisimmin kiihdyttävimmillä kertomuksilla niin usein on tietenkin tunnetusti salaperäisesti tapanakin, tämäkin stoori sai alkunsa käytännössä täysivaltaisesti silkkojen onnekkaiden sattuman kauppojen ennalta-aavistamattomana lopputuloksena. Tapahtumaketju käynnistyi Järvenpään kimaltelevan kellertävältä tunnusmonumentilta Kolmisointu-patsaalta, jonka juurella rapuyhdyskunnan rennon humanitaarinen ja terveen ennakkoluuloton, mutta tarvittaessa helposti varsin tiukkoihinkin otteisiinkin yltyvä johtohahmo bongasi toukokuun lopulla 'gerbiilimummona' tunnetun nerokkaan kroatialaisen kansantaiteilijan Nadan häikäisevän esityksen, naisen 70-vuotistaitelijajuhlakiertueen tehdessä sattumalta suhteellisen pikaisen mutta sitäkin emotionaalisemman välipysähdyksen myös tällekin etäiselle ja hyytävälle pohjolan kolkalle.

Puhemies oivalsi välittömästi, että näin raivokas ja dalmatialaisille traditioille säntillisen kunnioittavassa hengessä kumartava pienoisspektaakkeli saisi takuulla myös laatutietoisten rapujuhlijoiden sukat pyörähtelemään villisti suhisten kintuissa. Hän ei katsonut tarpeelliseksi haaskata yhtään enempää kallisarvoisia minuutteja oivan potentiaalisen tilaisuuden märehtimiseen kaikilta kanteilta, vaan nykäisi kaunistelemattoman ystävällistä Nadaa varoen hihanliepeestä ja onnistui kuin onnistuikin muutamien melko tarkkaan valikoitujen sievistelevien sanojen sekä varsin törkeänkokoisen käteisrahasumman avulla neuvottelemaan mummolle himoitun slotin kaikkien aikojen voittoisimpiin parrasvaloihin, stagelle josta moni häntä nuorempi yrittäjä voi vain nyrpistelevän haikeana unelmoida - vuoden 2009 rapujuhlien pääesiintyjän tehokkaasti alustavia tunnekuohuja ulkoilmaan vapauttavaksi lämppäriksi.

Mutta sitten puskikin jo päälle tuo burleski Weddinggate, kuin säälimättömiin tuhon tarkoitusperiinsä uutta elintilaa kaikkialta raivaava, kiukkuinen, vastasyntynyt tornado konsanaan ja pyyhkäisi kaikki entiset suunnitelmat haipakkaasti todella kauas pois lähinäön piiristä, niiden jääden lopulta enää roikkumaan muistojemme sotkuiseen kirjoon vain jonkinlaisena etäisesti kumahtelevana kaikuna jostakin petollisesti menetetystä menneisyyden fantasiasta. Uusiin neuvotteluihin ei ikävä kyllä ollut enää minkäänlaisia mahdollisuuksia ryhtyä, nainen kun oli jo hyvän aikaa sitten ottanut paluulennon takaisin kultaiseen Kroatiaan ja jättänyt yhteystietoina taakseen vain ryppyisen Sokoksen kuitin takapuolelle sutatun epämääräisen postilokero-osoitteen - jonka oikeellisuudesta voi siitäkin toki vetää aika monenlaista, vähemmän imartelevaa ja tuskin ainakaan kovin kauas hakoteille ammuttua arviointia.



Toisaalta jo satoja vuosia ennen syntymäämme vakiintuneisiin kroatialaisiin perinteisiin kuuluu todella erottamattomana kirjoittamattomana sääntönä, että kaikki tämänkaltaiset elintärkeiksi rankattavat neuvottelut olisi aina asiallisinta hoitaa puhelinten ja sähköpostien kaltaisten nykymaailman kotkotusten sijasta korkeimman henkilökohtaisesti, kasvoista kasvoihin, silmiä kun kehutaan joissakin yhteyksissä jopa eräänlaiseksi sielun peiliksi. Pöyhkeä Jet Set-puheenjohtaja ei siis halunnut ihan vielä nakata lannistettuna pyyhettä kehiin: man's gotta do what man's gotta do, hän hoeskeli itselleen vaitonaisen mantranomaisesti, pakatessaan kapsäkkejään ja loikatessaan empimättä Kroatiaa kohti kohoavaan koneeseen. Tehtävä oli yksi hänen tähänastisen rapu-uransa haastavimmista: kanaljan tulisi etsiä käsiinsä tarunhohtoinen gerbiilimummo ja yrittää vielä kerran suostutella tuo oman alansa mestarillinen velho mukaan tämän vuoden rapujuhlien esiintyjälistalle tai näin ideaaleihin mittasuhteisiin kohoavien vaihtoehtojen uupuessa, ainakin käynnistää alustavasti tunnustelevat neuvottelut jonkinlaisesta helpottavasta mahdollisuudesta saada tuo vaikuttava viiden tähden gerbiilihulabaloo rapukansan ihmeteltäväksi kelpo tsägällä sitten sentään edes ensi vuoden syksyn bakkanaalien konstikkaaksi ilopilleriksi.

Maaninen heittiö ampaisi korkealentoiseen matkaansa kohti hiostavaa välimerellistä ilmastoa, palmujen lehvästöjen virkistävää katvetta ja jamppalaisesta näkökulmasta tavattoman rouheita 30-asteisia helteitä elokuun 10. päivä, paluukoneen pyörien karahtaessa kotoisan räntäsateiselle Helsinki-Vantaan lentokentälle vasta 17. elokuuta - eli sitten kun aivan kaikki voitava oli jo tällä saralla taatusti kipaistu tekemässä. Reissu vei hänet silmiähivelevän sinisen ja kirkkaana auringon heijastamia säteitä vasten eroottisesti lainehtivan Adrianmeren tyrskyisiä rannikkomaisemia pitkin Mlinistä ikivanhaan Dubrovnikin kaupungiin, sekä Cavtatiin, mistä pamppu myös muorinkin lopulta hurskaan cappuccino-brunssinsa ääreltä äkkäsi. Balkanilaiset sirkusperinteet ovat eläneet tässä kulttuurissa harvinaisen vahvoina jo useiden vuosisatojen ajan, eivätkä edes 1990-luvun alkupuolen itsenäisyyssotavuodet onnistuneet niiden järisyttävää voittokulkua missään vaiheessa totaalisesti tukahduttamaan. Erityisesti Nadan perheessä pieneläinten kouluttaminen on ollut verissä jo monien sukupolvien ajan, lahja kun on ollut yleensä tapana siirtää luontevasti sellaisenaan myös eläinrakkaalle, helppohoitoista pienikokoista lemmikkiä ärsyttävää mankumista ja lässytystä kierrättäen kärttävälle jälkikasvulle. Vaikka 1700-luvun loppupuolella nähtiinkin se suurin murros, Mongoliasta saapuneiden tutkimusmatkailijoiden tuomien gerbiilien syrjäyttäessä pikkuhiljaa viemärirotat esityskokonaisuuden taiturimaisina tähtinä, itse temput ovat oikeastaan noudattaneet vuosi vuodelta aina pitkälti samoja tuttuja kaavoja, niitä kaikkein moderneimpia hullutuksia säännönmukaisella sitkeydellä karttaen.



Nada selitti selkeästi tosiasioiden lopullisuutta pahoitellen, että hänen viimekeväisen Skandinavian kiertueensa aikana ilmassa oli jo tiettyä melankolista jäähyväisten makua. Korkean ikänsä vuoksi naisen gerbiilivarietee pidättäytyisi jatkossa kansainvälisiltä estradeilta ja tekisi enää pelkkiä satunnaisia paikallisia pistokeikkoja tinkimättä rajatusti entisellä Jugoslavian maalla. Toiseksi yhtä kookkaaksi ongelmaksi muodostui myös tädin varmasti viimeiseksi jäävän tähtigerbiilipesueen huomattavan korkeaksi kivunnut keski-ikä, kuopuksenkin mittariin kun kalahti juuri heinäkuussa varsin kiitettävät 12 vuotta. Jos tästäkin voimme jotakin oppia, niin ainakin sitten sen, että harmoninen elämä showbisneksen ylväimmällä huipulla on selvästikin omiaan venäyttämään jopa myyrämäisten selkärankaisten yleensä melko surkeaksi jääviä elinikä-odotteita - normaalisti kun kyseisen nisäkäslajin edustajat heittävät lusikan nurkkaan viimeistään kutakuinkin siinä viiden vuoden suhteettoman kokemattomassa esipuberteetti-iässä. Kukaan tuskin ilkeää kieltää sitäkään, etteikö myös näiden raskaan päivätyön tehneiden talttahampaiden olisi siis jo varsin korkea aika käpertyä juoksupyöriensä varjoon kuivista heinänkorsista, puoliksi nakerrelluista vihanneksista ja tuohimaisesta hakkeesta rakentamillaan huviloilla varmasti niille hyvin ansaituille eläkepäiville.

Uusia innosta vikiseviä pentugerbiilejä Nada ei kertomansa mukaan aio todellakaan ryhtyä tällä iällä enää kokonaisvaltaiseen maailmankiertuevalmiuteen kouluttamaan, sitä polkua hän on nähkääs tarponut jo seitsemän auvoisan antoisaa mutta väsyttävää vuosikymmentä, joten ne hektiset ajat ovat madamelta jo jääneet vihdoinkin osin suhteellisen helpottavastikin taaksepäin - varsinkin kun tuoreen hiirtenserkkupesueen treenaamisessa saattaisi hyvinkin helposti vierähtää pahimmillaan jopa kiukustuttavat kuusikin vuotta. Tämä tosin vain jos käytettävät eläimet edustavat todella itsepäistä koulukuntaa - gerbiilin raivostuttavimpiin lajiominaisuuksiin kun kuuluu silloin tällöin perustavanlaatuinen haluttomuus kaikenlaiseen orastavampaankin yhteistyöhön, usein liikaa aivan liian nopeasti suojatiltaan vaativan omistajansa kanssa. Varteenotettavana vaihtoehtona hän kuitenkin yritti ylipuhua rapujuhliemme käyttöön jo täksi vuodeksi tarpeen vaatiessa taipuvaa tyttären-tyttären-tyttärensä Karolinan gerbiilishowta, mutta Nadan läppäriltä luukuttamat suttuiset, käsivaralla kuvatut videopätkät eivät kuitenkaan onnistuneet hyvin kranttuna snobiluonteena tunnettua juhlaisäntää vielä millään muotoa täydellisesti vakuuttamaan. Esitys oli yksinkertaisesti paljaan koruton, huolimattoman hosuva, pateettisen väkinäinen ja vielä kulmistaan täysin hiomaton ansaitakseen sen ensiluokkaisen laatuleiman, mikä aivan kaikelta rapujuhliin pääsevältä tavalla tai toisella osataan jo vieraiden maksimaalisen viihtyvyyden turvaamiseksi ymmärrettävästi aukottomasti edellyttää.



Viidentoista akrobaattisen gerbiilin muodostama, tömäkän tukevana loppuun saakka pysytellyt pyramidi onnistui kyllä Karolinankin jyrsijöiltä sinänsä jopa yllättävänkin kelvolliset pisteet arvovaltaiselta raadilta napsaisten, mutta lähtöasetelmia tarkastellessa oikeastaan rehellisesti tunnustettuna silti vain ja ainoastaan sen takia, että hermostuneesti tärissyt tytöntyllerö käytännössä asetteli jokaisen eläimen omakätisesti yksi kerrallaan päällekkäin haluttua muotoa vastaamaan. Nadan versiossa ohjelmanumeron hauskuus perustui taas pitkälti siihen, että gerbiilien kyvyt riittivät hoitamaan myös sen selkeästi vaativimpia ominaisuuksia edellyttävän kapuamispuolen kokonaan itse ja koko rakennelman tekoonkin osallistui itse asiassa peräti kaksikymmentä söötin pörhäkkäästi tassuttelevaa karvapalloa. Nuoralla tanssiminenkin näytti onnistuvan haparoivilta pikku yrittäjiltä vain niin ja näin, osittain toki senkin karun seikan vuoksi, että narulla oli mittaa vaivaiset puoli metriä ja myös suojaverkon käyttö ohuen köyden alla riisti turhankin merkittävän osan videolla esiintyneen jäätävän koeyleisön vähiin jääneestä jännitysmomentista. Eläinsuojelullisista syistä verkon käyttöä saattoi toki puoltaa melko perusteltuna, sen enempää emme siis tässä yhteydessä uskalla tuota puolta performanssissa lähteä äänekkäästi kritisoimaan. Gerbiilin kahtia sahaaminen sen sijaan oli lähinnä naurettavaa camp-huumoria lähentelevää räpellystä - keskenkasvuinen pilttikin kun tajuaa jo tänä päivänä, että stuntti on todellisuudessa toteutettu kolmella nappisilmäisellä jyrsijällä ja valepohjaisella arkulla.

Kenties se suurin ja lopulta ehkäpä myös siksi ratkaisevaksi osoittautunut ongelma piili kuitenkin itse varsinaisessa jonglöörauksessa, jonka pitäisi sentään olla näiden herttaisten kuonolaisten hehkutetuin bravuuri - juuri 'Jonglööraavina gerbiileinä' kun tätä aktia on myyty etelän mailla maksavalle yleisölle 18. vuosisadan lopulta saakka. Nadan koulimat, kammiovärinät pinnalle tärähdyttävän etevät eläimet taiteilivat hallitusti kolmella marmorikuulalla, Karolinan taasen vain kahdella - pudottaen siitä huolimatta tämän tästä yksittäisiä kuulia. Hetken ajan tällainen korni pelleily saattaisi toki pikku noususuhdanteisissa olusissa melskaavaa rapuyleisöä aivan hyvin hymyilyttääkin, mutta kovin kauaa tuskin tarvitsisi silti vartoilla, ennen kuin touhu alkaisi yksinkertaisesti puuduttamaan kelvottoman puolitehoisilta lemmikeiltä menevämpää suorittamista ja vaativampia taidonnäytteitä jalkaa tampaten peräänkuuluttavaa katsojaa.

Emme missään nimessä halua rientää sormi ojossa väittämään, etteikö Nadankin esityksestä olisi toki löytynyt niitä muutamia omia pikkuruisia, helposti sivuutettavia puutteita ja kömpelyyksiä, mutta lempeän rouvan lämpöinen, hyytelöksi valahtaneet koivet alta välittömästi sulattava tapa käyttää elekieltä ja äänenpainoja, vankan kokemuksen myötä pikkuhiljaa rehottavaksi kasvanut, luonnollisen selkeä esiintymisvarmuus sekä kaiken dramaattisesti alleen peittoava ylenpalttinen karisma sysäsivät taakseen eläinten harmittoman sekoilun niissä selkeästi hankalimmiksi karanneissa ohjelmanumeroissa. Kylmäkiskoiselta Karolinalta sen sijaan jo pelkkä yleisöystävällinen spiikkaustyyli, gerbiilien riittävän jämäkkä kontrollointi ja tilanteiden jatkuvan muuttuvuuden jäntevä hahmottaminen olivat vielä osittain niin pahasti hakusessa, että neidin törttöilyjä ei voinut olla sivusta jopa hieman säälimättä. Toimikunnan virallinen kanta käy selvästi lopullisesta neuvottelujen johtopäätöksestä ilmi: kaikella kunnioituksella ja ketään suotta ihmeemmin sorsimatta, rapujuhliin ei vain kaivata heikkoja kopioita siitä, mikä on jo aiemmin ehdaksi asiaksi ennätetty omin silmäparein todentamaan. Koska minkäänlaista kaikkia osapuolia tyydyttävää ihanaa yksimielisyyttä ei siis kyetty saavuttamaan, nämä turpakäräjät oli pakko viheltää poikki sangen tuloksettomina.



Ihan kaikki eivät silti olleet läheskään yhtä mykistyneesti vakuuttuneita toimikunnan muka pyyteettömästä antaumuksesta tuossa yhteisen hyvän tekemisen tiiveimmässä eturintamassa. Eräs omasta pyynnöstään mieluummin anonyymiksi jättäytyvä, vuoden 2008 rapujuhlakomitean valtakaudesta aikoinaan huomattavasti palavammin syttynyt kriitikko kutsui neuvoston puheenjohtajan arkaluontoista toimintaa "teennäiseksi tekopyhyydeksi" ja "häikäilemättömän laskelmalliseksi populismiksi" ja jatkoi katkeran suorapuheista tilitystään: "Järjestelyportaan oma lehmä on nyt karahtanut pahemman kerran todella syvälle ojituksen puolelle. Aivan päivänselvänähän voitaneen nimittäin pitää, että toimikunta kokee komeaa imagoaan raskaimman kautta ryvettäneen hääkohun ja sopupelivaalien jälkeen oman tulevaisuutensa syystäkin varsin voimakkaasti uhatuksi ja sen takia varmistelee tällä tavalla paikkaansa rapuporukan mielissä ja jalansijaa myös vuoden 2010 bileiden järjestelyportaan vankimmassa päärivistössä."

"Toimikunnan kasvot halutaan tatuoida ihmisten tajuntaan formaatin kainostelemattomana uudistajana ja antaa myös rivien välistä ymmärtää, että tälle kansainväliselle tietotaidolle olisi kosolti käyttöä myös mahdollisissa tulevaisuuden rapujuhlissa. Rapuyhteisön muistiin yritetään iskostaa ritarillisia mielikuvia mitään pelkäämäättömästä ja jouhevan aikaansaavasta järjestöstä, joka ei kaihda epäyhtenäisiäkään haasteita saadakseen kulloinkin haluamansa. Millä helvetin itsekkäällä oman käden oikeudella toimikunta oikein kuvittelee voivansa tuosta vain syöksyä neuvotteluihin ensi vuoden rapujuhlien ohjelmistosta? Ei ole kuitenkaan missään määrin varmaa, että tälle heikkoutensa jo pariinkin otteeseen tänä vuonna osoittaneelle hallintomuodolle olisi jatkossa enää minkäänlaista järkiperäistä tilausta." Niinpä niin, lienee sutjakkuuden kannalta parempi, että itse kukin lukijoistamme tekee hyvin ja siirtyy joutuisasti johonkin vapaavalintaiseen yksityiseen tilaan laskeskelemaan tästä kaikessa rauhassa ne omat, tarkkaavaiseen analysointiin korskean painoarvonsa perustavat ja varmasti soveliaan puolueettomissa linjoissa pysyttelevät tulkintansa.


9.8.2009
"The west will be won! Vaaleista kahden sisupussin räiskyvä mittelö, Robin Hood ilakoi turhaan!"


Howdy, you doggone lucky pardners eli heipparallaa, kerrassaan hulppeankokoista kesänmittaa taas pikkuhiljaa uhkaavasti mutta pettämättömällä varmuudella hiljalleen lähestyvän, opettavaisen rikastuttavan taipaleemme varrella herttaisen resuisesti ryöttäytynyt, joskin houkuttelevimmilta ja kenties ylitsepääsemättömän viekoitteleviltakin vaikuttavien katalien kiusauksien edessä silti esimerkillisesti aina yhtä hyväksihavaittua kaitaa polkua mukaillen erinomaisen rehtinä pysytellyt, rapujuhlien värähtämättömän vakaana loistavan ja sammumattomana liekkinä pirteänä leimuavan luotettavuuden kristallinkirkkaan säilyttämisen puolesta ylevän uhmakkaasti rintaa röyhistellen, kadehdittavalla uhkarohkeudella, mortaalisimpiakaan vaaroja kaihtamatta ja kuin kirveellä veistetty leuka näyttävästi pystyssä päin vaikkapa, kieltämättä vain todella harvinaisen sortin ääritapauksen kohdatessa, suoraan mekaanisella tuijotuksella sekä tietysti sellaisella laskelmoivan kärsimättömänä syyhyävällä liipaisinsormella varustellun teloituskomppanian tähtäiltäväksi ilman kuolettavan totuuden peittävää sokkosidettä tallusteleva, monenkirjava ja armoitetun sisäsiittoinen äyriäisfriikkikopla!



Lopultakin teille mehukkaan hedelmäisessä onnen nektarissa surutta kroolaileville ja veijarin railakkaan elekielen vuosikymmenten järjestelmällisellä kokemuksella lyömättömästi handlaaville höntyilijöille tarjoutuu pitkällisen, vertauskuvallisessa murentavan hengästyttävässä odottelun piinapenkissä kärvistelyn ja viiltävällä epämukavuudella mahanpohjasta nappaavan jännäyksen päätteeksi kauan himoitussa tilauksessa olleet mahkut tonkia asiansa takuuvarmasti hallitsevien sormien tarkan kokeneella kauhomisella spaddutopan pohjalta se tervetulleiksi hermosavuiksi sitkeästi nikotiinireseptorien hurmioksi panttailtu riemurasian viimeinen pölli, antaa sydämenne epätasaisena monta viikkoa pysytelleen, penseydellä pomppivan sykkeen sekä riekaleiseksi revityn, lähinnä jonkinlaista luotaantyöntävää harmonisuuden irvikuvaa muistuttavan henkisen olotilanne hiljalleen taas laskeutua vapautta tarkoittavan helpotuksen tarjoavalle tunnetasolle ja viimeistenkin ketterän päällekäyviksi osoittautuneiden vaalipaineiden kiemurrella höristelevien korvien kautta hilpeinä höyrykerroksina kärkkäästi kivuten kohti taivaan sinen tarjoamaa kuvankaunista loppusijoituspaikkaa.

Nämä kesiemme ehdottomaksi keskipisteeksi jo itse kunkin kohdalla yhtäläisen voimavaraisesti vakiintuneet perinteiset vaaliympyrät voi nimittäin taas tältä vuodelta lopultakin kuitata huippuloistavaksi eletyksi elämäksi ja te, arvon hienovarainen herrasväki, olette valinneet ylitsekuohuvan riemastuneiden aplodeerauksien arvoisesti vajaan kuukauden päästä ovensa auki potkaisevien, riehakkaan fantastisten ja rapujuhlat uudelle vuosikymmenelle räjähtävin tehokeinoin johdattelevien pippaloiden tämänkertaisen teeman. Vielä kerran, toisto-idealla vain kunniaksenne leikitellen: kiitos siitä kuuluu yksinomaan teille - ilman vaikutusvaltaista apuanne emme olisi juuri nyt tässä! Pykä's Universen puolesta rapujuhlatoimikunnalle on siunaantunut järkälemäinen ilo ja käheä kunnia tehdä yleisesti joka iikalle tiettäväksi, että festivaalikesän 2009 mieletöntä päätöseventtiä juhlistetaan harhailevat mielikuvat kirkkaan tähtitaivaan alle levittyville aavoille preerioille, pölyisiin kyläpahasiin, meluisiin saluunoihin ja kohtalokkaiden ruudinkatkuisten kaksintaistelujen areenoille suuntaavalla nimikkeellä "Villi, Villi länsi"!



Tämänvuotisista teemavaaleista kehkeytyikin, sisuskaluista sieppaavan yllätyksen partaalle meidät äkkipikaisesti kiskoen, äkäisen tiukka ja lannistumattoman totinen kaksinkamppailu kahden hyvin tasaväkisen ja lähes alkumetreiltä saakka kutakuinkin rinnakkain valtaisan arvokkaasta suurvoitosta motivoituneesti kisanneen kilpakumppanin välillä. Aivan erityislaatuisen mielenkiintoisen tästä kamalan tasapäistetystä tilanteesta teki se sähäkkä seikka, että Sherwoodin tiheät maastot kaikesta huolimatta johtivat tappavaa taistelua, tosin melko näennäisellä mutta silti ihan kaikkien nytkin valloillaan olevien protokollien mukaisesti voittoon kiperästi riittävällä äänimäärällä, oikeastaan sen suurimman osan ennakkoäänestysajasta ja vaikka villin lännen raakalaiset laukkasivatkin kyllä kerran uljailla ratsuillaan kuudestilaukeavat uhoavasti räiskyen ja alatyylisiä herjoja rähinähenkisesti möläytellen heidän ohitseenkin, tilanne tasoittui taas vain muutaman päivän sisällä napakasti Sir Hoodin ja iloisen veikkokatraan hyväksi - Sherwoodin säälittävän piskuisen, mutta silti voiton kantaan kelpaavan etumatkan pysyessä notkahtamattoman stabiilina kevyesti aina pitkälle sinne vaalipäivän puolelle saakka. Tämän jälkeen lännen valloituksesta haaveilevien leiri alkoi siis hinkkaamaan unihiekkana hyväuskoisille natiaisille markkinoitua ritisevää töhkää lähes kiinniarpeutuneiden silmäluomiensa alta ja kaikki ikimuistoisen draaman ainekset kasanneen finaalin heille ihanteellisen suotuisissa merkeissä ratkenneen päätöksenhän me jo tässä vaiheessa varmennetusti selviöksi tiedämmekin lokeroida.

Olikin tietyllä tapaa täysin mahdotonta ennakoida, että siinä missä Sherwoodin kannattajamassat hoitivat suloisen vuosittaisen velvollisuutensa pois asiajärjestyksestä kaukonäköisesti varmistellen jo vivideimpinä ennakkoäänestyksen hetkinä, villin lännen viime sunnuntaina lunastama, maton taidokkaasti vaalikansan tohveleiden alta kiskaissut, tasaisen tehokas äänivyöry viittaa taasen puolestaan vahvasti sitä suuntaa kohti, että moni periaatteellinen cowboy oli etukäteishätiköinnin sijasta päättänyt jostakin syystä ajoittaa pitkän ja varmasti kosolti fyysistä kestävyyttä ja raudanlujaa psyykkistä kanttia vaativan ratsastuksensa vaalihuoneistolle päättyväksi juuri vaalipäivänä - eikä ainuttakaan hukkaanheitettyä tuntia aiemmin. Länttä äänestettiin siis jo sunnuntai-iltapäivänä, mutta ei sillä erää kuitenkaan riittävästi terävän taidokkaasti koordinoitua ohimenoa varten.

Kellon lyödessä 20, vaalihuoneiston ovet painettiin lopullisesti kiinni ja säpitettiin esimerkillisen huolellisesti, jonka jälkeen Sherwoodin metsä julistettiin energisen taistelun lyömättömäksi voittajaksi. Valmistelut juhlatilojen dekoroimiseksi noita tammisen lehteviä tunnelmia vastaaviksi laitettiin alulle saman tien, työkaluna ehdittiin käyttää jopa näppärää virtuaalista tiedonlähteiden kuninkuusluokan mestaria Googlea - oltiinhan Sherwoodin voittoon tietyllä tapaa jo ennakkoon ehditty jossain määrin latautua ja sunnuntai näytti vain ratkaisseen taiston yllätyksiä tarjoilematta siihen yhteen vakaasti odotuksiimme vastaavaan suuntaan. Toisaalta tämän Pyrrhoksen voiton keskeltä saattoi maistaa myös kollektiivisen makumuistimme kitkerähkönä ehtaan, härskiintyneeseen paskaan johdattelevan vivahteen: eräs todella tunnustettu, rapukolonisaation old school-possen ja veteraaniprikaatin edustaja puolisoineen kun oli jättänyt äänestyksen kokonaan väliin - jopa varhaisille sunnuntaiaamun tunneille sijoitetusta, epäilyttävästi ylihehkutukselta haiskahtavasta tekstiviestimuotoisesta henkilökohtaisesta muistukkeestansa huolimatta.



Villi länsi ei ollut kuitenkaan ihan vielä köhinyt pihisevän kurkkunsa uumenista sitä änkyttävän nykivästi poistakeltevaa viimeistä sanaansa, sillä aikaraudan kalauttessa viisareihinsa luvun 23:46, järjestömme vastaanotti vielä kätevässä sähköisessä muodossa nämä edellämainitut potista toistaiseksi uupuneet äänet, joiden hyvin merkittävä kokemuspisteellinen painoarvo riitti kuin riittikin sysäämään karjapaimenet nipin napin Sherwoodin ohi tuohon tavoiteltuun kultakantaan. (Toim. huom. Sarkasminne voitte säästää toiseen kertaan, ymmärrämme pulauttelevamme paraikaa julkisuuteen tietyllä tapaa suhteellisen luottamuksellista äänestyskäyttäytymisinformaatiota. Teemme tämän kuitenkin vain kerran, reilumpien vaihtoehtojen lamaannuttavan vähäisyyden vuoksi.)

Tämä ennenkokematon predikamentti kyhäsi toimikunnan märehdittäväksi melko mittavaan painoluokkaan loogisimmin aseteltavan eettisen dilemman. Voidaanko iltakahdeksan jälkeen annettuja ääniä enää kasan päälle eräänlaiseksi kirsikaksi hyväksyä vai pysytteleekö tilanne ensimmäisen julistuksensa mukaisesti Robin Hoodin ja hänen iloluontoisen pirtsakan joukkionsa niukkana voittona? "Valintamme oli kaikkea muuta kuin vaivaton", puheenjohtaja hämmenteli päätöstä, joka oli piakkoin lopullisen tuloksen vihdoinkin selvittyä pakko selkä seinää vasten ja mahdollisista vastalauseistakin huolimatta toteuttaa. "Koska nämä kilvoittelun suunnan peruuttamattomasti kääntäneet kallisarvoiset äänet tulivat kuitenkin bileiden konkariksi jo tradition perustamisvuonna 2006 vakiintuneelta rakastettavalta kantahahmolta ja hänen vain yhdet viihteelliset kinkerit häikäilemättömän valitettavan ajankohdan rivosti valinneen flunssapöpön vuoksi missaneelta morsioltaan, eikä vaalipäiväkään sentään ollut vielä ehtinyt sipsuttelemaan ohitsemme, toimikunta katsoi pienen joustamisen olevan tässä tapauksessa se ehdottomasti asianmukaisin ja ihmisyyttä sokerisimmin kunnioittava menettelytapa."

"Äänestyksen viivästymisen lähes neljällä tunnilla, erikseen nimeämättömiin salamyhkäisiin kiireisiin ympäripyöreästi vedoten, voi kieltämättä kuitata suhteellisen arveluttavassa sävyssä, mutta olkoon tämä nyt sitten jälleen sellainen uusi joraushistoriikkimme lehdille kultaisin kirjaimin painettava ja kiitollisille jälkipolville ikuiseksi muistoksi tästä kesästä jäävä osoitus siitä, kuinka männävuoden rapujuhlakomitean kohtuuttoman ankarasti vieraita ruotuun kouluttaneesta mulkeroremmistä ollaan syöksytty jättimäinen askel kohti äänekkään kihertelevää ihmetystä herättelevää, sopusointuista inhimillisyyden ylistystä, lähestulkoon tarunomaista ymmärrystä pienen ihmisen identiteettikriisien arjen aherruksiin heijastuvista pysyvistä vaikutuksista ja ihmisarvolle kyselemättä kumartavaa, rauhallisen pitkäjänteistä holhousmentaliteettia. Toimikunnalla riitti yllin kyllin pelimerkkejä sen ilmiselvän tosiasian välittömään tajuamiseen, että se voi ääritapauksen moista ehdottomasti edellyttäessä sumeilematta rikkoa niitä sääntöjä, jotka on myös itse aiemmin tarkkoja harkintoja sivuuttamatta tunnontarkkuudella luonut."



Jolly good show, oi Sir Robin Of Locksley!
Ei hopea vilpillisissä vaaleissa häpeä ole.


"Ennenaikaisen voitonriemun makuun päässeissä Sherwoodin kannattajissa tämä aiheuttaa toki lähes kiistämättömällä varmuudella melko perinpohjaisesti katkeruudessa kyllästettyjä, ronskisti ärähteleviä kuohahduksia ja puhuttanee ainakin epävirallisemmat olosuhteet omaavissa keskusteluissa vielä tavattoman pitkään - etenkin kun on syytä sujauttaa korvan taakse sekin perverssi yksityiskohta, että vaikka verkostoituneita solukkojamme ravistelevan western-teeman puoleen kääntyikin luonnollisesti eniten äänioikeutettuja, Sherwood haali silti hopeasijastaan huolimatta niukasti enemmän neljän pisteen veteraaniääniä kuin nyt voittajaksi vihitty kesyttämätön länsi. Toivoa sopii, että näiden pahaa verta lietsovien vaiheiden yli vielä kuitenkin päästäisiin ja kaikki voisivat lopulta hyväksyä uuden teeman hienoksi ja kaivatuksi jatkoksi hartaalle bailaustraditiollemme, perin herkullinen huolettoman ilonpidon lähtöasetelma se ainakin on - oikea namupala, jos ihan silkkaa kursailematonta asiapuhetta innostutaan veistelemään. Tämä jos jokin oli nyt ainakin se täysin odottamaton viimeinen niitti sille, että nämä jäävät rapujuhlien historiankirjoihin pysyvästi kaikkien aikojen kohuvaaleina."

Kovertaessamme lopputulokset suurennuslasin alle voimme selkeästi havainnoida, että ylittämätön Villi, Villi länsi rohmusi annetuista äänistä minkäänlaisia lupia keneltäkään kyselemättä tasan 50%, Sherwoodin poppoon jäädessä nipin napin amerikkalaisten alapuolelle silti todella näyttävällä 43,3% äänisaalilla. Kilpakumppaneista kolmannen, Muskettisoturien ajan, kohdalla erot ylivoimaiseksi osoittautuneisiin haastajiin näyttäytyvätkin jo sitten huomattavasti selvemmän oloisina - Pariisin porukan surkuteltavaksi kohtaloksi kun jäi säälittävän peränpitäjän rooli, tässä taistossa aika tyhjänä kumisevan mitäänsanomattomalla 6,7% tuloksella. Ranskalaisia ei voinut missään vaiheessa kokea heti vilkkaan etumatkan kuroneelle kaksikolle todellisena vakavasti otettavana uhkatekijänä, vaikka se sinällään tietenkin aivan teoreettinen skenaario, jossa myös kaikilla vielä antamattomilla äänillä soturit todellakin olisivat konkreettisen voittonsa voineet periaatteessa lunastaa, pysyi valloillaan pöllästyttävän kauan - lähes loppufanfaareihin saakka. Etukäteen runsain mitoin julkista kohua synnyttäneiden kokemuspisteiden vaikutus vaalien nyt nähtävään lopulliseen tulokseen olikin sitten huomattavasti odotettua vaatimattomampi, hektisellä ensivilkaisulla esimerkiksi oheiset pylväsdiagrammit saattavat näyttää, noh, aika helvetin samanlaisilta, joku voisi niitä jopa vikkelästi kurkattuna identtisinä lähestyä. Esimerkiksi 1800-lukulainen western-nostalgia olisi napannut tismalleen saman prosenttiosan äänistä myös vanhan mallin mukaista laskutapaa seuratessa: 50%, ei enempää saati hitustakaan vähempää ja ihan hyvä näin - ainakin tunkkaisten saluunoiden sänkisten kantisten hyvinvoivan ulkokuoren kannalta.



Jos päätämme ryhtyä tältä samaiselta istumalta erityispanostetun tarkoiksi, (ja siitähän ei muuten sitten tosiaankaan tarvitse enää erikseen erehtyä tuskattoman ääliömäisesti suotta rynnistämään kanniskelemaan joka paikkaan varsin tarpeetonta huolta, ettemmekö aina yhtä skarppia ja huoliteltua jälkeä kaikkien teidän vuoksi taaksemme sitoutuisi jättämään) niin ainoana todella ronskeilla maneereilla suoraan vaikuttuneiden silmiemme pällisteltäväksi loikkaavana erona, ihmiset säröisinä persoonina ja monisyisinä yksilöinä eikä vain epämääräisenä kasana kliinisiä pisteitä käsittelevään, hylkäämäämme eilispäivän käytäntöön, voimme observoida kahden muun ehdokkaan lukujen viehkeän tasoittumisen lennokasta olemusta aikaisempaa perusteellisemmin korostavaan pyöreämpään muotoon hulvattomalla 3,3 prosenttiyksikön heilahduksella. Kokemuspisteytyksen ero harppaa kuitenkin huomattavasti selkeämmin vasten valppaita olemuksiamme napatessamme tutkailun kohteeksi itse varsinaisen äänestysprosentin. Perstuntumalla useimmista saattaa nimittäin vaikuttaa melkoisen hurjalta hommalta, ettei tämä ensiarvoisen tärkeäksi vihitty lukema ehtinyt missään vaiheessa kohoamaan naurettavan vaatimatonta 59% korkeammalle. Luku on totisesti häpeällisen alhainen, eikä siihen edes sisälly minkäänlaista vaalilautakuntamme kouliintuneiden näppien ohitse luikahtanutta pahuksenmoisen nöyryyttävää laskuvirhettäkään eli peräti 41% äänestäjistä todellakin meni, hitsinhitsi, uurnilla vierailun tältä vuodelta tylysti tyystin skippaamaan.

Jos emme kuitenkaan räknää äänestysprosenttia tasaväkisesti kaikkien äänioikeutettujen kesken, vaan teemmekin laskutoimituksen sen paljastavan kaavan mukaisesti, kuinka paljon kokemuspisteitä oli tänä vuonna könttämielessä ajateltuna oikein kaiken kaikkiaan jaossa, vaikuttavat muutokset ovat välittömät ja niitä voidaan liioitteluun sortumatta luonnehtia äärimmäisen merkittäviksi - nukkuvien puolueen kutistuessa yhtäkkiä kuin taikasauvan heilautuksesta vaivaiseen 19 prosenttiin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa kutakuinkin sitä, että kaikki sellaiset äänioikeutetut, joilla oli pisteitä joilla huolettomasti retostella, velvollisuutensa myös ymmärsivät etunenässä suorittaa ja hirsiä vetelevien puolueeseen jäi siis enää satunnainen lössi sekalaista yhden kokemuspisteen hiihtäjää - pohjimmiltaan kunnon väkeä toki jokainen. Heidän on mahdollisen kemuihin osallistumisensa yhteydessä yksinkertaisesti tyydyttävä mukisematta siihen teemaan, jonka nämä jaloveriset ja ainakin valaisevasta rapujuhlavinkkelistä tarkasteltuna jopa enemmän elämää nähneet, ovat samalla heidänkin puolestaan kokeneet valitsemisen arvoiseksi. Noviisit ovat siis varsin varmoissa käsissä, kantahahmomme kun ovat aina valppaasti vallitsevan tilanteen etulinjassa - jokainen heistä tietää takuulla mitä oikein on kulloinkin tekemässä, antaen myös valinnoilleen ja menettelyilleen aina empimättä ne kaikkein tyydyttävimmät kuviteltavissa olevat perustelut.



Voittajalla oli sivustomme syvästi murehdittavaksi toimitustekniseksi menetykseksi aivan liian liukas hoppu edes sellaista sovittelevasti pikaisempaakaan kommenttia varten ja hopeapallille alistavasti pudoteltulta Hoodilta saati yhdeltäkään hänen rotevan taustatukensa hepulta sitä ei edes rohjennut mennä näin aikaisessa vaiheessa kuolemaa typerryttävästi huijaten tivailemaan. Selkeimmästä tappiostaan huolimatta onnistuimme kuitenkin tavoittamaan lausuntoa varten pronssisijalle jääneiden muskettisoturien virallisen edustajan, Aramisin. "Haluaisin antaa yhden vinkin kaikille tuleville yrittäjille: älkää kampanjoiko paskanhajun kautta, olen nimittäin vissinvarma, että taistelumme kaatui tällä erää juuri siihen", hän laskelmoi pienessä viinissä puolelta toiselle hassunhauskasti horjahdellen.

"Sherwoodin metsä tarjosi juhlayleisölle sekä raikastuttavan mahdollisuuden toteuttaa sukkahousufetissiä että kasapäin yleviä poliittisia ideoita rikkailta riistämisen ja köyhille jakelun muodossa eikä tuon voittoon kirineen villin lännenkään", Aramis laskelmoi voitonpuhetta pitävää Wyatt Earpia kohti viittoillen, "tarvinnut kovin huonoista asetelmista tähän kilpaan varmasti kenenkään mielestä ponnistaa - teeman johtomissiona kun ei ollut enempää eikä vähempää kuin kuitenkin kokonaisen uuden ja osin tutkimattomankin mantereen perusteellinen valloitus. Me tyrkytimme imagollisesti vieraille sen sijaan vain epäeleganttia rellestystä, korvan vieressä keljusti pörräileviä kärpäsiä, hävettävän halpaa punkkua, veret seisauttavassa darrassa rottien keskeltä havahtumisia ja sopivuuden rajat murskaavaa saastaa sen kaikissa ilmenemismuodoissa, mutta yhtään niitä syvällisempiä kortteja ei takataskuistamme tähän skabaan hoksattu tarjota. Onhan meissä kaikissa kuitenkin kosolti myös sitä herkkää ja pehmoisempaakin puolta - ei edesottamuksiamme yhteenpunova romaani suotta ollut aikoinaan melkoisen suvereeni bestseller."



"Toisaalta taas", röyhelöissään naurunalaisesti keekoillut näennäissliipattu egoilija valpastui yllättäen, hänen oikean ranteensa etsiytyessä samanaikaisesti kuin refleksinomaisesti lipuen tasaisesti aina vain lähemmäksi turhankin pelottavasti haastattelijaamme kohti törröttävää säilän kahvaa, "me emme tarkalleen ottaen kylläkään laatineet omaksemme törkeästi uskoteltua ja lähinnä pelkkiä vääristyneitä mielleyhtymiä äänestävissä lukijoissa esiin houkutellutta esittelytekstiämme, miksi ihmeessä vastuu tappiostamme siis kuuluisi meille?" Sivustomme ylläpidon edustaja katsoi oman etunsa mukaisesti parhaaksi toimintasuunnitelmakseen passata tällä erää kaikki varsin kiusalliseksi muuttunutta tuokiota yhtään enempää pitkittävät lisäkysymykset, kiittää hätäisesti totuuden siemenen sisältäneestä kommentista ja perääntyä reippaasti suhahtaen takavasemmalle.

Meidän puolustukseksemme pitää silti muistaa ottaa huomioon, ettei musketöörien omakaan panos vaalikampanjointiin ollut kieltämättä sekään ainakaan mistään kaikkein hääveimmästä päästä repäisty. Siinä missä Janne-kävelykadulla flaijereita jakavat Pat Garrett ja Wild Bill Hickock ja perheen pienimpien ilmaiset kasvomaalaukset vastuualueekseen ottaneet Cheyenne-soturit tulivat vaaliviikkojen aikana järvenpääläisille aivan yhtä tutuiksi kuin Robin Hoodin ja iloisten veikkojen Rantapuiston siimekseen pystyttämä suosittu hernerokkatykki, musketöörit saattoi kuitenkin löytää useimmiten aina kaikkein varmimmin joko Zapatan baaritiskiltä tuoppiin lasittunein katsein tuijottelemasta ja aina niin karmaisevissa lärveissä, ettei vaalien kulku heidän kannaltaan suotuisampia koordinaatteja kohti voisi olla arvoisille herroille enää juurikaan yhdentekevämpää tai ihan vain samaisen tavernan toaletin lattialta kuorsaamasta - omaan sattumilla höystettyyn oksennukseensa kiilteleviä ilmakuplia vinkeästi sieraintensa kautta puhallellen.



Poikkeus tähän pitkälti vakiintuneeseen sääntöön nähtiin vain yhden ainokaisen kerran, Porthoksen ilmaannuttua epäkunnioituksen uudelle ja kelvottomimmalle mahdolliselle tasolle vieden sanoinkuvaamattomassa tuiterissa kaikkien kolmen ehdokkaan väliseen, globaalisti laajalti televisioituun vaaliväittelyyn ja koko alustavasti haudanvakavaksi tarkoitetusta tapahtumasta meinasi kehkeytyä surkuhupaisan tragikoominen farssi, kun äijän polvella tilaisuuden alusta saakka ilman mitään järkevää selitystä nakottanut, erittäin vahvasti humaltunut ja telttamaiseen kolttuun verhoutunut, pyylevähkö kurtisaani ei pystynyt katkaisemaan täysin motivoimatonta ja mielipuolisen hysteerisiin mittoihin paisunutta kikattamistaan. Holtittomasti käyttäytyvä nainen piti poistaa seminaarista useamman kettuuntuneen turvamiehen taluttamana, mikä taas sai odotetusti pettyneen Porthoksen nelistämään saman tien hihittelevän ilolinnun perään, jonka johdosta väittelyä jouduttiin jatkamaan Sherwoodin ja Villin lännen välisesti tiukkaluontoisempaa 'one on one'-etikettiä suosien.

Itse rapudelegaation puheenjohtaja vaikutti kuitenkin lopullisen tuloksen julki tuotuaan rohkean optimistiselta. "Väittäisin, että ehdottomasti oivallisinta tässä jälleen kerran kaikkien vieraiden henkilökohtaiset toiveet ja yksilöllisen arvomaailman huomioineella eli suomeksi, täydellä demokratialla valitussa teemassa on", hän tuumaili silmät kiiluen ja kouriansa vinhan kiihkoisana yhteen hieroskellen, "että se todellakin saattelee rapujuhlia kaikkein selkeimmin täysin uuteen ja historiamme varrella vielä meiltä kaikilta joka elementin huomioon ottaen ennennäkemättömään suuntaan. Emme kiellä sitä, etteikö esimerkiksi Sherwoodin metsällä olisi toki toteutuessaan ollut kaikki väkivahvan teeman perusedellytykset ja takuuvarmasti 'jokaiselle jotakin'-periaatteen mukaisesti kosolti muhevia triittejä tarjottavana, mutta lähes immobiilin maantieteellisen sijaintinsa, vallitseviin olosuhteisiin kytköksissä olevan, keskiaikaa trendsetteriksi palauttelevan varustuksensa ja rennon vapautuneen brittitunnelmansa keralla, se olisi ollut ehkä kuitenkin aavistuksen liian helppo mieltää eräänlaiseksi Kuningas Arthurin hovin plagiaatiksi tai epäviralliseksi jatko-osaksi. Villi, Villi länsi ei sen sijaan vie rapujuhlia ainoastaan ikiaikaisesta menneiden aikojen Euroopasta ensimmäistä kertaa täysin toiselle mantereelle, vaan myös aivan erilaisen maailman keskipisteeseen ja sadoissa vuosissa mitaten tuoreempaan aikakauteen, jossa vallitsevat omat raadolliset sääntönsä, koodinsa ja hengenvaaralliset lainalaisuutensa. Niiden kanssa elämään oppiminen ei varmasti käykään rapuilijoilta aivan käden käänteessä, vaan ainoastaan tunnustelun, tutustumisen, haeskelun ja varovaisen makustelun kautta."

"Pykän rapujuhlat on tapahtuma, johon tulee himo. Mitä useammin sen on kokenut, sitä useammin sen myös haluaa kokea. Uskoisin, että loattujen luuseriehdokkaiden puolella luottavaisin mielin oman aikansa vasten parempaa ymmärrystä seisseet voivat vielä nostaa tämän rapuklubimme kohdalla helposti triumfaaliseksi ensimmäisen luokan voitoksi, sillä kukapa meistä ei olisi polvenkorkuisena leikkinyt edes yhden kerran keppihevostansa suorituskyvyn ylläpitämisen vuoksi aina vain katkeroittavampaan äärirajoja jahtaavaan juoksuun kurittavaa karjapaimenta tai sotamaalauksia naamaansa, ellei kenties kaikille kodin muillekkin käyttöpinnoille töhrinyttä intiaania? Nuorekkaiden vieraidemme kolmenkympin hujakoille sijoittuvan keskiarvoisen ikäjakauman johdosta voidaan kuitenkin pitää ainakin jossakin määrin odotettavana, että John Fordin, Howard Hawksin ja Anthony Mannin kaltaisten tarinankertojalegendojen 1950-luvun Hollywoodin kulta-aikojen valkokankaille loihtima pastellinvärisenä Technicolorina hehkuva, romantisoiva ja suurieleinen western-maalailu saa tällä kertaa raivata tilaa lieveilmiöineen merkittävästi inhorealistisemmalle, 'Deadwoodilaiselle' lännenkuvalle."

"Vaikka pippaloista voikin epäilemättä bongata suhteellisen helposti myös Gary Cooperin tai Randolph Scottin suuntaan sumentuneita mielikuvia tuuppaavan, kivikasvoisen, vaiteliaan ja jäyhän toteavan 'oikeuden puolustaja'-tyypin, painopiste näissä kinkereissä lienee enemmän sillä realistisemmalla ja kompromissittomammalla lännellä, jonka ainesosista näkyvimpiä ovat juuri kaoottinen tunneköyhyys, pohjaton brutaalius ja koko ympäröivän kaikkeuden juurettomana rehottava yleinen räkäisyys." Upottakaa siis stetson päähänne, ladatkaa rasvatut paukkurautanne, satuloikaa uskolliset hummanne, pakatkaa vankkureihinne kaikki mitä tarvitsette ja liittykää kullan kimallus silmissänne mukaan tuolle merkitykselliselle vaellukselle apassiseutujen lävitse, roistoja, puumia ja onnenonkijoita väistellen, kohti nykyajan villiksi länneksi helposti miellettävässä Jampassa kuumeisesti koekäyttäjiänsä odottavaa, 19. vuosisadan Pohjois-Amerikan loppupuolen hulluihin vuosiin säädettyä edistyksellistä aikakapselia. Yippee-aye-yeah!

31.7.2009
"Puheenjohtajan avomielinen lausunto: nukkuvan puolueen muodostumista ei estetä millään ilveellä."


Alati uskollisten, kokoharmaiden, pikkuruisten aivosolujemme pannahisen rajallisen kapasiteetin varsin valitettavat, mutta tämän nykyisen, muhkean monipuolisen elämänkokemuksemme tervetulleena kylkiäisenä jo aikapäiviä sitten lunastamamme hyvähermoisen viisauden suomalla korvaamattomalla avustuksella jo likimain täysin hyväksyttävät rajoitukset terävästi huomioiden, kokonaisvaltaisen käsittämättömässä äärettömyydessään mutkattoman salamannopeasti mojovan mutruisat suumme silmänräpäyksessä mykistävän, veikeän vinhan ja pysäyttävän mittavan galaksimme absoluuttisen herruuden sellaiseksi, toki lähtökohtaisesti tarkasteltuna suhteellisen utopistiseksi, mutta jopa lukemattomista täysin epärealistisista ja hihityttävän pähkähulluista vivahteistaankin huolimatta ainakin jollakin vaatimattomalla paikkakuntakohtaisella tasolla jokseenkin mahdolliseksi pitkän tähtäimen tavoitteekseen uhkarohkeasti tempaissutta, voittamattomana jatkossakin pysyvää rapuyhteisöä on näiden mahdottoman omaleimaisten viime viikkojen saatossa oikeastaan suoraan sanoen yritetty mielistellen hemmotella piloille järjettömän kiintoisalla ja todella perustavanlaatuisen opettavaisella mahdollisuudella saada kaivattu vastaus siihen kaikista kesän mysteereistä epäilemättä salaperäisimpään, kun tuolle menestyksessä itsensä yltä päältä ryvettäneelle, eheän timmille joukkueelle suotiin vihdoinkin hyperjännittävän omakohtaisen kokeilun kautta kaikki vaadittavat edellytykset ottaa korkeimman omakätisesti selvää, miltä oikein käytännössä tuntuu tiristä, höyrytä ja sihistä kirkkaanpunaisena hehkuvilla hiillostulilla, tulikuumien ritilöiden välissä huolellisesti grillattavan, nuoren ja murean barbeque-broilerin viattomissa ja myös vallitsevat kohtalokkaat olosuhteet huomioon ottaen perustellusti luonnehdittuna tavattoman epäonnisissa nahoissa.



Jos tälle hykerryttävän häkellyttävälle ja oikeastaan vain erittäin harvinaisin ja epäjohdonmukaisin väliajoin toteenkäyvälle ilmiölle nyt sitten pitäisi vielä väenvänkään kirmata etsiskelemään jonkinlaisia totaalisella varmuudella katteellisia ja johdonmukaisen selkokielisinä esittäytyviä, kiistattomia selityksiä avonaisiin ja vastaanottavaisiin syleihimme tyrkyttäviä syitäkin, niin ainakin nyt ensipohdinnoissa yksi sellainen hieman triviaalimman sortin edustaja pulpahtaa kyllä kieltämättä käytännössä miltei hetimmiten vilkkaan mielen suvereeniin keskiöön, liukuen hiljalleen sitä kautta aina aktiivisella näpyttelytalenteillaan epämääräisen maineensa luoneisiin näppäinsormiin asti: hehkeiden helteiden aina niin suloisella läsnäololla eli paksuin, kipakasti kiiltelevin kerroksin yltä päältä rasvattujen rantsupoikien ja -flikkojen villeille ydinkesäisille mekastuksille, temmellyksille, meuhkauksille ja riekunnoille jäljittelemättömän suotuisilla, sekä erityisesti erehtymättömän elohopean varmentamilla sääolosuhteilla, voi helposti todeta itse kunkin kohdalla varmasti yhtäläisen selkeästi edellämainittuihin hohkaavan infernaalisiin grillikanatunnelmiin loogisesti linkittyvän syy-seuras yhteyden olennaisimpana kiiltelevän kärjen. Hyörinä tämänvuotisten ennätyksellisen levottomiksi yltyneiden teemavaalien ympärillä on varmasti kuitenkin toiminut ainakin niille useimmille tapahtumien kiivaimmassa kulminaatiopisteessä vaalikauden alusta asti roikkuneille sinä yksinkertaistaen kutakuinkin samankaltaisiksi kuvailtavien olotilojen pääasiallisena ykköslähteenä.

Ajalla on harvinaisen tutuksi tullut taipumus lipua liukkaiden sormiemme välistä yllättävän vitkaa tempoa suosien, sillä elämme jo hurmokselliseksi osoittautuneen heinäkuun haikeaa päätöspäivää ja samalla siis myös päätepysäkkiään kohti militantissa hengessä marssivan ennakkoäänestyskauden toiseksi viimeistä vuorokautta. Sunnuntaina vietettävän virallisen vaalipäivän puhertaessa vääjämättömästi erityisen määrätietoisin askelparein naksutellen meidän suuntaamme, median kanssa jatkuvasti kireitä ja kaikkea muuta kuin sydämellisiä yhteyksiä, pitkälti tahtomattaan ja vain olosuhteiden niin vaatiessa, ylläpitävä toimikunnan puheenjohtaja vääntäytyi viime hetkillä pikaiseen vaaliaktiivisuuden ympäriltä painavan sisältönsä ammentavaan lausuntoon. "Vaikka äänestysprosentti viime vuonna saavuttikin vielä iloksemme täydellisen pyöreän saturaisen rajapyykin, uusien tulosten julkistamisen yhteydessä kenenkään ei kannata vaipua epileptisesti kouristelevaan shokkitilaan sen havainnon edessä, että tällä kertaa tähän ideaaleimpaan kuviteltavissa olevaan numeraaliseen lopputulokseen ei todennäköisesti olla enää toistamiseen päätymässä ja myös iljakkaan nukkuvan puolueen epäpyhälle syntymälle ollaan siis ensimmäistä kertaa teemavaalien historian saatossa valettu jykevät perustukset, joita ei niin simppelisti maisemaa rumentamasta enää räväkämmälläkään TNT-latauksella tomuksi räjäytetä."

"Turhaa haksahtaa otaksumaan, etteivät ylianalyyttiset rahkeemme olisivatkaan riittäneet kykenemään jo varsin aikaisessa vaiheessa ennakoituun tilannearvioon nykyhetken luonteesta. Tämähän nyt on ainoastaan sikainfluenssaakin väistämättömämpää, sillä vaikka käytännössä kaikkia äänioikeutettuja ollaankin yritetty indoktrinoida ainutlaatuisesta ja kouliintuneissa hyppysissä ihmeistä täyttä tosielämää synnyttävästä mahdollisuudesta ottaa pontevan tuikitärkeään päätöksentekoon osaa ja kehotettu tuossa samaisessa yhteydessä ohjautumaan seuraavan, luultavasti pahaenteisen rentona alkaneen nettisurffailutuokion siivellä myös p-universen puolelle tekemään jylhiin, ponnekkaisiin ja uhmakkaan tasaväkisiin ehdokkaisiin sitä varmasti tarkkaan harkitun mielipiteen muodostukseen kipeästi vaadittua lähempää tuttavuutta, minkäänlaista päätöksestä kielivää lopullista ääntä ei olla silti heidän osoitteestaan vielä uurnan pohjalle bongattu mistään hätkäyttävämmästäkään suunnasta liihottelevan", surumielinen nuorukainen pohdiskeli perin piikikästä eli laiskan leväperäiseen leuanparturointiin viittaavaa useamman päivän sänkeään peukalonsa syrjällä kevyesti hivellen ja päätänsä epäuskosta, toivottomuudesta sekä karvaasta pettymyksestä erehtymättömästi kielivällä tavalla depressiivisesti puolelta toiselle pudistellen.



"Juuri päättyneillä rapujuhlatoimikunnan valtiopäivillä aikaansaatiin kuitenkin tärkeä päätös siitä, ettei kaikkien puuttuvien äänien onkimiseksi ole millään lailla järin tarpeellista tai edes asianmukaista käynnistää jokaisen potentiaalisen vieraan kohdalla toteutettavia mittavia henkisiä painostustoimenpiteitä, esimerkiksi häiriköimällä ihmisten pohjatonta kesäeuforiaa lähes järjestäen aina yhtä epäsovinnaisissa paikoissa pärähtävän puhelimen ärsyttävällä pirinällä, jos ei mitään muutakaan järkeenkäypää turinoitavaa heidän kanssaan kuitenkaan ole, eikä sellaista nyt tietenkään viitsitä myöskään ihan tyhjästä viilettää sentään suotta kokoon kehittelemään. Olemme pikemminkin valahtaneet sellaisella hartaalla toivolla täytettyyn sammioon, että kaikki ne hiljaiset hissukat, joista henkilökohtaista ääntä emme vielä ole onnistuneet ulos millään konstilla suostuttelemaan, eksyisivät puhtaasti jonkinlaisen selittämättömän sattuman sanelemana juuri näihin aikoihin oheiselle www-sivustolle, tavaisivat tämän tekstin tarkkaavaisin ja avomielisin silmäparein lävitse ja tajuaisivat harvinaislaatuisen valaisevan ahaa-elämyksen kautta, että nyt sitten alkaa ehdottomasti olla jo todella tulenpalavan sortin kiire, jos arvovaltaisen mielipiteensä kuuluviin tahtoo ennen jo naftaliista pikkuhiljaa esiin tongittavan kongin kumahdusta saada."

"Joka tapauksessa kaikkein suurin siivu tuosta kemujen varsinaisesta jokaiselle tarkkanäköiselle tutuksi jo entuudestaan tulleesta, kokeneen höylistä ydinporukasta on toki velvollisuutensa jo onneksemme tajunnut fiksusti suorittaa, vaikka vielä äänestämättömien holtittoman joukkion vallitsevaa kokonaismäärää kasvattaa ainakin toistaiseksi myös yksi varsin pidetty veteraanivieraskin, jonka ymmärrettäviin menettelytapoihin voisi ainakin viimevuotisen äänestyskäyttäytymisen perusteella liittää luultavasti prikulleen maaliinsa osuvan oletuksen siitä, että hän arpoo puolisonsa kanssa vaihtoehtoja uskollisesti kotinsa idyllisestä rauhasta käsin ihan niihin kiperiin viime hetkiin saakka, pariskunnan rakennellessa lopulta itse varsinaisesta äänestämisestä juuri vaalipäivänä 'oman hauskan pikku perhettä yhdistävän ja parisuhdetta lujittavan juttunsa' ja kenties valjastavat sen yhteyteen sunnuntaisen sauvakävelytripin vaalihuoneistolle ja takaisin, kornisti mätsäävien tuulipukujen vienon synkronoidusti suhisevan kahinan pitäessä huolen härmäläisittäin svengaavasta matkamusiikista ja ylevän vaalitunnelman pysyttelemisestä mahdollisimman ruhtinaallisia sfäärejä hätyyttelevissä mittasuhteissa."



"Toisaalta jos jotkut valintapäätöksestänsä aikapäiviä sitten urheasti suoriutuneet, sen johdosta äänestään tässä vaiheessa suosiolla pois luopuneet ja jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa jo tovin jos toisenkin seukanneet konkarikönsikkäät eivät todellakaan kykene tajuamaan, että heidän käsissäänhän on käytännöllisesti katsoen kaikki käyttökelpoisena nähtävät edellytykset vehkeillä omalle äänelleen reippaammin lopullisten pistelaskujen hetkellä suotuisaa painoarvoa, valjastamalla rapujuhlia kohtaan erittäin nuukasti, tai ei varsinaisesti laisinkaan ainakaan minkäänlaisia kovin fanaattisia intressejä omaavan tyttöystävänsä äänen palvelemaan omia itsekkäitä tarkoitusperiä, niin kyllä olisi, voi veikkonen, poikien tilannetajussa melkoisesti kehittelemistä", puheenjohtaja puuskahti happaman irvistyksen saatellessa virkkeen viimeiset sanat lähes takkuilematta päivänvaloon. "Yhteenvetona voitaneen todeta, että itse asiassa melkoinen osa vielä ääntään panttaavista kuitenkin on juuri sitä pahaisen yhden pisteen porukkaa, joiden koko fyysinen osallistuminen kinkereihin saattaa lopulta jo lähtökohtaisesti nähtynä levätä hyvin hämärällä ja epäselvällä pohjalla."

"Toki kannattaa muistaa pitää korvan takana, että heidän rikkumaton hiljaisuutensa voi aivan hyvin olla äänetön protesti toimikunnan mielivaltaista pisteytysjärjestelmää vastaan, ja mokomahan on siinä tapauksessa pakko sellaisena myös toki suosiolla hyväksyä, sillä ilman juuri siihen oikeaan paikkaan ovelan taktisesti sijoitettua periksiantamattoman kapinahenkistä kansalaistottelemattomuutta, minkään ei kannata koskaan olettaa aukottomasti muuttuvan vain ehdotonta parasta ansaitsevan rapukolonnan näkökulmasta vilkuiltuna suotuisampaan suuntaan. Tällaiseen epäonnistuneiden tai ainakin viljalti parantelun varaa omaavien valtarakenteiden terveeseen ja väkivallattomaan kritisointiin me siis oikeastaan tietyllä tapaa periaatteidensa puolesta taistelevaa juonikasta anarkistisiipeämme jopa kannustammekin, vaikka samanaikaisesti myönnämmekin mukisematta, että toimikuntamme ollessa puikoissa kaikki tämänkaltaiset vallankumoukselliset vastatoimenpiteet ovatkin taatusti pelkkää onnettoman kehnosti kohteensa tavoittavaa roiskimista ja tuulimyllyjä vastaan käydyn, jo valmiiksi kirkkaasti hävityn kamppailun kuuroille korville kantautuvaa, tuhoontuomittua mäiskettä."

22.7.2009
"Tietäjämme sekoitti jälleen kimurantteihin vaalihulinoihin roppakaupalla kaivattua järjen ääntä."


Likipitäen äkämystyttävän intensiivinen, kaiken kaikkiaan oikeastaan jopa latistuttavan kompleksinen ja vissinvarmasti ainakin sellaisessa roimankokoisessa jellonanosassa niistä meidän kaikkein särkymisaltteimmista pikku luuparoistamme alhaisen petollisilla, mutta toki silti aika ennaltaodotettavilla keinoilla hyvin vaimeaa, joskin kuitenkin tuskistuttavan haljua särkyä, kolotusta, pistelyä ja juilimista esiin liehitellyt taivalluksemme yhteensä tasan 29 sisukasta vuorokautta kestävän, armottoman vaikeita lähitulevaisuutemme kulkusuuntaa peruuttamattomasti ohjailevia valintoja, oletettavasti melko objektiivisesti positiivissävytteisillä piirteillä ryyditettyjä herkkiä nuoren ihmisen haaveita ja villinvuolaina virtauksina appoammolleen aukilävähtäneistä ihohuokosistamme kohisevaa tymäkän kirvelevää hienlitkua purskahtelevan vaalikvartaalin läpi, on jo johdattanut meidät perin sutjakkaasti ratkaistun päässälaskun lopputulokseen nojautuen kepeästi yli kauden puolenvälin eli siis järjestyksessään 18. äänestyspäivän hollille.

Uurnia voi toisin sanoen vingutella vapautuneesti vielä puolisentoista viikkoa ja se viimeinen tsäänssi henkilökohtaisen mielipiteen ilmaisuun tarjoutuu tietenkin ensi viikon sunnuntain virallisena vaali-iltana, joten varsin briljanteissa määrissä tyrkyllä olevaa avokätistä äänestysaikaa on jäljellä siis huomisesta lukien enää piskuiset 11 päivää ja sitähän ei voi tosiaan ainakaan järin merkillepantavaksi pätkäksi julistaa. Lopullisen valintansa on tähän mennessä sinetöinyt vasta 43,75% äänioikeuden haltijoista, joten vielä velvollisuutensa päällä jääräpäisesti istuvien siipale rapurykmentin kokonaispopulasta on siis jopa 56,25% ja näin ollen voitaneenkin erittäin relevantilla syyllä verifioida, tietenkään minkäänlaisia liikaa paljastavia väliaikaistuloksia edes ovelasti vihjailevien kiertoilmaisujen keinoin julki tuomatta, että yksikään tämän kesän ehdokas ei ole vielä onnistunut kuromaan niin suurta etumatkaa kanssakilpailijoihinsa, etteikö aivan konkreettisesti mikä vain finaalikolmikon edustajista voisi yltää kisan voittoon ihan vain niiden vielä antamattomien äänten turvin. Yllättävänä, mutta toisaalta taas samanaikaisesti varsin ymmärrettävänäkin seikkana on keskitettävä erikoishuomio sen yksityiskohdan suunnalle, että ennakkoäänestysvilkkaus on ollut viime vaaleihin nähden hieman kiihkeimpiä ennakkoarvioita verkkaisempaa.



Sillä vähällä mitä edes hän ei viisaudessaan vaalikiemuroista tiedä,
on tuskin enää sinullekaan minkäänlaista järin validia käyttöä.


Korostetaanpa nyt ripeän puolustushenkisesti heti kärkeen, että tästähän ei tietenkään kannata erheellisesti rynnistää maalailemaan niinkin kieroonkasvaneita, vääristyneitä, mustamaalaavia ja hampaattomia pikatulkintoja, että rapulahkon yleensä kauhean täyteläisenä tavattu kiinnostus vaaleja kohtaan olisi jotenkin kuluvana vuonna jo hiukkasen hiipunut siitä tunnustuksellisen lapsenomaisesta innostuksesta, jonka voimin viehkeää velvollisuutta ampaistiin viime vaaleissa pää kolmantena koipena suorittamaan - itse asiassa tämä kuvio kulkeekin todellisuudessa pitkälti täysin päinvastaista kaavaa tunnontarkasti seuraten. Juuri tämänkertaisten ehdokkaiden messevää ihmetystä ilmoille levittävä tasaväkisyys ja kaikki ne erikoislaatuiset, jokaiselle kilpailijalle estoitta istuvat spesiaalipiirteet, joita kukin teema kunniakkaasti yksilöllisinä tuliaisinaan kantaa ja joiden takana niiden on myös helppo seistä kampanjoimassa, ovat saaneet monen tätä suurellista vaikutusvaltaa omaavan pohdiskelemaan vaihtoehtoaan ajatusketjujaan entistäkin raivokkaammin eri näkökulmiin johdatellen - äkkipikaisiin ratkaisuihin hairahtumista pyritään selvästikin välttelemään viimeiseen pisaraan asti ja arvokkaasti suodusta mietintäajasta tahdotaan pusertaa fiksusti kaikki hyötysuhde vapauteen. Yhdestä seikasta vielä valintaansa pohtivat lienevät silti eriävistä kannoistaankin huolimatta varsin yksimielisiä: ehdokasasettelu on tällä kertaa kuin renessanssiajoista etäisiä abstrakteja muistikuvia henkiin herättelevä Michelangelon mestarillisen sivellinkäden loihtima riemastuttavan virtuoosimainen fresko, joten pienestä oikeaan suuntaan asiantuntevasti osoittelevan käden ohjauksesta ei toden totta olisi nyt ainakaan liiemmin kovin merkittävänä itse kunkin henkilöpohjaiseen kokemuskenttään liitettäviä haittavaikutuksia.

Äiti ravun enkelimäiset lapset, älkää suotta painako lyötyinä ylikierroksilla raksuttavia pollianne hiljaa pettymyksen kumaraan, sillä armollinen avittajanne on rynnännyt luoksenne! Pelastustehtäviin säntäsi ratsuväen lailla poroporvarilliseksi vaaliasiantuntijaksemme kvalifoitunut charmantti ja egosentrisen assertiivinen Iso-T, joka taipui glorifoinnin arvoisesti taas keskellä sulostuttavimpia lomakiireitään hegemonisen toimikunnan ärhäkkään ja kiivastahtiseen, mutta silti aika obligatoriseen vaalitenttiin. Miestä pommitettiin vahvasti näkemyksellisen komitean jättämiä vaivattomasti seurattavia askeljälkiä tallaten liudalla haastavan analyyttisiä enigmoita ja tällä kertaa tentti toteutettiin juosten kustun Messenger-kuulustelun sijasta huomattavasti järkiperäisemmin: laveamman vastausmallin iisimmäksi tekevän sähköpostin välityksellä. Uusi originelli toimintatapa mahdollisti syvällisemmän pureutumisen käsittelyssä olevien pääaiheiden ydinkohtiin ja voitte olla varmoja siitä, että noviisimaisen päällepäsmäröivän tyylin ei kannata suinkaan antaa hämätä: kaikkea muuta kuin diskriitillä toimikunnalla riitti yllin kyllin pelisilmää, sekä useimmilta sodan ja rakkauden näyttämöiltä tuttua knowhowta kieltäytyä vaivautumasta tuhlaamaan itse kunkin yhteistä vapaa-aikaa jonninjoutavaan sanahelinään ja esitti älyköltä suorasukaista sävyä kaihtamatta tismalleen juuri ne kysymykset, jotka polveileva ehdokasasettelu takuulla jokaisen äänioikeutetun uteliaaseen mieleen ensimmäisenä vieräytti. Jos tämä ei tarjoile kaivattua tolkkua kaikkiin tämän hetken epäselvyyksiin, niin ei kai sitten perkele mikään!


Teemavaalien ennakkoäänestyskausi, monen kesäkartassa se suven merkittävin kohokohta, sai vihdoinkin lukuisten rankkojen vastoinkäymisten jälkeen vapaat olosuhteet syntymälleen. Toimikunta suitsutti tämänvuotista ehdokasasettelua koko rapujuhlahistorian ylivoimaisesti elinvoimaisimmaksi ja stimuloivimmaksi. Millaisena uudet ehdokkaat teidän asiantuntevalle katseellenne näyttäytyvät?


*Uudet ehdokkaat palauttavat mieliimme historiallisia teemoja. Ehdokkaiden valinnassa on selkeästi perehdytty itse rapujuhlan teemaan sopivien ehdokkaiden esilletuonnin lisäksi syvällisempiin sivujuonteisiin, joita voidaan mausteisena ripauksena, suolana ja jopa pippurina soveltaa juhlallisuuksissa.*

*Totta on, että tämän vuoden ehdokkaat jo sinällään nostavat mieliin ajatukset siitä, minkälaiset juhlallisuudet juuri tällaisella teemalla voitaisiin saavuttaa.*

*Sherwoodin metsästä kehkeytyisi herkullinen, vivahteikas eettisiä arvojakin pohdiskeleva seikkailu, jossa avainsanoja ovat oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys, mutta toisaalta rajoja hakeva anarkia ja sen yhdistyminen moraalikäsityksen henkeviin lonkeroihin rajoja rikkovalla tavalla. Kun mukaan saadaan vielä sukkahousut, ollaan lähellä punaisen aatteen syntylähdettä.*

*Villi, villi länsi juhlien teemana edustaisi pintapuolisempaa, brutaalia maskuliinista voimaa, sankaruutta, petturuutta ja kaikkea muuta siltä väliltä. Teema hukuttaisi moraaliset pohdiskelut mustan ruudin kitkerään savuun ja jättäisi kylän ainoan naisen ikävöimään kaksintaistelun kentälle menetettyjä mahdollisuuksia.*

*Muskettisotureiden aika valjastaisi juhlien teemaksi hedonistisen yltäkylläisyyden, jossa häilyvä oikeudenmukaisuus kätkeytyy miekkojen ahnaaseen kilkkeeseen ja tyhjentyvään tuoppiin. Teema ei vaatisi juhlayleisöltä liikoja ja sillä on selkeitä yhtymäkohtia vielä nykypäiväänkin.*

Ehdokkaat ponnistavat jälleen kerran hyvin klassisista ja romantisoiduista aiheista ja kadonneiden myyttisten aikakausien maalaamasta ihmeellisen lumoavasta nostalgia-arvosta. Mitkä seikat tässä menneiden maailmojen takaisin taikomisissa ja eri kulttuurien voittoisimmissa mytologioissa tarpovassa genressä jaksavat hyviä kekkereitä arvostavaa rapukansaa oikein mielestänne eniten viehättää?

*Harmaata arkea tarpova yksinäinen ihmisolento on kautta aikain hakenut romantiikkaa, mystiikkaa ja kadotettuja tunteita karun arjen vastapainoksi. Menneiden aikojen mystiikka ottaa nykyihmisen luontaisesti omakseen erityisesti rapujen saksien naksahdellessa taustalla.*

Voisiko esimerkiksi neonvalojen värittämään ultrafuturistiseen cybertulevaisuuteen sijoittuva science fiction-teema olla tällaisessa joukossa yllättävä ääniharava?

*Uskoisin, että menneiden aikojen mystiikkaa voitaisiin soveltaa myös cybertulevaisuuden teemoissa. Tulevaisuuden teemoissa lisämausteena on innovatiivisuus, joka syntyy juhlayleisön miettiessä, voisiko tuo jonakin päivänä olla totta? Mitkä seikat nykyhetkessä auttavat näkemään tulevan? Tulevaisuuden teema saattaisi olla yllättävä ääniharava, koska teemaan eläytymiseen ei ole olemassa suoranaisia muottiin istutettuja esikuvia, joita tulisi pukeutumisessa, asenteessa ja aseistuksessa noudattaa.*

Pitäisittekö tätä jopa potentiaalisena siltana ehdokkaiden puolueelliseen jakautumiseen vuoden 2010 vaaleihin mennessä?

*Tulevaisuuden vaaleissa tuskin nähdään voimakkaita mittelöitä muinaisuuden mystikkojen ja tulevaisuuden intergalaktikkojen välillä. Pieniä puoluetunnusteluja saattaa syntyä, mutta tulevaisuusteemoissakin on ripaus mystiikkaa, joka varmasti kilpailee tasavertaisena menneen ja tulevan historian välillä. Varmaa on se, että tulevaisuusteema toisi merkittävän uuden aluevaltauksen poliittisten teemojen kirjoon ja saattaisi aluksi kerätä taakseen tiettyjä humanoidirotuja. Kuten Fox Mulderkin aikoinaan tapasi sanoa "uskomuksilla on vain paikattu tiedon aukkoja".*

Kaikki äänioikeutetut ovat jälleen kolmenkympin rajapyykin kieppeillä puolin ja toisin pyöriviä, 80-luvun nousukauden viattoman piltin puhtoisin silmin nähneitä EU-kansalaisia ja kaikkien hetkellisten trendien perässä päättömästi säntäileviä metroseksuaali-citynuoria Uudenmaan läänistä. Voisiko äänioikeuden laajentamisella maakuntiin olla formaattia positiivisesti uudistavia vaikutuksia?

*Maakuntien ottaminen mukaan äänestykseen voisi olla menestyksekäs idea, jos äänen antamisen edellytys olisi juhlallisuuksiin osallistuminen tai sen estyessä pätevästä syystä, ainakin ulkonainen henkisyyden aste vallitsevan teeman asettamista edellytyksistä.*

Viime kerralla toiselta kierrokselta vältyttiin aika köykäisesti ja voittaja kahmi kokonaisäänistä yllättävän reteän 62% prosenttiosuuden. Onko tämän eron kaventuminen tällä kertaa niin ilmeinen selviö, kuin millaisena se toimikunnan puheissa uskaliaasti esitetään ja voidaanko toista kierrosta pitää entistäkin koherentimpana toteutumismallina?

*Rapujuhlien juhlayleisön ikäjakauma on suurin piirtein yhdenmukainen. Muut
tekijät vaihtelevat kuitenkin merkittävästi. Erilaiset elämäntilanteet, maailmankatsomus ja kokemuksellinen universaali ote saattavat tuoda merkittäviä vaihteluja äänestyskäyttäytymiseen ja äänten jakautumiseen, erityisesti, jos mukaan otetaan populistisia teemoja, joita voidaan pitää helposti samaistuttavissa ja lähestyttävissä.*

Povasitte viime vuoden tentissä kaksivaiheisia vaaleja mutta toisin kävi. Haluaisitteko selitellä harhalaukaustanne ja kertoa, opitteko siitä jotakin?

*Äänestyskäyttäytymistä on vaikea ennustaa. Teema-asettelu voi tuoda mukanaan tuntemattomia tekijöitä, joita ei paras selvännäkijäkään aistisi edes unissaan. Vaalirahoituksen selkiytyminen saattaa jonkin verran parantaa vaalituloksen ennakoitavuutta.*

Tänä kesänä rapujuhlat ovat saaneet kokea varsin merkittävän sisäisen rakennemuutoksen, viimevuotisen komitean jättäessä vaativan soihdun freesille järjestelytoimikunnalle. Miten vallanvaihdos on mielestänne sujunut?

*Kuten tällaisissa tilanteissa saattaa odottaa, erilaisia jännityksiä on aistittavissa. Kulisseissa käytäneen kovaa valtataistelua, joka saattaa saada dramaattisiakin mittasuhteita.*

Millaisiin detaljieroihin kiinnittäisitte komitean ja toimikunnan välillä tarkempaa huomiota?

*Hallinnollista eroa tässä ei ole, mutta juridiset vivahteet saattavat tuoda toimikunnan äänestyksiin yllättäviä laillisuusongelmia. Ehdotan, että toimikunnan työn juridiseksi tukemiseksi palkattaisiin kokopäivätoiminen lakiavustaja.*

Kesäinen matkamme kohti neljänsiä yhteisiä iltamiamme on ollut ennennäkemättömän kuoppainen. Katastrofaalinen tilanne kiteytyi kuohuttavaan "Weddinggate-skandaaliin", jonka vaikutukset puskivat koko teemavaalit myöhästyneenä heinäkuulle. Kuinka kauaskantoisia seurauksia kaikesta tästä teidän mielestänne oikein on ollut tai vielä luultavasti odotettavissa

1) Vaalien tarkkaan kontrolloidulle toimeenpanolle?


*Vaaliajankohdan osuessa lähemmäksi juhlallisuuksia, seurauksena on ensisijaisesti järjestelytoimikunnan työn vaikeutuminen. Aikatauluongelmat ja esiintyjäjärjestys tulevat etupäässä mieleen. Taitavalla toimikuntatyöllä ongelmat varmasti voitetaan.*

2) Kriisin etenemistä tarkkailleiden äänioikeutettujen henkiselle tasapainolle?

*Henkiseen voimatasapainoon tällaiset tapahtumat vaikuttavat voimakkaasti. Erityisen vaarallista on kallistuminen lähemmäksi voiman pimeää puolta, jolloin seurauksena saattaa olla intergalaktisia valtasuhteiden muutoksia. Tilanteen selkiytyminen antaa kuitenkin mahdollisuudet toipua kohti henkistä stabiilisuuden tilaa.*

3) Äänestysprosentin porrasmaisuuteen perustuvalle muodostukselle?

*En usko, että tällaisesta voisi muodostua poliittista painolastia.*

Toimikunta julisti kesäkuun alussa ihmisläheisen kriisivalmiutensa kiistämättömimmäksi erityiskvaliteetikseen. Onnistuiko organisaatio mielestänne haastavan kriisin puimisessa niiden odotusten edellyttymällä tavalla, jotka se itse valtakautensa ensimmäisenä päivänä itselleen julkisesti asetti?

*Organisaatio on hyvin kriisi-orientoitunut ja se on pysynyt perustamismanifestissaan toistaiseksi uskollisesti.*

Mitkä olivat niitä teille yllättävimpiä osa-alueita, joilla järjestelytiimi osoitti erityisen ansiokasta venymistaitoa, kunnostautumista ja improvisointikykyä?

*Ajantasaisen luotettavan tilannekuvan muodostaminen, nopea reagointikyky tilanteen muutoksiin ja riskianalyyseihin perustuvat nopeat, selkeät ja kyseenalaistamattomat päätökset toimivat kokonaisuutena niin hyvin, että ne on luettava ansioiksi.*

Käynnissä olevissa vaaleissa mielenkiintoisin, rohkein ja varmasti myös mielipiteitä selkeimmin jakava uudistus koskee uutta pisteytysjärjestelmää, jossa kokeneemmalle äänioikeutetulle suodaan suurempi valta lopputuloksen muokkaamisessa. Voidaanko tällaisen pöyristyttävän eriarvoisuuden ylistyslaulun jälkeen enää edes puhua aidosta demokratiasta, vai onko veteraanien kunniarykmentti arvonsa ansainnut, ainakin nyt niin pitkään, kun tuo hiljalleen ikääntyvä ihailtu sankarijäsenistö vielä joukossamme sitkeänä jaksaa roikkua?

*Menettely antaa kokeneelle juhlayleisölle mahdollisuuden kehittää juhlallisuuksia. Pidän kehitystä suotavana. Pisteytyksen painoarvoa ei voi pitää demokratialle haitallisena, mutta demokratian perusperiaatteelle, enemmistöperiaatteelle, menettely saattaa aiheuttaa ideologisia dilemmoja, joihin toimikunta ottanee kantaa myöhemmin.*

Uskotteko, että juuri kiistelty kokemuspisteytys saattaa lopulta kenties jopa ratkaista titaanien kamppailun voittajan?

*Äänestyskäyttäytymisen ennakoimattomuuden vuoksi, en usko, että kokemuspisteytys ratkaisee varsinaista voittajaa, etenkään, kun paljon kokemuspisteitä omaavilla on myös erilaisia näkemyksiä teemoista.*

Mitä ehdokkaiden tulisi tehdä välttyäkseen sotkeutumasta viime aikoina paljon uutisotsikoissa tavattuihin vaalirahoitusjupakoihin?

*Saadut vaalituet ja muut rahoituskuviot tulisi tuoda esille vaalirahoitusilmoituksessa. Erityisesti monimutkaiset yhtiöjärjestelyt tulisi avata ilmoituksessa, jotta korruption musta henki ei leijailisi uurnan sijasta vaaliuurnaan.*

Tulevien pippaloiden majesteetillinen liekki roihuaa jo monen pakahtuvassa sydänalassa, suuria lupauksia tarjoavat teemavaalit ovat kietoneet ihmisiä suoranaisen vaalihulluuden partaalle ja rapujuhlien sex appeal on paisunut ennennäkemättömiin mittoihin. Mikä teidän mielestänne pistää ihmisen lähtemään vuodesta toiseen tuolle hartaalle pyhiinvaellusmatkalle Jampan kiihkeänä sykkivään hermokeskukseen?

*Jamppa on saavuttanut käsitteenä eräänlaisen pyhiinvaelluskohteen arvon. Todelliseen mekkaan pyritään varallisuudesta, ajokunnosta ja vuorokaudenajasta riippumatta yhä uudelleen ja uudelleen. Tuo kirkkaana palava halu ohjaa ihmisen mieltä kohti pyhimpää ja hengellistä valaistusta.*

Termit "taantuma" ja "finanssikriisi" tulivat vasta lapsuutensa lama-ajasta toipuvan yhteisömme ja toki myös koko yhteiskuntamme edustajille tutuiksi hyvin pian viimevuotisten pitojen jälkeen. Käsi sydämellä, miten uskotte laajennetuissa tiloissa syyskuun alussa järjestettävien tulevien mahtikemujen vaikuttavan ihmisten mielialoihin ja yleiseen jaksamiseen keskellä murheellisimpien lamavuosien musertavan ja hellittämättömän hirttosilmukan kuristusotetta?

*Uskon, että rapujuhlan hieman elitistinen leima ei saa ihmisiä kääntymään tällaista hedonistista juhlallisuutta vastaan lama-aikanakaan, jolloin kenelläkään ei saa mennä hyvin. Juhlallisuudet tuovat juhlaa arkeen ja mieliala noussee ennennäkemättömiin sfääreihin.*

Teidät tunnetaan eläväisenä osana rapujuhlien konkarikiltaa ja raamikkaat kasvonne yhdistetään edellisiltä vuosilta sekä Brutukseen että Kuningas Arthuriin. Kuinka säkenöivän metodinäyttelemisen kautta aiotte antautua tulevan roolinne vietäväksi?

*Roolin vietäväksi heittäytyminen on juuri oikea termi kuvaamaan tilannetta. Ympäristö, teemat ja puitteet ottavat lempeään otteeseensa ja kuljettavat läpi juhlien. Kun virta vie, paluuta ei enää ole.*


5.7.2009

"Kaikkien aikojen teemavaaliehdokkaat julkisuuteen! Ennakkoäänestykselle viimeinkin vihreä valo."

Arvoisat kunniallisen käytöksen, riipaisevat epäkohdat tehokkaasti tieltään tukahduttavan lojaaliuen ja peittoamattoman oikeuden ehdottoman ja aina yhtä ilmiselvän toteutumisen suurenmoisien ja jollakin tavalla virkistävän ajattomien ihanteiden puolesta avoimesti vaikka sitten ihan barrikaadeille asti kapuavat, syvältä mahalaukun perukoilta saakka ponnistavaa kiperää odotuksen intoa ulospäin suorastaan säteilevät ja ennen kaikkea sitä takuuvarmasti parhainta a-ryhmää edustavat rapukaartilaiset! Vaikka voidaankin todeta, kuinka onkin mitä ilmeisimmin täyttä totta, että tässä vaiheessa meidän hillittömän reipasta ja näyttävää yhteistä matkaamme tästä ei takuulla kukaan enää varsinaisesti voi tunnustaa ihmeemmin säpsähtävänsä, mainitaanpa nyt sitten kaikesta huolimatta vielä tiukan kiellon päälle anarkistisessa kapinahengessä yhden ylimääräisen kerran, että olemme joutuneet nielemään sisuksiimme tänä suvena melkoisen runsaasti itse kunkin hauraita emootiota ryöpsäyttelevän määrän verran likimain sanoinkuvaamattoman kolhoissa painoluokissa ottelevia ja harvinaislaatuisen rusentavan epätoivon etovan kurimuksen partaalle sen suuremmitta sääleittä jokaikisen kärsimyksiämme myötäeläneen sysänneitä vastoinkäymisiä, joiden sinä kenties kaikkein traagisimpana konkluusiona viime kuun jälkipuoliskolle alun alkujaan juonitut teemavaalit jouduttiin siis kenkkumaisesti tyrkkäämään varsin tylyjä otteita suosien tänne viitisen päivää sitten neitseellisen alkusysäyksensä saaneen heinäkuun sinänsä kylläkin kaikilta osin varsin mieltäylentäville alkupäiville.

Emme kuitenkaan todellakaan saa antaa sen verrattoman vähäisen ja korkeintaan mitäänsanomattomalla kuriositeettiarvolla lisävarustellun pikkuseikan, että esimerkiksi juuri vuosi takaperin syksyn pippaloiden teema oli tähän aikaan jo onnistuttu arvokkain demokraattisin keinoin valitsemaan, syyttä suotta painaa lannistettuja mieliämme maan tuhkaiseen poveen, koska uskokaa nyt suosiolla kun teille nähdään kerran jonkin perin juurin vaikeasti hahmottuvan motiivin johdosta aiheellisena tätä samaa iänikuista virttä toistuvasti, liki kyllästymispisteeseen saakka ja rautalangasta ammattitaitoisella otteella vääntäen tolkuttaa: menetyksemme ovat loppupeleissä näyttäytyneet varsin vähäisinä ja yksinkertaisesti mistään ensiarvoisen olennaisesta ei olla ainakaan vielä näillä näkymin täysin lopullisesti jouduttu kuitenkaan luopumaan. Yhteiseen kokoontumiseemme on aikaa tasan kahden kuukauden verran, josta pelkkää äänestysaikaa olemme varanneet miltei sen toisen kuunkierron, jotta ne kaikkein veltoimmatkin vätykset varmasti ennättäisivät ryömimään hien liottamien vilttiensä alta murhaavaan päivänvaloon ruokkoamaan itseään edustuskuntoon, kiskomaan hapuillen näivettynyttä pikkutakkia ylleen ja vääntäytymään uurnille silloin, kun siihen on kerran näinkin otollinen tilaisuus päätetty siunaukseksenne tarjota. Ne viimeiset kannanotot kerätään sitten viimeistään viikolla 31 ja vaalihuoneistot sulkevat ovensa sunnuntaina 2.8. klo 20, joten kaikki tuon päivän jälkeen annetut äänet päätyvät ronskisti ja edes kursorisesti silkasta uteliaisuudesta vilkaisematta paperisilppurin ammottavan tuhoisien hävityksen leukojen väliin - tuohon selkäpiitä pitkin ryömivään rouskeeseen, josta ailahtelevainen mieli saattaa worst case scenarion yllättäessä vangita muistilokeroonsa jopa lähtemättömän kuulojäljen.



Niin tai näin, toivottavasti tämä juuri nyt aivotyösi alla oleva viimeisin päivitys riittänee valaisevaksi informaatiopläjäykseksi siitä, että itse ennakkoäänestysaika alkaa kuitenkin välittömästi juuri tästä kyseisestä hetkestä. Jos valinta on turhankin kinkkinen, niin kuin se aivan varmasti monelle tuppaa tällä kertaa olemaan, voitte ilman muuta aivan hyvin räknäillä omaa ehdokastanne tulevien vaaliviikkojen mahdollistamissa puitteissa niin pitkään, kuin nyt vain suinkin ikinä tarpeelliseksi koette niiden hätäisten ratkaisujen välttämiseksi joita ette ehkä koskaan antaisi itsellenne anteeksi, mutta jos kaikki näyttäisi tuntuvan teistä jo heti kärkeen vastaansanomattomasti ilmiselvältä, älkää ihmeessä suotta enempiä empikö, vaan liikehtikää jo varsin totuttuun tapaan pyörivän liukkaan kuvion osoittamien vallitsevien kulkukoordinaattien mukaisesti eli tuon eittämättömän loisteliaan kansalaisvelvollisuuden voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä perin näppärästi esimerkiksi pyörähtämällä ajanvarauksella itse pääkallopaikalla, jossa uusista vaaleista varmasti silminnähden riemastuneelle rapuremmille on varattu äänestysedellytysten lisäksi sitä virallisinta atmosfääriä ainakin hieman loiventavaa olut- ja snäksitarjoilua ja kenties jopa vastentahtoinen, mutta taatusti omalaatuinen mahdollisuus ottaa uhrin ominaisuudessa osaa rapuklaanin patriarkan hämmentävien mielilevyjen alistavaan pakkosyöttöön.

Kivuttomammista vaihtoehdoista mainitsemisen arvoisia ovat toki vanha kunnon e-mail tai sen edeltäjänä jo vuosituhansia moitteettomasti palvellut Kustin polkema kirje tai joku kesäinen koirapostikortti, ajan hermoilla ymmärrettävästi aina pysyvä puhelin, reaaliaikainen nettitsätti tai yhtä hyvin jokin muu aimo harppauksin teknistyneen maailmamme kiivaimmassa kärjessä uhmakkaasti patsasteleva, ultrafuturistinen sähköinen viestintäväline. Huomioikaahan kuitenkin tahoillanne, että jos mitään ei teistä päin suosiolla täysin oma-aloitteisesti tahdo kuulua, yhteisömme väkevä kantaisä luultavasti rimpauttelee vittuuntuneena peräänne, raadollisena aikeenaan tiristellä nukkuvan puolueen edustajista ainakin jonkinlaista ääntä ulos, tarvittaessa sitten vaikka väkipakolla eli hyvin äärimmäistenkin keinojen hämäräperäisellä avustuksella. Tässä se siis hyvät lajitoverit lopultakin on: meillä on mahtipontinen kunnia esitellä ehdokasasettelu, jota voi todella tinkimättömin perusteluin luonnehtia koko vaaliemme jo läpisukkuloidun historian ratkiriemukkaimmaksi. Tämän enempää emme tosiaankaan aio teeman valinnan eteen enää toimikunnan puolesta vaivautua tekemään, lopun jätämme yksin teidän varmoihin ja väkeviin käsiinne. Käyttäkää äärimmäisen harvinaista valtaanne viisaasti, koska mitäänhän ei ole ennaltamäärätty - tulevaisuus on juuri sellainen, millaiseksi te sen päätätte suuressa ymmärryksessänne työstää.

Finalisti 1: Sherwoodin metsä



Häikäilemättömän Prinssi Juhanan hallinnon aikana epäoikeudenmukaisuutta ja tyranniaa vastaan urhoollisesti kamppaillut, äveriäiltä anastanut ja vähävaraisemmalle kansanosalle jaellut englantilaisen folklore-tradition jalomielinen kulminoituma Robin Hood lukeutuu vaivatta eurooppalaisen kertomusperinteen myyttisimpien taruhahmojen kastiin. Hänen iloisten veikkojensa kärkiporukassa pätivät mm. Pikku-John, Munkki Tuck, Much Myllärinpoika ja Puna-Will, eikä mukana menossa roikkuvaa neito Marianiakaan voi tietenkään millään järkiperusteilla sysätä lopullisista laskuista syrjään. Erittäin inspiroiva teema on omiaan ainakin kaikille niille joiden kupoliin sulkakotsa on aina istunut kuin nakutettuna ja joiden näpeissä jousipyssy tuntee olevansa kuin kotonaan, mutta älkääpäs silti unohtako että niille julmille pahiksillekin olisi tämän hetteikön hämärissä takuuvarma funktio: jonkun on esimerkiksi solahdettava itsensä halpamaisen Nottinghamin sheriffin saappaisiin ja kuten tiedetään, pahalla on toki yleensä perinteisesti tapana saada aina se ansaittu palkkansa. Transvestiittisesti kallistuneita taipumuksiansa tähän asti sitkeästi salailleille teema voi tarjota oivalliset edellytykset hyvinkin näyttävään julkiseen kaapista tuloon, näissä bileissä kun äijänkään kredibiliteetti ei katoa sukkahousujen kiskomista kinttuihin, päinvastoin - mitä tiukemmat trikoot, sitä munakkaampi Sherwoodin kasvatti.

Finalisti 2:
Villi, Villi länsi



Oletko koskaan innostunut aprikoimaan, miltä olisi oikein tuntunut olla niiden uhkarohkeiden uudisraivaajien kesyttömässä joukossa jotka 19. vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla valloittivat vaaroja kaihtamatta villin lännen rajaseudut? Haaveiletko ikinä heikkona hetkenäsi kaoottisista kapakkatappeluista, kuudestilaukeavin käytävistä hurmeisista kaksintaisteluista ja kiehtovasta, mutta jo kauan sitten menneisyyden usvaan kadonneesta hurjasta ajanjaksosta jolloin ruuti oli kuivaa, olut hiekkaista, viski tilattiin aina tuplana ja ilta saattoi koska vain saada yllätyskäänteen, kun jollekkin ryyppyseurueen jäsenelle tarjottiin mahdollisuus tehdä lähempää tuttavuutta tervan ja höyhenien kanssa? Koska yhdysvaltalaiseen kansallisromantiikkaan erottamattomana osana kuuluva hahmogalleria on eittämättä yksi teemavaalihistorian houkuttelevimmista, Billy The Kidistä Wyatt Earpiin, Jesse Jamesista Annie Oakleyyn, Calamity Janesta Al Swearengeniin ja Buffalo Billistä Doc Hollidayhin, äänensä villin lännen suuntaan luovuttavia suositellaan jättämään samassa yhteydessä myös se henkilökohtaisesti mieluisin hahmovaraus - parhaimmista kun voi helposti kehkeytyä viime hetkellä jopa käsirysyyn johtava rankempikin kiista. Saluuna avaa ovensa, jos riittävän moni rapujuhlija länkkäri-skeneä puoltaa. Jos kriteerisi tulevan teeman suhteen on siis juuri villiys, määränpääsi tulisi olla selvä: go west. Jampan aina yhtä valveutuneet poliisivoimat korjaavat kyllä viimeistään aamutuimaan kaulakiikkuun lyhtypylväisiin ripustamamme karjavarkaat.

Finalisti 3:
Muskettisoturien aika



Kaunokirjallisuuden armoitetun legendan Alexandre Dumasin (1802-1870) laatimat railakkaaseen 1600-luvun Pariisiin sijoittuvat valloittavat opukset Athosin, Aramisin, Porthoksen ja prameasti pynttäytyneen elämänmyönteisen kolmikon huimapäisen oppipojan D'Artagnanin seikkailuista ja taisteluista heidän kavalaa arkkivihollistaan, Kardinaali Richelieuta vastaan ovat aiheellisesti lumonneet aina uuden poikakirjoja pläräävän mykistyneen sukupolven kerta toisensa jälkeen. Tarinoissa vilahteli myös Buckinghamin Herttuan, Mylady Winterin ja Kuningas Ludvig XIII:n kaltaisia nimekkäitä merkkihenkilöitä, joten karaktäärimielessä valinnanvarasta on siis korkeintaan runsaudenpulaa. Noista ruokottomista herroista oli parin hätäisen punkkukolpakon jälkeen kaikki kultivoitunut sivistys yllättävänkin kaukana: urotöidensä lisäksi epelit olivat harvinaislaatuisen sottaisia, härskejä ja raskaimman päälle alkoholisoituneita retkuja ja erityisen tunnettuja juuri paheksuttavan moukkamaisia mittasuhteita hätyyttelevästä alatyylisestä, räävittömästä ja sangen saastaisesta remuamisestaan. Näiden vallattomien veijareiden kemuissa paska haisi, eikä iloliemi loppunut koskaan kesken. Niitä varsinaisia sankaruuksia jokainen musketööri voi meidän puolestamme toteuttaa aivan vapaasti kaikessa rauhassa omalla ajallaan, mutta jos äänestävä kansa sitä vain suinkin tahtoo, teemme täällä kaikkemme rekonstruoidaksemme kykyjemme mukaan mahdollisimman autenttisesti yhdet musketöörien kosteat, riettaat ja vulgaarit illanistujaiset. Kippis ja merdé!

25.6.2009
"Järjestelyporras yksimielisyyteen uudesta päivästä, vaaliveturin puhkeessa taas terhakas syke."


Käytännöllisesti katsoen aivan kenen tahansa harmittavan kiusaannuttavia, meidän kohdallamme toistaiseksi täysin ennenkokemattomia ja maskuliinisen tomeraotteisella tuomion kouralla rapujuhlatoimikunnan sisäistä dynamiikkaa riepotelleita moniulotteisia hankaluuksia loppuen lopuksi kaiken omakohtaisen mielipiteen muodostukseen vaadittavan sensuroimattomana paljastavalta aitiopaikalta viimeisten viikkojen aikana tapittaneen, on eittämättä hyvinkin simppeliä ja suorastaan vapauttavan mutkatonta astua omana valloittavana ja teeskentelemättömänä itsenään rohkeasti päivänvaloon ja myöntää vaikkapa sitten turhia kainostelematta ihan kantavalla bassolla karjahtaenkin, kuinka olikin kaikin puolin oudoksuttava, mutta silti silmittömän haltioittava onnenpotku, että tyystin omassa sarjassaan painivien äyriäispitojen kaikkein ylimmällä, jyrkimmällä ja järeimmällä johtotasolla päätettiinkin sattumalta juuri tänä kyseisenä kesänä hölskytellä varsin reippaallakin handulla jo valmiiksi pitkälti väkivahvoiksi normeiksi vallitsevat ennätykset rikkoneessa ajassa vakiintuneita ja sinänsä jopa hämmentävänkin efektiivisiksi asiallisin perusteluin todennettuja konventioita.

Voisimme toki koska vain asettua iloluontoisen kyyhkysen, tuon vapaana liihottelevan ilmojen hallitsijan huolella ruokottuihin valkeisiin höyheniin ja alkaa primitiivisesti kiertelemään ja kaartelemaan asiamme kanssa, mutta mitäs sitä kylmän rationaalisesti tuumailtuna sen enempää enää tarpeetonta ylimääräistä riesaa viitsii syyttä suotta yhtään enempää läpikäydä, kun tismalleen terävien nokkiemme edessä kyhjöttää monta metriä korkea muhkea keko silkkoja absoluuttisia, putipuhtaita ja taatun kiistämättömiä päivänselvyyksiä: kohtasimme varsin lievään ja melkeinpä tuomittavan vähätteleväänkin sanamuotoon sukkelasti pukaistuna tyrmistyttävän hyytävän ensimmäisen luokan hätätilan, jonka pilkuntarkka ja asiallisen kurinalainen purkaminen mikroskooppisiksi osiksi ja uudelleen toimivaksi paketiksi pakertaminen entistäkin ehyempänä, mitättömässä kokoluokassa painiva hiukkasmainen murunen kerrallaan, olisi varmastikin mitä luultavimmin ollut yksiselitteisesti aivan liian vaativa, epäsovinnainen ja rönsyilevä tehtäväkokonaisuus viime vuonna kuitenkin sinänsä toki ehdottoman onnistuneet hipat nokkelien, leikkimielisten ja uudistushakuistenkin oivallusten kautta somasti organisoinneelle, mahtipontisen maineensa monilla kunniakkailla ihmeteoilla luoneelle ja kaikki nöyristelevimmätkin kiitoksemme, hartaimmat taivaalliset ylistyshymnimme ja hekumallisimmat suosikkimuistomme varmasti korkeimman oikeudella puolelleen ansainneelle edesmenneelle komitealle ja sen käsittämättömän aikaansaavalle, jaloista mahtimiehistä koostuneelle viriilille tekijäkaartille.



Pinnallinen rapujuhlakomitea runnoi systemaattista jälkeä mutta senkin vajavaiset
johtamiskyvyt olisivat kohdanneet viimeistään tänä vuonna resurssiensa rajat.


Uusia nuorekkaita tuulahduksia tämän tästä tarjoileva järjestelytoimikunta harppasi osaksi yhteistä jortsuhistoriaamme tervetulleina tuliaisinaan ylevä ja hyvin sykähdyttävältä kalskahtava lupaus jostakin paljon komitean ennalta-arvattavia, itsetarkoituksellisia ja pateettisuudessaan lähes lamauttavia konnankoukkuja humaanimmasta - aidosti jokaista rakastavasta, kaikki vastoinkäymiset ja koetukset kestävästä ihmisläheisyydestä ja 100% taka-ajatuksettomasta, kyltymättömästä himosta jeesata mitä kernaimmin aina, jos sellaiselle toimenkuvalle vain pienintäkään järkeenkäypää tilausta joskus jonkun kiven alta onnistutaan yhyttämään. Se seikka, että myös tämän vuoden pippaloita ohjastava upea toimikuntakin herättää juhlaväessä ymmärrettävästi paikoin kauhun piirteitäkin hätyyttelevää pelonsekaista kunnioitusta, ei nimittäin tietystikään millään muotoa tarkoita, etteikö johtoryhmämme voisi kuitenkin kätevästi ikäänkuin siinä sivussa olla myös vastuunsa tiedostavalla ja sen myös omakätisesti kantavalla holhousasenteella sinusta, yksilöidyistä toiveistasi ja henkilökohtaisesta henkisestä hyvinvoinnistasi tarpeen tullen huolen kantava, lojaalisti niitä vaisumpia ja puuduttavimpia probleemiasikin kyseenalaistamatta valppaasti höristelevin korvin kuulosteleva ja takkuista päätäsi isällisesti pörröttelevä elintärkeä lähimmäinen, jonka puoleen voi aina epäröimättä kurottautua, kun kaoottisia piirteitä saavuttanut tilanne moista sitten jo kaikkein kipeimmin meinaa vaatia.

Urhoollinen ja nostalgisen vanhakantaisen "kaikki ongelmat on tehty voitettavaksi"-mietelauseen kiinteimmäksi opassloganikseen jo sinä seremoniaalisena valtakautensa ensimmäisenä päivänä peräti 10-osaiseen pienen präntin tiiliskiviopukseen mahtuvaan perustuslakiinsa rustannut, maanmainio järjestelytoimikunta työskenteli vuoroitta, ruoatta, juomatta, levotta ja tupakitta päiväkausien ajan, varta vasten juuri tätä nimenomaista äärimmäistä kaikkien välikohtausten äitiä varten nimitetyn, harvinaislaatuisen pätevillä ensimmäisen luokan diplomipapereilla kunnostautuneen ja kokeneen höylillä otteella vallitsevaan hetkeen sulautuneen, oman ammattimaisen valtakunnansovittelijansa johdolla ennenkohtaamattoman katastrofin rauhanomaiseksi ja diplomaattiseksi laukaisemiseksi ja uuden kaikkia fiestaan osaaottavia osapuolia takuuvarmasti miellyttävän päivän sumplimiseksi nyt jo melko täyteensurvotun kalenterin harvoilta vielä valkoisina hohkaavilta lehdiltä. Taistelu jatkui yötä päivää lähes tulitauoitta, vaikka olikin kieltämättä hyvin hämmentävää huomata, kuinka jo neljännen vuorokauden kohdalla merkit viittasivat täysin yllättäen harvinaisen vahvasti siihen, että varsin toivottomalta ensihötäkässä vaikuttaneesta jättiläiskriisistä saatiin kuin saatiinkiin ketterän liikkumisen ja viuhtovan jalkatyöskentelyn suosiollisella avustuksella kauan kaipailtu tukeva ja taatusti pitävä niskalukko.

Mutta kuten urheilussa yleensä, niinhän siinä sitten kuitenkin pääsi käymään, että tuo raivostuttavan sitkeä, voittajan tuijotuksella ja harhaanjohtavilla perääntymiskuvioilla tasaisin väliajoin joukkojamme hämännyt ryökäle vain rimpuili itsensä notkean elastisella luikahduksella uudestaan vapauteen ja kahinointi jatkui vielä usemman päivän ajan, lukuisia entistäkin räiskyvämpiä ilmenemismuotoja häpeämättömästi ottaen. Voisitteko oikeastaan ikinä niissä kaikkein rohkeimmille urille liukuvissa mielikuvissannekaan nähdä edes millään häilyväisellä teoreettisella tasolla todennäköisenä, että pöyristyttävän ylimielinen, monelle liikuttavammallekin yksittäiselle ihmiskohtalolle aikoinaan molempia kohotettuja keskisormia rinnatusten heilauttanut ja painokelvottomat herjat kylkiäiksi töksäyttänyt komitea olisi ikinä katsonut asiakseen ponkaista tähän äärimmäisen uuvuttavan mittaluokan helvetilliseen ruljanssiin, vain yhden ainokaisen vieraan sinänsä ihan tyydyttävästi perustellun, mutta silti loppuen lopuksi aika löyhän ja sattumanvaraisen peruutustarpeen takia? No eihän nyt hitossa, siitä voisi huoletta laittaa pantiksi käytännössä minkä tahansa vapaavalintaisen ruumiinosan - kreivin aika näyttävälle johtokunnan sisäiselle muutokselle kolkutteli ja rinkutteli siis totisesti ihailtavan kiihkeänä oven takana ja olikin meidän mehukas onnemme, että ne viisaammat tajusivat siihen myös nappiajoitetulla hetkellä kurottautua tarrautumaan.



Vaikka ahdistavan ankara ja mielettömän mentaalisiin kiemuroihin sotkeutunut karhunpaini siis täyttikin kaikki viheliäisen väännön tyypillisimmät tunnuspiirteet ja nyrpeät negotiaatiot venyivät usein pitkälle jonnekin kukonkiekauksin maustettuun varhaiseen aamunkoittoon saakka, nyt näyttäisi kuitenkin varsin lohdullisesti jo lopultakin siltä, että nuo meitä alkukuun saatossa rökittäneet ilkeän tummat sadepilvet ymmärsivät vihdoin ja viimein väistyä yltämme, anteliaalla otteella porotteleva aurinko kohosi jälleen helottamaan höttöisen haituvahöyryn rinnalle, kirkkaansinisen taivaankannen suurenmoiseksi kruunuksi, odotettu pouta todella saapui meitä kaikkia riepotelleen ikuisuudesta harvinaisen napakasti muistuttaneen säälimättömän hirmumyrskyn jälkeen ja se kaivattu sopuratkaisu taidettiin joillakin konsteilla kuitenkin sitten onnistua nikkaroimaan, sorvaamaan, höyläämään, hiomaan ja lakkaamaan lopulliseen esittelykuntoon.

Toimikunnan tehtäväkenttään kuului mm. uusi yhteydenotto kaikille valtavaan ihailuun tottuneille vanhan koulun juhlavieraille ja koska soraääniä ei siltäkään suunnalta tarvinnut enää miellyttäväksi huojennukseksemme ottaa vastaan, uskaltanemme täten viskaista uudistetun päivän laskennallisesti epätodennäköisiä, mutta silti teoriatasolla täysin mahdollisia seurauksia enää sen suurempia aprikoimatta eetteriin, teidän hellästi hyväksyvien silmienne ja auringossa yltäkylläisesti kylpevien hymyjenne eteen. Emme voineetkaan antaa teille kesää, mutta älkääpä ystäväisemme suotta moisesta pikkuseikasta turhan päiten masentuko, tarjoilemme nimittäin jotakin, josta voisi erittäin oikeutetusti käyttää varsin klassisissa ympyröissä perinteiden mukaisesti liotettua ilmaisua "next best thing". Olemme palanneet syyskuulle, mutta tänä vuonna juhlimme kalenterivuoden näkökulmasta edelleenkin rapujuhlahistorian kaikkien aikojen aikaisimmin järjestettäviä kekkereitä. Menneinä vuosina kokoontuminen ollaan nimittäin puskettu mahtimeiningin kautta läpi syyskuun 16., 29. ja 20. päivä, kun taasen tänä vuonna rapujuhlaillaksi ollaan lopulta yksimielisesti uudelleenvalittu

Lauantai 5.9.2009.

Muutosta siihen köykäistä otettaan melkoisesti ryhdistäneen kesäkuun käynnistyksen hujakoilla julkaisemaamme originaalipäivään on siis vain yhden piskuisen viikon eli seitsemän uuden punatussirastin verran ja miksipä me asialle sen toisenkin ajatuksen suotuamme suotta tekisimmekään jo lähtökohtaisesti hirvittävästä odotuksen kiirastulesta enää kenellekään yhtään sen tuskallisempaa, kuin nyt siis on aivan välttämättä ja vääjämättömästi vain raivostuttava pakko, monelle jo se ylimääräinen viikkokin nimittäin saattaa tehdä loppuen lopuksi todella tiukkaa ja joillekin kaikkein herkimmille runosieluille, se voi ehkäpä olla jo yksiselitteisesti liikaa vielä kenties itseään osittain etsivän minäkuvan kannateltavaksi ja johdatella surullisimmassa tapauksessa todella syvään ahdistuksen kurimukseen, jonka iljettävänä epilogina tietenkin päädytään hyvin traagisen ja lopullisen henkilökohtaisen ratkaisun äärelle. Toista kertaa meitä ei kuitenkaan saa enää minkään tekosyyn varjolla kosiskeltua kertaalleen julkistettuja aikatauluja uusiksi viilaamaan - tiedostamme nimittäin erittäin hyvin senkin surkuhupaisan puolen asiakokonaisuudessa, että siinä missä tuon varmasti moniulotteiseksi kehittyvän orgiapäivän muuttaminen vain yhden ainoan kerran tekee meistä täysin taktikoidusti kaikkien varauksettomasti ihailemia kovan kaliiperin sankareita, toisen vastaavanlaisen muutoksen myötä mutatoituisimme kierojen vieraidemme mielivaltaisen pillin mukaan epärytmikkään riitasointuiseen tahtiin steppaileviksi tahdottomiksi, siimojen avulla elehtiviksi marioneteiksi ja voisimme vilkuttaa karvaasti viipyilevä paskan maun häivähdys herkkien kielinystyröidemme päällä ainutlaatuiselle auktoriteetillemme ja toistaiseksi kiistämättömälle uskottavuudellemme siinä kyydissä takuulla sitä harvinaislaatuisen lopullista sorttia edustavat, niiskutuksentäyteiset hyvästit.

Suurin menetys koettiin tällä kertaa valitettavasti juuri kulttuuripuolella, yllättäen muuttuneen juhlapäivän johdosta toimikunta joutui nimittäin ylitsepääsemättömien aikatauluongelmien pakottamana ojentamaan tylysti lähtöpassit monelle jo paikan päälle buukatulle jännittävälle esiintyvälle artistille ja taitelijaryhmälle. Sievoisen esiintymispalkkion sijasta soraisen kengänkuvan perseeseen saivat tällä kertaa mm. Särkänniemi-retkeen matkakassaa kerännyt Matinkylän ala-asteen 4C-luokan kuoro, eksoottinen sumatralainen snake show, yksikätinen sahansoittaja ja sensaatiomaiset kroatialaiset jonglöörauslahjoillaan briljeeraavat koulutetut gerbiilit. Jäikö toimikunnan kumpaankaan hihanliepeeseen enää minkäänlaisia säväyttäviä yllätyskortteja, vai voiko tämä nyt sitten todellakin viitata siihen, että joudumme kohtaamaan kasvoista kasvoihin sen painajaismaisen ja karsastetun ääritilanteen, jossa uusavuttoman vierasremmin tulee räätälöidä normaalin ryypiskelyn ja rähinöinnin lomassa tänä vuonna itse oma yksilöllinen viihteensä? Tätä kysymystä aiomme luultavasti palata kyllä vielä myöhemmin suven saatossa perkaamaan, tehkääpä siis toki ihmeessä tämän sivun lukemisesta oma iloinen ja säännöllinen päivittäinen rituaalinne ja sujauttakaa se päiväohjelmassanne vaikkapa ihan heti varhain aamusella hampaiden huolellisen hinkkauksen palkinnoksi - mikäs sen mukavampaa, kuin sisäistää näppärästi uusin informaatio siinä puolikuolleessa ja rähmäisessä horrostilassa toistuvan torkahtelun, myrkyllisen tappajasumpinlitkun keittelyn ja yhteenmuurautuneiden ripsien sinnikkään siristelyn siivellä.

Kaikkihan meistä toki takuulla tietävät, mitä muuta vatsalihaksia tuttavallisesti hyväilevää ja pehmeistä arvoista muistuttavalla lempeydellä kihelmöivää, fiaskon olotilaa melkoisesti tyynnyttävä ratkeaminen ja uuden uhmakkaan juhlapäivän aktiivisen jäljestyksen saattaminen kaivattuun päätökseensä käytännössä kohdallamme myöskin tyylipuhtaasti generoi: voimme lopultakin tempaista epämääräistä tulevaisuutta vasten syväjäädytetyt teemavaalijärjestelyt uudestaan siksi ehdottomasti tärkeimmäksi ja ajankohtaisimmaksi ykköskastin kärkiprioriteetiksemme. On toki kaikilta osin täysin totta, että vaalit ovat jo tapahtuneen johdosta melkoisesti alkuperäisestä huolellisesti trimmatusta suunnitelmastastamme myöhässä, mutta toimikunnan leimallisesti sähäkällä ja armoitetun aikaansaavalla tehopolitiikalla vankkaa uskoa siihen, että ne saadaan kuitenkin kaikista kokemistamme vastenmielisistä vastoinkäymisistä huolimatta kesäkauden varrella vielä järjestettyä, kunniallisesti ja kaikkien vallitsevien käytäntöjen ja yleisesti tunnustettujen normien edellyttämin keinoin, ei varmasti kannata kokea pelkkänä lapsellisena, perusteettomana ja tuulesta temmattuna hullun haihatteluna. Mutta ennen kuin suomme lopullisille ehdokkaille tilaisuuden nousta estradille ja säväyttää, tahtoisimme jo silkasta periaatteesta muistuttaa teitä kaikkia siitä, kuinka valtaisasta ja käänteentekevästä paremman piirin edusta äänioikeudessa teemavaaleissa oikein loppuen lopuksi onkaan kyse ja tämän lisäksi ohjata myös hapuilevat katseenne erääseen tälle kesälle junailtuun perin juurin jännittävään ja luultavasti runsain mitoin päällerynnivää pulinaa ja sekalaisia kiihkon elementtejä yleisössämme kirvoittavaan uudistukseen.



Jokainen kutsun saanut on siis samalla automaattisesti myös harvinaisen arvokkaan äänioikeuden jämpti ja vastuullinen haltija ja sama kuvio luontevasti toki toisin päinkin, mutta ylitsepääsemättömän esteen kohdatessa, pelkän äänestämisen ei kuitenkaan oikeamielisesti katsota välttämättä edellyttävän ehdotonta osallistumista itse legendan statusta taas innosta pinkeänä tavoittelemaan lähteviin pääpirskeisiin. Jos jostakin käsittämättömästä syystä et voikaan taluttaa itseäsi harvinaislaatuisesta kutsustasi huolimatta mestoille ja tiedostat nämä rankat tosielämän realiteetit silti jo hyvissä ajoin, älä ainakaan käyttäydy nuijana holtittomasti terveitä järjen määrämiä motiiveja vastaan ja jätä kadehdittavaa oikeuttasi suotta käyttämättä. Toimikunta on nimittäin aivan liian älykäs jaellakseen kutsuja huolimattomasti ja ilman harkittua logiikkaa kenelle nyt vain sattuu ja jos juuri sinä olet niiden harvojen onnekkaiden ihmisolentojen joukossa, joille on tarjoiltu vikkelän kumarruksen ja vaivaantuneen hymyn kera kerrassaan lyömätön tilaisuus ottaa itse tapahtumaan osaa, tarkoittaa se samalla myös sitä, että alati tarkkanäköinen työryhmämme luottaa persoonasi ailahtelevaankin arvostelukykyyn riittävän paljon salliakseen myötämielisesti sinun myös omalla vaatimattomalla mutta kunnianarvoisalla tavallasi ottaa kinkereihin osaa eräänlaisena "etävieraana", muokkaamalla niiden vallitsevaa historiankulkua enemmän juuri sinun preferenssiesi näköiseksi.

Pelkkä hekumallinen ajatus tämän siekailemattoman nasevan kansalaisvelvollisuuden rempseästä räpsähtämisestä kerrankin omalle kohdalle, saa takuulla itse kunkin röyheän rinnan varmasti suorastaan pakahtumaan ja jopa miltei natisemaan liitoksistaan silkan loputtoman ylpeyden ja ylemmyydenhuuman pyörryttävän ryöpytyksen vuoksi. Jos lähes poikkeuksellisen valppaan, mutta silti kurjan epätäydellisen rekrytointityöryhmämme keskittymiskyky on kuitenkin hetkittäisesti ajautunut herpaantumisen puolelle ja itse asiassa oletkin todellisuudessa pelkkä kavala vieraan vallan agentti, jonka ainoana missiona on tuhota rapujuhlat ovelasti sisältä päin, älä kuitenkaan erehdy olettamaan, että sinulla riittäisi resursseja toteuttaa räävitöntä ja likaisten aivojen kokoamaa suunnitelmaasi äänestämällä sitä paskinta tyrkyllä olevaa ehdokasta. Termiä "paska" ei nimittäin voi tänäkään vuonna millään ilveellä liittää varmasti vielä vilkkaaksi yltyviin ehdokkaistamme käytäviin paneelikeskusteluihin, ellei kyseessä toki sitten ole tuo perinteikäs positiivisesti yllättyneestä reaktiosta ponnistava angloamerikkalainen "this is the shit"-hihkaisu, sen harmittomuus kun alkaa olla jo niin silmiinpistävää, että varsin tarkkaavaisena tutuksi tullut seula nimittäin päästää mokoman melko varmasti tutkimatta läpi.

Mutta sitten pidemmittä lätinöittä ja jankkauksitta itse fantastisen ja taatusti käänteentekevän uudistuksen kimppuun. Toimikunnan hurmaava peluripoppoo onnistui siinä nimittäin taas kerran: he tarrasivat kaksin käsin alunperin nyt enää historiankirjojen sivuilla komeilevan komitean luomaan vallitsevaan traditioon ja muokkasivat siitä hillittömän nerokkailla tyylikeinoilla jotakin täysin tuoretta ja mielenkiintoista, säilyttäen toki samalla varman ja hyväksi koetun peruskonseptin mitään tärkeää poistamatta tai turhaa kehiin lisäämättä ja ennen kaikkea muuttamatta pienimmänkään olennaiseksi miellettävän yksityiskohdan etukäteen tarkkaan puitua sijoituspistettä. Kiinnostavaa tämänvuotisissa teemavaaleissa on upouusi, kokeneen rapujuhlijan puolella oleva moderni pisteytysjärjestelmä. Kuningasidea rullaa kaikessa lyhykäisyydessään seuraavanlaista rataa pitkin: kaikilla äänioikeutetuilla on käytettävissä yksi ns. "vakioääni" mutta jokaisista bileistä, johon kyseinen henkilö on aiemmin jo ennättänyt ottamaan osaa, napsahtaa lisäksi yksi valintaa komppaava samanarvoinen kokemuspiste. Tiedämme kyllä, kuinka osa teistä uudemmista jäsenistämme juuri tällä hetkellä kiukuttelee närkästyneenä nyrkkiään tietokonetuoliensa käsinojiin tuskissaan takoen: nakertaako tasa-arvoisuuden puoltamisella tänä vuonna ratsastava toimikunta nyt irrationaalisesti itseltään päätä irti? Voidaanko sanoa, että tässä vohkitaan lopultakin se viimeinenkin tukeva perusta pois koko vaalit alunperin alulle siittäneestä kauniista ja kannustettavasta käsitteestä, josta jo muinoin käytettiin nimeä demokratia?



Vaikka tarkoituksenamme ei missään nimessä olekaan suoranaisesti yrittää provosoida ketään, juuri tätä me kuitenkin suoraan sanottuna silti kaikkein eniten tällä kaikella tahdommekin, halpamaista sinänsä, synnyttää: vilkasta ja terävillä pointeilla maustettua keskustelua, iskevää, mutta hyvinkin terapeuttisella tavalla sisimpiämme puhuttelevaa sanakopua, tavattoman itsepintaista kuhinaa ja niitä nokkelasti kritisoivampiakin kannanottoja - tästä asiasta kun on niin hupaisan helppo paikantaa lukemattomia vieretysten kuoriutuvia dimensioita, joita voi kuitenkin taas tarkastella niin monelta eri kantilta. Ennen kuin kokoonnutte päärakennuksemme parvekkeen alle heiluttamaan oikeutta penääviä tussipahvikylttejä ja renkuttamaan epävireisellä Landolalla katkeria ja tunnepitoisia protestilauluja, pysähdytäänpä nyt vielä hetkiseksi tuumimaan, riittääkö niinkin radikaaleihin ja äärimmäisyyksiin ajautuneisiin toimenpiteisiin kannustimeksi riittävästi viimeisen päälle perusteltuja syitä, vai ollaanko sitä rientämässä osoittamaan mieltä fiilispohjalta, pelkkien suotuisien kelien ja hyvän menon vuoksi. Jos käytössäsi on tänä vuonna vain se räkäinen yhden pisteen ääni, ajattelepas joutessasi asiaa vaikkapa tältä varteenotettavalta kannalta: etpä voi kuitenkaan koskaan tietää ratkaiseeko juuri kekoon sinun toimestasi kannettu korsi pelin johonkin suuntaan ja kuka ties jonakin päivänä voit sitä paitsi olla vuorollasi se etuoikeutettu ja tuhdilla kokemuskentälläsi kännissä muille rehentelevä paskiainen, jolla on jo kasassa täydet neljä pistettä ja voit massiivisesta vallastasi euforisesti huumaantuneena pälyillä kaikkia tulevia perheenjäseniämme alaspäin - halveksuvilla katseilla uhrejasi käännettyjen selkien takaa pommittaen ja väheksyvästi niskojasi nakellen.

Mutta eikös se nyt ole ainoastaan oikeutettua, että joku sellainen ajan hämärään katoavassa elämänlangassa vielä vapisten riippuva dinosaurus, jonka saavutuksista ei voi puhua mainitsematta mukana roikkumista jämerässä uuden instituution sementoimisessa päivästä yksi saakka, käytännössä täysin mitäänsanomattomista kannatinkivistä ja kuitenkin vain ja ainoastaan sen vuoksi, että tulevat sukupolvetkin voisivat pitää vaikuttavan perinteen hengissä ja hyvissä voinneissa, saa sitten hieman enemmän valtaa sen suhteen millaisena pippaloiden spektaakkelimaisen historiankulun tulisi jyrätä rosoisesti päristen eteenpäin? Meistä se on ainoastaan ehdoton oikeus ja kohtuus, sekä toki myös velvollisuutemme niiden väsymättömien jermujen ponnisteluja ja uhrauksia kohtaan, joita ilman emme voisi tänäkään vuonna vetää rapulippua salkoon länsituulen liehuteltavaksi ja tehdä sille järjestelmällisten kiväärinlaukausten kajahdellessa, kädet lipassa ryhdikkäästi seisten patrioottista kunniaa.

10.6.2009

"Rapujuhlat kohtasivat historiansa kauaskantoisimman kriisin! Teemavaalit määräajaksi hyllylle!"

Elokuun 2006 loppupuolella kaikkien meidän syvästi vaaliman konstailemattoman rapujuhlaperinteen etevä alullepanija, erityisesti ns. parempien piirien pyyteetöntä arvostusta mennen tullen nauttiva menevän miehen paraatiesimerkki ja neuvokkaana potentiaalisten kriisien ennakoijana ja ratkojana sekä tarkkanäköisenä "go get it"-luonteena järkähtämätöntä mainetta sittemmin riippakivekseen asti niittänyt särmikäs yhden miehen tehoyksikkö, kohtasi näkemässään levottomassa laskuhumalaisessa unessa omituisen surrealistisen, mutta ehkäpä juuri sen johdosta niin harvinaislaatuisen mieleenpainuvan harhanäyn. Elettiin myyttisiä aikoja, kemut olivat vasta mielikuvitusta kiihottava pilke velikullan säihkyvässä silmäkulmassa ja tarinamme sankarilla oli alussa vain pari haalistunutta euroa taskun pohjalla, muissa käyttötarkoituksissa hieman naarmuuntunut rapukattila ja naivistisessakin toivossa marinoitu harras unelma jostakin, joka kohoasi vielä näyttävyydessään paljon häntäkin korkeammalle.

Ja todellakin, tuskin kukaan vilkkaammillakin mielen liikkeillä varustettukaan olisi osannut uumoilla, että näistä verrattain vaatimattomista ja epävarmoista lähtökohdista mies loisi lyhyessä ajassa oman megalomaanisen, yhden vallalle löyhkäävän ökyäijän imperiuminsa. Unessa esiintyi epämääräisellä tavalla etäinen, mutta jotenkin selittämättömästi silmiinpistävän viisaan oloinen guruhahmo. Hänen kasvonsa olivat eteerisen usvakerroksen verhoamat, eikä esittelyjäkään kaiken hässäkän keskellä tajuttu suorittaa, mutta kangastuksen olemuksesta suorastaan huokui kymmenien vuosien menestyksekäs kokemus kunnioitettuna rapujuhlaisäntänä. Ystävämme tervehti hallusinaatiota syvällä kumarruksella ja tivasi varovaisen kunnioittavaan sävyyn: "Mestari, olen järjestämässä pian elämäni ensimmäiset rapujuhlat ja suuri tuntematon todella kauhistuttaa minua suunnattomasti. Onko teillä antaa käyttökelpoista vinkkiä siitä, miten onnistun luovimaan kinkerit kunnialla kotiin?" Hahmo kumartui biletraditiomme perustajan puoleen ja vastasi hyvin painokkaalla ja ylimaailmallisella echo-efektillä viimeistellyllä äänellä: "Poikani, sanon sinulle vain yhden asian, sen tärkeimmän ja lopusta sinun tulee ottaa selvää itse: hope for the best, fear for the worst, prepare for the unexpected."



Näiden järkeenkäypien ohjenuorien mukaisesti johtajamme on luotsannut meidät huippupistein jo kolmen sensaatiomaisen juhlan läpi. Emme kuitenkaan olisi ikinä täälläkään osanneet ennakoida, kuinka profeetallisen merkityksen edellekirjattujen vaikuttavien sanojen viimeinen osa lähes kolme ajastaikaa myöhemmin oikein saisi. Me lapselliseen luottavaisuuteemme tuudittautuneet kakarat luulimme, että jotakin tällaista voisi sattua vain kaikkien muiden rapujuhlille, mutta meidän kohdallemme mitään vastaavaa ei suotta kannattaisi lähteä pientä ja herkkää päätään moraalittomasti betoniseinään nuijien vartoilemaan. Rapujuhlat kohtasivat nimittäin viime viikolla koko tähänastisen historiansa giganttisimman kriisin, kaikki tuleviin teemavaaleihin liittyvät valmistelut on jäädytetty ainakin vallitsevan hätätilanteen selvittämiseen saakka ja toimikunnan yleinen hälytystila on siirretty tasaisen luotettavasta D-kategoriasta absoluuttisesta katastrofista ilmoittelevaan korkeimpaan A-luokitukseen.

Kaiken kukkuraksi toimikuntamme puheenjohtaja joutui pakon edessä alistumaan tilanteeseen, joka oli kuin riuhtaistu suoraan hänen inhorealistisimmasta painajaisestaan: herran piti tepastella maailmanlaajuisesti televisioitavaan tiedotustilaisuuteen satojen kameroiden eteen ja vastailla lähes kuudestakymmenestä maasta Jamppaan saapuneen päällekäyvän toimittajajoukon tungetteleviin kysymyksiin. Asiaa ollaan viime päivinä pyöritelty mediassa varsin runsaasti ja keskustelu sen tiimoilta varmasti jatkuu tiiviinä edelleen, sitä me emme voi, taikka oikeastaan edes yritäkään estää. Jos et lue päivälehtiä tai kuuntele radiota, etkä ole kyttäillyt viime aikojen julkisia tietoiskuja, vaan olet sanalla sanoen missannut kaikki median yritykset pitää sinut ajan tasalla siitä miten maa makaa, kymppiuutisista ja jopa Ylen puoli yhdeksän perinteisestä lähtien, älä huoli. Tiedotustilaisuus on nähtävissä kokonaisuudessaan YouTubessa ja valikoituja otteita siitä esitetään saamiemme ohjelmatietojen mukaan vielä ainakin ensi viikon A-Talkissa. Tässä kuitenkin muistin virkistyksenä tiivistelmä ristikuulustelun olennaisimmista avainkysymyksistä.

Thomas Hamilton, New York Times. Lensin juuri paikalle, voisinko pyytää lyhyttä priiffausta siitä mitä oikein on tapahtunut?

Käykö mikki? Mahtavaa. Eli siis homma menee ihan näin lyhyesti pariin, kolmeen virkkeeseen tiivistettynä kutakuinkin tähän tapaan: toimikuntamme virallinen kännykkänumero vastaanotti torstaina 5.6.2009 klo 8:44:29 tekstiviestin, jonka oli lähettänyt yksi maanmainion juhlaperheemme pidetyimmistä kantajäsenistä. Surkuteltavassa ilmoituksessa kerrottiin lyhyesti, mutta äärimmäisen selkosanaisesti ja erityisen anteeksipyytelevään ja harmittelevaan sävyyn, ettei sälli voi ilakoida kanssamme 29. elokuuta, koska hänen pitää samanaikaisesti osallistua toisaalla häävastaanottoon. Ilmeisesti pitkien etäisyyksien johdosta myöskään äkkiväärä takaovesta livahtaminen vihkivalan ja sormusten vaihdon jälkeisessä yleisessä kaaoksessa ei ole vaihtoehto, jonka käytön voisi tällä kertaa napata vakavaan harkintaan.

Richard Fairchild-Smith, Daily Mirror. Toimikunta antoi kuun alussa ymmärtää tehneensä kaikki mahdolliset voitavat varotoimenpiteet tällaisen tapahtumasarjan välttämiseksi. Nyt kun jokin kehnosti kiinnitetty yksittäinen palikka petti ja kaatoi samalla koko tornin, järjestelyportaan päälle lankeaa auttamattomasti surkuhupaisan amatöörimainen varjo. Missä kohtaa tiedotuksessa oikein ajettiin karille ja mitä oltaisiin voitu organisaation puolella tehdä toisin?

Tässä tapauksessa myös tekstiviestimuotoisen pahoitteluilmoituksen jättäneelle jäsenellemme oli luontevasti kerrottu rapujuhlapäivä hyvissä ajoin etukäteen, kalenterinlehden vielä odottaessa kääntämistään kesäkuun puolelle ja sen varauksettomasta sopimisesta oli saatu hyväksynnästä kielinyt ratifiointi ennen kuin lopulta julkistimme rapujuhlaillan kuun alussa universaalin tietoverkon puolella. Ilmeisesti epeli ei heti osannut, jostakin jo anteeksiantamastamme syystä, nähdä yhteyttä näiden kahden tapahtuman risteävän ajankohdan välillä. Toimikunta teki siis varmasti asiassa kaiken voitavansa. Olemme olleet tekijään yhteydessä ja hän on osoittanut merkkejä sekä katumuksesta että yhteistyöhalukkuudesta. Tässä yhteydessä haluaisin vedota teidän kaikkien journalistiseen tunneälyynne: älkää tehkö tästä kaverista median ajojahdin kohdetta, hänen hauras viattoman luonnonlapsen psyykensä ei välttämättä kestäisi sitä epäinhimillistä rumbaa ja sakaalimaista pyöritystä. Ressukka on varmasti kärsinyt jo tarpeeksi. Puhutaan asiat halki nyt ja tässä niiden oikeilla nimillä ja yritetään hipsiä pikkuhiljaa elämässä eteenpäin. Sitä paitsi lyödyn lyöminen on kaiken kaikkiaan aika helvetin rumaa.



David Stevenson, Washington Post. Mitkä ovat vallitsevat hätäsuunnitelmat juuri tällä hetkellä? Pusketaanko pippaloita väkisin edelleenkin samalle viikonlopulle, vai harkitaanko päivän suhteen täysin uusia muutoksia johonkin yllätyksellisempään suuntaan? Vai onko peräti mahdollista, että koko rapujuhlat jätetään ainakin tältä vuodelta tyystin väliin?

Toimikunta julisti kuluvan kesän alkumetreillä olevansa "lähellä ihmistä" ja ilmoitti omaan napaansa itsekeskeisesti tuijotelleesta narsistisesta komiteasta merkittävällä tavalla poiketen tärkeimmäksi kunnian asiakseen juuri vierellä olon kaikenlaisten pienten, tai hitusen kookkaampienkin kriisien kohdatessa. Vaikka kukaan täysjärkinen sitä tuskin toivoikaan, nyt meille tarjoutuikin sitten odottamattoman pian mahdollisuus todistaa käytännön tasolla, että tarkoitamme juuri sitä mitä uskallamme suureen ääneen kuuluttaakin. Toimikunta on vankasti ja lujarakenteisesti pienen ihmisen puolella - tukena, turvana ja kotoisana olkapäänä, jota vasten voi aina hädän hetkellä kapsahtaa ruikuttamaan. Me emme käytännössä tuomitse ketään ja olemme ehdotta kaikkien motiivien kyseenalaistamisen yläpuolella - roolimme on ainoastaan ymmärtää ja auttaa resurssiemme, voimiemme ja kykyjemme mukaan. Peruuttanut osapuoli oli rapujuhlaperinteemme juurruttamiseen aikoinaan osaa ottaneita kantaisiä ja yhteisöömme hän oli rakentanut todella merkittävän ja monella tapaa jopa korvaamattoman aseman. Hän on ollut omalta osaltaan pystyttämässä järisyttävää legendaa ja nähnyt siinä sivussa kaikki muutokset sen huomattavan historian varrella. Voidaankin varsin oikeutetusti sanoa, että hänen uupumisensa tuottaisi karkeloille merkittävää vahinkoa ja toisaalta voimmeko edes harkita riemukasta pilettämistä sen inhan tietoisuuden kontrolloidessa ilmapiiriä, että samanaikaisesti yksi perheyhteisömme väkevimmistä tukipilareista nielee sopertaen sisäänsä alttarin kupeessa alahuuli väpättäen katkeria ja lohduttomia menetettyjen mahdollisuuksien kyyneleitä? Uutta ajankohtaa lähdetään näillä näkymin etsimään syyskuun lauantai-illoista ja ydinjäsenistö saa varautua lähiaikoina uuteen jämäkän tiedustelevaan yhteydenottoon asian tiimoilta. Toivottavasti pääsemme kaikkia osapuolia tasapuolisesti miellyttävään ratkaisuun ja juhlaperinne ei jämähdä lopullisesti näille sijoille, sellaista poismenoahan kukaan ei takuulla haluaisi olla ainakaan kovin läheltä todistamassa. Olen toistaiseksi melko toiveikas jatkon suhteen, mutta onhan tässä kaikessa toki vielä tuhottoman paljon käänneltävää, spekuloitavaa ja pureskeltavaa.

Montgomery Stapleton, Daily Telegraph. Koskaan aiemmin jo julkisuuteen vuotanutta rapujuhlapäivää ei ole tarvinnut vaihtaa, joten on helppo sanoa, että rapujuhlien vivahteikkaassa historiassa tämä on todella ennenkokematon ja ainutlaatuinen käänne. Toimikunta julisti tänä vuonna tikahtuvansa halusta viedä syyskuulle hyvin voimakkaasti profiloituneet juhlat lähemmäksi kesää ja nyt ympyrä näyttäisi sulkeutuvan, kun yhtäkkiä sanottekin, että uutta varapäivää lähdetään taas haeskelemaan juuri kyseisen kuukauden suunnalta. Suljetteko pois mahdollisuuden siitä, että tämä kaikki "oli tarkoitettu tapahtuvaksi" juuri niin kuin nyt kävi?

En sulje, kaikki muut vaihtoehdot kylläkin. Johdatus, ohjaus, sallimus, kohtalo, kismet...kutsu sitä sitten miksi haluat, sormensa sillä on tässä sopassa - siitä ei ole minimaallisintakaan epäilyksen häivää. Emme selvästikään olleet valmiita näin radikaaliin irtiottoon. Rapujuhlat ovat syyskuun sielu ja sydän ja sinnehän meitä taas kummasti viedään kuin pässiä narussa. Jokaisen joka näkee tämän silkkana puhtaana sattumana, olisi suositeltavaa vilkaista itseään kahdesti peilistä ja kelata tunnusmerkit toistamiseen läpi.

Nils-Johan Björnstrand, Svenska Dagbladet. Jos juhlat kuitenkin kyetään järjestämään jonakin toisena päivänä, näettekö mahdollisena, että kaikki tämä kohu saattaa vahingoittaa niitä jollain tavalla?

Toivottavasti tämä tragedia ei toteudu, mutta yksin toimikunnan käsissähän moinen ei tietenkään ole. Mitään syytä siihen ei näillä näkymin kuitenkaan ole näköpiirissä havaittavissa ja meidän puolellammehan on sekin kiistämättömän loistelias etu, että järjestömme on niin karhumaisen roteva, jäntevä ja väkivahva jättiläinen, ettei meitä niin vaivattomasti pienillä epämiellyttävillä vastoinkäymisillä kumoon kellistetäkään. Pikemminkin näkisin, että tällainen yhteinen kriisi voi ehkäpä parhaimmassa tapauksessa jopa vahvistaa meitä yhteisönä: jos selviämme tästä, selviämme varmasti leikiten mistä vain muustakin. Loppuen lopuksi on pitkälti vieraiden käsissä, muistetaanko vuoden 2009 rapujuhlat muustakin, kuin kesän alun synkeästä "Weddinggate-skandaalistaan".

Rami "Raipe" Pulliainen, Ylä-Nuuksion Viikkouutiset. Mitä oikein haluaisitte sanoa sille ihmiselle, jonka inhimillinen mutta valitettava töppäys nyt nämä rasvatut rattaat sysäsi odotetuin seurauksin pyörimään?

Jos itket 29.8. älä poloinen suotta tee sitä missaamiesi railakkaiden rapuriemujen vuoksi, pillitä yksinomaan sen takia, että kaksi pitkään hakoteillä elämiensä loputtomilla avomerillä seilannutta ja myös välillä myrskyävämmässäkin matkassa kolhiintunutta paattia on jälleen karahtanut suloisesti avioliiton ajattomaan satamaan. Käy syöksymässä meille se morsiuskimppu, eipä täällä loppupeleissä niin karmean pakottava kiire ole kenelläkään yhtään minnekään, ettemmekö jaksaisi sinuakin vielä kotvasen pidempään vartoilla. Yhden taistelun häviämisen ei nimittäin välttämättä tarvitse aina tarkoittaa tappiota koko hemmetin sodassa. Meidän veremme ei vapise, eikä kukistumisemme aika ole vielä täällä!

5.6.2009
"Ylläpidolle yllätysvisiitti kaikkein pyhimpään. Toimikunnan tanakka värväyspolitiikka tapetille."

Kuten me kaikki ehdottoman äärivalveutuneet ja tässä nimenomaisessa konkreettisessa ja tosiasiallisessa ajassa, paikassa ja tilassa tiukasti eli rujon animaalisesti ihan kynsin ja hampain kiinni roikkuvat jo niin takuuvarmasti vallitsevassa periodissa yhteisesti ja tasapuolisesti jakamaamme vuotta osaammekin jo yleisesti oikeelliseksi faktaksi ilmoittaa, elämme juuri paraikaa äärimmäistä jännitystä ilmaan erittäviä, koko sisäisen olemuksemme totaalisesti pakahduttavan mielenkiintoisia, muikean meheviä ja melko pitkälti jopa suoraan sanottuna ja ylimääräisille kiertelyille hevonkukut haistattaen ihan helvetillisen hektisiä aikoja. Kesäkuu on loppuen lopuksi vasta aluillaan ja kaikki ne helteiset ja hikiset, varpaita miellyttävästi polttelevien aavojen hiekkarantojen huvit suorastaan odottavat kärsimätöntä kohtaajaansa jossakin hyvin likellä lähitulevaisuuden varrella, huikeat ja himoitut rapujuhlahistorian toiset teemavaalit puskevat päällemme täysin järjettömällä ja jollain epäilyttävän kahtiajakautuneella tavalla oikeastaan suorastaan selkäpiitä karmivalla tempolla ja siihen liittyvä kauan odotettu, todella suurenmoiseksikin etukäteiskatsauksissa povattu ehdokasasettelu lähestyy täpinöissä rimpuilevaa äänestäjäkuntaa tunti tunnilta, minuutti minuuttilta ja hetki piinallista ikuisuutta muistuttavalta hetkeltä.



Ennen kuin istuudumme alas ja uppoudumme perusteellisemmin itse tämänvuotisiin vaaleihin ja kaikkeen siihen jollain lailla olennaisesti tai epätavallisten aasinsiltojen kautta kytkeytyvään, käännämme katseemme vielä hetkeksi järjestelyissä täysin toiseen, mutta lähes yhtä hätkähdyttävään vinkkeliin. Rapujuhlatietokannan ylläpidolle tarjoutui äärimmäisen harvinainen ja joka lailla ainutkertainen tilaisuus vierailla hyvin harvoille ovensa avaavalla pääkallopaikalla eli kavuta itse norsunluutorniin, tiloihin joissa tämänvuotisista juhlataioista tehdään jälleen totta ja piipahtaa audienssilla suoraa ihmiskontaktia yleensä järjestelmällisesti välttelevän, jollain oudolla lailla varsin nerokkaan, mutta äärimmäisen oikukasta eksentrikon mainetta päällään tietoisesti kantavan toimikunnan puheenjohtajan kanssa. (Toim. huom. Sama mies muuten päälliköi viime vuonna myös komiteaa, hyvälle johtajalle ei siis käännetä mielellään selkää - kelpo muistuke kenen tahansa jonkinlaista valta-asemaa nauttivan korvan taakse...) Herra suostui valottamaan lukijoillemme eräänlaisena "behind the scenes"-matskuna hyvin tärkeää palasta siinä mittavassa kokonaisuudessa, josta pitkällinen valmisteluprosessi oikein koostuu: vieraslistan muodostamista. Kiireinen johtohahmo vastaili uteluihimme ymmärrettävästi läsnäolostamme hieman kiusaantuneena, mutta tiedostaen raskaan vastuunsa sikariportaan ylimpänä askelmana ja perin asiallisella, kokonaisuutta näin turvallisesti jälkikäteen tarkastellen myös yllättävänkin kärsivällisellä äänensävyllä koko meille varatun yhteisen kolmiminuuttisemme ajan.

"Hyvin harvalla vanhemmistakaan juhlakonkareista on tuskin minkäänlaista realistista käsitystä siitä, mitä kaikkea vieraslistan pilkuntarkka palapelimäinen rakentaminen todellisuudessa pitää sisällään", hän aloitti painokkaasti nousten sitten työpöytänsä takana seisomaan, kääntäen katseensa ikkunasta paljastuvaan surumielisen sateiseen Jamppaan ja vajoten neuroottisen tarkasti artikuloituun ja luultavasti myös etukäteen kieroutuneen huolellisesti ulkoa opeteltuun monologiinsa: "Tehtävää varten ollaan nimitetty psykologiaan, tieteellisesti mullistaviin ja uraauurtaviin sosiologisiin kokeiluihin sekä ihmisen yleisimpiin käyttäytymishäiriöihin erikoistuneista asiantuntijoista koostuva, toimialansa tasalla varmasti oleva Vierasrekrytointi-työryhmä. Erilaisten ihmisten yhteensovittamisessa on loppuen lopuksi kyse ihan vain silkasta puhtaasta henkilökemiasta. Yksi työryhmän päätehtävistä oli perustaa aivoriihi jonka perimmäisenä tarkoituksena oli lyödä käsityskyvymme rajat ylittävän viisaat päänsä yhteen ja luoda aina säännöllisin väliajoin kuvitteellisia vieraslistalle päätyneiden tai sinne erityisen vahvasti ehdolla olevien ihmisten kesken tapahtuvia tilanteita laidasta laitaan ja visioida erilaisten käytöstieteellisten kaavioiden ja vieraistamme piirtämiemme yksilöllisiin luonteenpiirteisiin ja henkilöhistorioihin pohjaavien käyttäytymiskarttojen avulla vaihtoehtoisia todennäköisyyksiä sille, miten tuo fiktiivinen tapahtumasarja todennäköisesti kyseisten ihmisten erilaiset taustat huomioonottaen etenee."



"Hankalien vierasvalintojen kohdalla saatetaan lopulta päätyä viimeisenä vaihtoehtona käymään niin sanottu "guest cup", jossa käytetään perinteistä alkulohko, neljännesvälierät, puolivälierät, semifinaalit ja finaali-taktiikkaa. Urakkaa helpottaa melkoisesti se, että aika moni potentiaalisempikin ehdokas ehtii kyydistä tuossa leikissä jo vääjäämättä karsiutumaan. Optimaalisin kuviteltavissa oleva tilanne on tietenkin sellainen, missä kuka tahansa paikalla olevista vieraista voi illan aikana avautua kaikesta mahdollisesta mieleen juolahtavasta maan ja taivaan välillä kenelle tahansa muulle vapaavalintaiselle tai kohtalon arvan osoittamalle kanssavieraalle ja toinen osapuoli joko ymmärtää toista, tai ainakin pystyy hymyilemällä ja nyökyttelemällä luomaan vakuuttavan illuusion siitä, että yhteinen sävel oltaisiin mukamas löydetty. Ymmärrämme kyllä, että tämä tuskin toteutuu vielä tänä vuonna mutta sitä kohti ollaan ehdottomasti menossa. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että tulevissa rapujuhlissa nähdään osin erilaisiakin taustoja omaavan, mutta silti todella rasvatusti yhteennatsaavan vieraskokonaisuuden hurmiollinen ja maailmoja mullistava yhteentörmäys."

Kun rohkenimme kysäistä, missä tämän paljonporutun vieraslistan valmistumisen kohdalla mennään tällä hetkellä, johtaja paljasti täysin uuden ja huomattavasti totuttua joviaalimman puolen itsestään, osoitti lopultakin vieraanvaraisesti tuolia, totesi "ollos niin hyvä, että painaa reilusti puuta vaan, vaikka et kyllä ruoja pitkään ehdikään tsittailla" ja jatkoi kysymyksestämme selvästi riemastuen: "Voisi sanoa, että olemme jo melkeinpä kauhistuttavan hyvällä alulla, jos sallitte merkillisen sanavalintani. Kaikille tällä hetkellä juhliemme vieraiksi räknätyille on joko lähetetty suorasukainen, eikä mitään arvailujen varaan jättänyt alustava kutsu tai yritetty epäsuorasti rivien välistä vihjailla, että heidän tulisi tahoillaan osoittaa juuri tänä vuonna erityistä kiinnostusta rapujuhlia kohtaan - tulkitkoon sen sitten perkeleet miten parhaakseen näkevät. Rapujuhlien kutsupolitiikalla on yllättävän paljon yhteisiä piirteitä traditionaalisen presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanoton kanssa. Siinä missä se sama jäyhä ja kuivakka jengi pääsee joka vuosi jonon ohi sisään pelkän korkean asemansa vuoksi, moni saattaa saada vain yhden sattumanvaraisen kutsun koko elämänsä aikana."



"Yhtenä kutsumisperusteena voidaan myös rapujuhlien kohdalla pitää esimerkiksi erityistä kunnostautumista kyseisenä vuonna. Jatkuvuutta se ei vielä tietenkään takaa, mutta jos muu perhe hyväksyy kutsutun kaivatuksi tuoreeksi palikaksi sangen etuoikeutettua kermaa, ollaan jo selkeän vakiintumisenkin suhteen onnistuttu mahdollisesti valloittamaan mukavasti hyödyllistä jalansijaa ja täysin uusikin hahmo voidaan adoptoida parhaimmassa tapauksessa jo yhdessä vuodessa pysyväksi osaksi tätä lähes siniveristä ylimystöä. Kutsua ei kannata siis jättää käyttämättä, jos sellaisen on kerran onnistunut jostain syystä saamaan, se kun voi parhaimmillaan muuttaa koko nykyisen elämän kulun. Historia tuntee myös tapauksia, joissa bakkanaaleihin kerran kutsun saaneet periaatteessa täysin terveet, viriilit ja hyväkuntoiset nuoret aikuiset ovat kääntäneet selkänsä tälle harvinaislaatuiselle mahdollisuudelle ja löytäneet juhlapäivänä itselleen jotakin mielestään tähdellisempää tekemistä, joka jostain syystä on yleensä ollut juuri sitä tuhnuista kitkerän keskikaljanlitkun dokaamista jossakin puolikuolleessa räkälässä, paikallisten tuurijuoppojen aina yhtä henkevien anekdoottien äärellä. Heidän kännykkänsä ja henkilökohtainen sähköinen postilaatikkonsa pysyi tänä vuonna juhlakutsuja jaellessa todella hiljaisena ja autiona, suorastaan kuolleena - jos ei em. tuurijuoppojen jurrisia öykkäröintipuheluita lasketa."

Sitten tihkun runtelemaa kerrostalolähiötä tarkkaillut johtohahmomme katsahti jälleen artikkelimme omistautunutta toimittajaa ja tiuskaisi todella päällekäyvällä äänenpainolla: "No mitäs, vieläkö oli jotain? Kloku meinaan käy." Saatuamme takelleltua ulos kysymyksen siitä, onko tämän vuoden juhlia varten suunniteltu uusia mullistavia ja kemuihin tuoreita raikkaita virtauksia puhaltavia linjauksia, äijä tuntui ilmiselvästi rauhoittuvan piirun verran ja keltaisen lehdistön jatkuvaan vainoon tottuneena yllättyvänkin siitä, että häneltä tiedustellaan kerrankin jotakin aidosti mielekästä. "Yksi merkittävä!", hän hihkaisi, nojautui tuolillaan taaksepäin ja vajosi taas syvälle jonnekkin monimutkaisten ajatusrakenteidensa ääreen: "Tänä vuonna ilahduttavana tarkoituksenamme on raikastaa sitä banaalilla miesenergialla ladattua tunkkaista reseptiä joilla kemujen vieraat on vuosittain poimittu ja heittää varsin testosteronivoittoisena porahtelevaan keitokseen myös pari kukkurapintaansa kauhaistua ruokalusikallista raakaa ja millään jatkeaineella leikattua estrogeenia ja samalla uudelleenprofiloida rapujuhlat myös tasa-arvoisempaan suuntaan kallistuvana kesyttömänä naisten juhlana. Kekkerit siis kaipaavat kuumeisesti sitä spaissareiden jo viime vuosituhannen puolella lanseeraamaa girl poweria."



"Koska tuntipalkkapohjalta kellottavien ammattimaisten seuranaisten käyttö voitaneen heti nypätä pois tämänkertaisesta vaihtoehtojen tertusta, joudumme ikäväksemme toimikunnan puolesta tietyllä tapaa hyväksymään käytettävissä olevien resurssiemme todella harmittavalla tavalla toimintamahdollisuuksiamme rajoittavan luonteen ja heittämään vastatoimenpiteisiin haastavan pallon kaikille niille ikuisen nuoruuden ihanteessa valheellisesti oman rellestysaikansa rypeneille, vapaina ja rengastamattomina liihotelleille koiraspuolisille sinkkulinnuille, jotka vasta aivan näiden viimeksi kuluneiden vuosien varrella ovat kuitenkin päättäneet hylätä riettaan poikamieselämänsä hedonistiset ilot ja muodostaa parin jonkun hengenheimolaisekseen kokemansa naarastipun kanssa." Sitten hän napautti etusormellaan toimittajamme muistilehtiötä ja käskytti: "Skrivaa sinne näin. Tempaiskaapas itsenne mestoille kerrankin flikat, böönat, mimmit ja puolisot käsivarteen liimattuna, emme me täällä heitä takuulla purematta aio niellä."

"Heillähän on sitä paitsi käsittämättömän omintakeinen ja kadehdittavakin etu livahtaa juhlapaikalle avec-oikeuksien avulla eli joutumatta käymään läpi varsinaista rekrytointityöryhmän junailemaa lohkopohjaista karsintasirkusta - vain siksi, että joku silmäätekevä rapujuhlien kärkihahmo on onnistunut väläyttämään sitä kuuluisaa pettämätöntä charmiaan ja kenties suklaarasioin, nallekarhuin, neilikoin ja pikkutuhmin soittoäänin vohkimaan heidän kulmikkaan karisman edessä mykistyneet sydämensä omakseen. Kätevää, eikö totta? Hienona tavoitteena voitaisiin pitää, että kauniimpaa sukupuolta saataisiin paikalle ainakin sen verran, että he voisivat muodostaa oman linjatusti naisten maailman ympärillä pyörivän kuppikuntansa, vapauttaen taas samalla miehet valvomattomaan informaaliseen pahantekoon omilla tahoillaan. Naisia pyydetään kuitenkin noudattamaan erityistä huomaavaisuutta sopivan äänenkäytön suhteen, sillä ihan jo pelkästään perinne-, nostalgia- ja viihtyisyyssyihin vedoten, 'kännisten ukkojen mölinä' pyritään edelleenkin säilyttämään vahvimpana dominoivana osasena juhlien jo vakiintunutta äänimaisemaa."



Rooman Valtakunnan tuho, 29.9.2007.
Julkisuudelta aiemmin pimittämämme arkistokuva.


Uusista miesvahvistuksista kysyttäessä, velikulta herkesi taas tuskastuneen mietteliääksi ja huomasimme erehdyksissämme vaeltaneemme keskustelussa selvästi todella vaikean ja synkän aiheen, suoranaisen tabun, lähteille. Tiesimme tehneemme virheen ja pelkäsimme, että se voisi koitua meille hyvin kohtalokkaaksi. Tilanne rauhoittui toimittajan katseen jo skannatessa lähintä hätäuloskäyntiä, kun puheenjohtajan suunpielelle hiipi lähes koko elämän ironisuudelle irvaileva, sarkastinen hymynkare. "Tiedätkös, tämä onkin jo huomattavasti hankalampi juttu", hän myönsi ja kurkkuaan hetken selvitettyään jatkoi, "kuten kaikki tietävät, osa juhlaperheen vakiosälleistä on varustettu hyvin voimakkaalla omistushaluisella reviirivaistolla. Heille on henkilökohtaisesti tärkeää valloittaa koko juhliin käytettävä tila omakseen - hallita ja vartioida sitä huolellisesti herkeämättömänä tarkkailevilla haukansilmillään ja suojella sitä väärien ulkopuolisten vaikutteiden invaasioilta. Erikoisena yksityiskohtana mainittakoon, että sankareiden juhlatiloihin kohdistama kiintymys on näyttäytynyt erityisen mittavana juuri klosetin kohdalla - noita tiloja kun on käyty loppuillasta jopa merkkailemassa omiksi hyvinkin laajalla sihdillä. Sanomattakin lienee selvää, että tällainen voimakkaisiin uusiin persooniin ehdollistetun torjuvasti reagoiva yksilö suhtautuu tietenkin hyvin ronkelisti pelkkään teoreettiseen ajatukseen uusien kukkojen ilmaantumisesta tunkiolle. Kriisivalmiuteen hetkellisesti siirtynyt työryhmä kyhäili asiasta vaihtoehtoisia toimintamalleja kartoittaneen tutkimuksen, jonka tuloksena meille selvisi, että on kolme ovelaa porsaanreikää joiden avulla juhliin voidaan onnistua ujuttamaan myös kaikkien varauksettoman siunauksen saava uusi kaksilahkeinen. Mahdollisuus tällaiseen tarjoutuu vain, jos uusi miespuolinen vieras on:

1.) Päivittäin hyvin lähellä juhlan kriittisemmän siiven miesedustajia esimerkiksi leipätöiden takia.
2.) Sittemmin elämässä heistä erille ajautunut, mutta aiempaa yhteistä historiaa lapsuus- tai kouluaikojen kautta omaava.
3.) Niin helvetillisen valloittava ja hersyvää juttua iskevä supliikkiveikko, että on samantekevää tunteeko häntä oikeastaan kukaan.


Viimeisenä kysymyksenä yritimme urkkia johtajalta, onko vieraslistalle kenties päätynyt tai harkitaanko sinne jonkin edellämainitun valttikorttikorttikolmikon edustajan taktista lisäämistä. Ylin tahomme tuohtui selvästi tästä ennenaikaisesta utelusta ja kivahti käsiään kärttyisenä suuntaamme viskoen: "Liian aikaista, liian aikaista! Sitä paitsi näkisin paljon todennäköisempänä, että tämän kokoluokan kysymykselle ei ole käytännössä pienintäkään realistista mahdollisuutta löytää järkevää ja tarkkaan kaikista vaadittavista näkökulmista puitua ratkaisua, ilman oman ja erityisesti juuri tähän nimenomaiseen dilemmaan keskittyvästi pureutuvan rekrytointityöryhmän alajaoston perustamista." Kuinka piristävää panna merkille, että yhteisen fiestamme järjestelyt ovat tänäkin vuonna jätetty näin vahvojen, kokeneiden ja valveutuneiden käsien kannateltavaksi!


1.6.2009
"Käynnistäkää kuolaneritys - juhladynastian neljäs luku vyöryy päätä pahkaa meitä kohti!"


Jos jostain hyvin absurdista ja meille muille ja ns. "normaaleille" perin pohjin kehnosti avautuvasta syystä päätät nousta ylpeänä stondaamaan ja kaikuvalla äänellä kailottaen myöntää olevasi korvaamaton osa sitä masentavan yksioikoista, latteaa, halutonta ja ankean peruspessimististä, mutta maassamme ikäväksemme silti ilmeisen näkyvästi katukuvassa esillä olevaa luusereiden koulukuntaa joita edes voikukkien päätähuimaava ja kullankeltaisuudessaan okulaarimme sokaiseva loisto, auringon rakastavan hellivä helotus tsillisti ottavissa niskavilloissa, rutkasti yli hellelukemien tänäänkin kavunnut elohopea, kivojen pääskysten pirteä kaartelu taivaan pehmeää sinerrystä vasten, hehkeästi kukkivat ja suussasulavan muhkeaan satoonsa valmistautuvat eli syksyn maukkaiden piirakoiden pyöreäposkisia tähtiä työstämään aloittavat omenapuut, vastaniitetyn nurmen taivaallinen tuoksu syvällä nenäonteloiden perällä, kirkkaiden sateenjälkeisten purojen veikeä ja ylen leikkisä liplatus, pyöreiden ja pörhäköiden pikkutilkkien heleänvinkeä viserrys, metsää kokeneella katseella vahtivien ikihonkien vavahduttava viherrys ja lähes viktoriaanisen ajan hengessä foxtrottaavat kelmeän kujeilevat cumulus-pilvet eivät vielä riitä vakuuttamaan, niin ehkäpä sitten ihan asiallinen ja perusteltu vilkaisu siihen penteleen ikiomaan almanakkaan tarjoaa riittävästi kelvollista ja jopa uusavuttomalle pellellekin sopivan helposti suodatettavaa informaatiota sen riemastuttavan seikan todentamiseen, että nyt se ihanuus on taas täällä: vanha kunnon kesä - ihmeiden ja unelmien toteutumisen hämmentävä mutta silti täysin konkreettinen ja todellinen aika, jonka varrella me kukin toki tahoillamme aiomme takuuvarmasti toteuttaa omien pikku konstiemme, metkujemme, kujeidemme, kepposiemme ja sotasuunnitelmiemme suosiollisella avustuksella ns. "Mansikin utare"-manööveriä eli lypsää tasavedoilla kiskoen tästä kaiken mahdollisen nyhdettävänä olevan auvon irti niin, että elämämme symbolinen maitosanko suorastaan heläjää.



Meille arkkuun saakka vannoutuneille, pyhän ja ikuisen verivalan aikoinamme vannoneille, koko maallisen elämänmittaisen matkamme ainoastaan yhden vuosittaisen illan ympärille rakentaneille ja kokonaisvaltaisesti tarkkailtuna myös käsittämättömän sairaalloisille hardcore-rapujuhlisteille kesällä on myös yksi vielä paljon näitä normaaleja alkavaan kauteen perinteisesti liitettäviä ilmiöitä ja kuluneita klisheitä klassisempi ja toki myös huomattavasti arvokkaampi, kenties ehkä jopa peräti monumentaalisempi merkitys. Alkavassa kuussa on aika pärskäyttää käyntiin hiostavan kuuma, kostea ja kiihkeä, valtavalla ja tsemppaavaa kannustusta suorastaan uhkuneella ylistysryöpyllä viime kesänä palkittu ja maailmanhistorian tärkeimpiä kannatinkiviä kääntelevä teemavaalikausi, jonka aikana uusien kivenkovien ehdokkaiden näytöt, taidot, lupaukset, odotukset, valtasuhteet, linjavedot ja kampanja-aseet asetetaan vaakakuppiin ja punnitaan äärimmäisen huolellisesti ja kiusallisen yksityiskohtaisesti läpi, aivan kuten tämän "me emme jätä mitään puolitiehen"-porukan yllätyksetöntä ja kaikille päivänselvää toimintapolitiikkaa noudattamalla on toki ymmärrettävästi pakko tapahtuakin. Vaalien voittaja kruunataan julkisesti heinäkuussa ja valittu teema saa kunnian toimia vuoden 2009 rapujuhlien innoittavana inspiraation lähteenä. Ja millaisten juhlien, "japa-tapa-tuu", karjahtaisi jo otsalohkoaan takova Spete-vainaakin ne nähdessään!

Rapujuhlilla on samankaltainen korkealentoisella tavalla mieltäylentävä, yksinkertaisin tehokeinoin työstetty ja pelkistetyillä tyylivedoilla linjatun kaunis merkitys alkavalle syyskaudelle, kuin O'boylla kaakaolle. Se merkitsee jotakin jokaiselle meille hyvin tuttua ja turvallista, säntillisesti ja huolellisesti itse luomiaan toimiviksi todettuja vallitsevia traditioita ylläpitävää ja hövelillä mutta kokeneella käden taitoihin perustuvalla otteella sekä sieluamme, että myös hyvinvointiamme ylläpitävää fyysistä kehoamme lämmittävää ikiomaa ja aina yhtä luottokelpoista bestistä - sitä parasta frendiä. Molemmat ovat omilla rakastettavilla tavoillaan lupaus jostain, joka ei missään nimessä ja tiukemmankaan paikan edessä petä sille ladattuja suuriakin odotuksia, vaan tarjoaa prikulleen sitä mitä jo osataan toki etukäteen toivoakin: perinteiden lähes nöyristelevää kunnioitusta ensiluokkaisen korkeasta ykköslaadusta ja tiukan sinnikkäästä panostuksesta piiruakaan tinkimättä. Ei edes äärimmäisissä tilanteissa, niissä joissa on jo menettänyt kaiken toivonsa huomisen suhteen ja täysin valmis vaikka jättämään itselleen Hukalle, vanhalle elostelevalle veijarille, perintönä koko omaisuutensa - toki kusipäisesti vekseleitä, laskuja ja velkakirjoja myöten. On siis vihdoinkin koittanut korkea aika alkaa jännittämään tämän kaikkien aikojen mahtavimman kesän ylivertaista kohokohtaa, mahtipontisia teemavaaleja eli sitä veristä, raakaa ja tunteetonta kamppailua, jossa on vastatusten taas todella näyttävän ja kovallakin maailmanlaajuisella maineella varustellun ehdokaskaartin yksilölliset kampanjaohjelmat ja tietenkin vuoden ultimaattista pääasiaa eli niiden legendaaristen rapujuhlien suurta paluuta täysin uusissa ja huikaisevan massiivisissa biletystiloissa.



Haaste on viimevuotisten keskiaikaisten pitojen jälkeen sanalla sanoen ennennäkemätön, sitä emme totisesti lähde tässä infantiilisti kieltelemään - tekisimmepä vain itsestämme suotta halpamaisen narrin koko nettiä käyttävän läntisen maailman edessä. "Kolmas kerta toden sanoo", uhosimme vuosi sitten ja kappas perkele, mepäs olimmekin rohkeassa väitteessämme aivan oikeassa! Mutta onko kolmannenkin kerran jälkeen vielä olemassa jonkinlaista uutta kokemisen arvoista elämää? Voimmeko enää millään lailla ylittää tuota sanalla sanoen uskomatonta ja verrattomuudessaan ainutkertaisen fantsua iltaa, jonka pelkkä ääneen mainitseminenkin lyö liikuttuneen palan kurkuun kuin taikaiskusta? Voiko täydellisyydestä enää pistää paremmaksi rikkomatta jotakin Einsteinin, aikansa yleisneron, lukuisista sittemmin oikeelliseksi todistetuista teorioista? Helppoa se ei missään nimessä tule olemaan, sen verran uskallamme mekin toki muiden järkevien vaihtoehtojen puutteessa myöntää, mutta olemme myös yhtäläisen varmoja siitä, että ainakaan viimekertaisille sankariteoillemme emme ole kuluvana vuonna totisesti häviämässä, se on siis niiiin selvä juttu se.

Vaikka konsepti uudistuu vuosi vuodelta, ja tietysti kummasti aina vain yhteen suuntaan: siihen toivottavampaan, kiinnostavampaan, kiehtovampaan ja parempaan, on tiettyjä perusasioita joista emme koskaan aio luopua. Niihin kuuluvat toki ainakin ne kaikkein ilmeisimmät: rento ja kuvia kumartelematon meininki, hurtti mutta loppupeleissä melko lempeä huumori, niiden kaikkein parhaiden ystävien hetkellinen alkoholilla voideltu läheisyys ja tarmokkaiden kiinalaisten rapusankareiden niska limassa meille pähkinäpuiden alta solisevien lätäköiden pohjilta tonkimat, häijyn saksekkaat pienet jokimonsterit. Rapujuhlat eivät aio myös tänäkään vuonna luopua jatkuvaa ihastelua osakseen saaneesta ja ainutlaatuisen persoonalliseksikin monissa yhteyksissä kehutusta maineestaan pienikokoisen ja intiimin, lähes jotakin epämääräistä kulttia muistuttavan perheyhteisön muulta maailmalta suljettuna kokoontumisena. Suuresta yleisötilaisuudesta ei siis tänäkään vuonna ole kyse: rapujuhlissa kohtaa jälleen käsinpoimittu otanta hyvin tarkkaan valikoitua herrasväkeä, priimaporukkkaa, valiojoukkoa eli juuri sitä ns. parempaa väkeä, eliittiä - jos haluatte.

Viimevuotisten rapujuhlien valmistelujen kynnyksellä perustettiin "Rapujuhlat 2008-komitea", jonka ansiokkaiden töiden hedelmistä harvat ja etuoikeutetut yksilöt saivat kaikilla aisteillaan nauttia tuona viime syyskuun suurena ja unohtumattomana päivänä. Komitean valtakausi kuitenkin päättyi 20.3.2009 julkistetun massiivisen kuvagallerian yhteydessä. Tänä vuonna rapujuhlien järjestelyjen johtoon ei yllättäen nimitettykään uutta komiteaa, vaan erityinen "Rapujuhlat 2009-järjestelytoimikunta". Toimikunnalla on käytännössä sama hurja ja monipuolinen työsarka kuin komiteallakin eli kaikki käytännön järjestelyihin liittyvä pyyteetön uurastus kaikkien osallistujien yhteisen onnen eteen mutta uusiin erikoispanostusta ja -huomiointia vaativiin tehtäviin kuuluvat nyt myös:

1.) Rapujuhlijoiden perusoikeuksien turvaaminen ja vierellä olo kaikissa kriisitilanteissa.
2.) Teemavaalien oikeudenmukaisen ja puolueettoman täytäntöönpanon valvominen.
3.) Rapujen esteettömän tuonnin varmistaminen idän ja Jampan välillä.




Bling Hii-Haa (Nimi muutettu). Jokirapukeisarin
poika ja yhteyshenkilömme Shanghain puolella.


Siinä missä komitea näyttäytyi monelle sen transsin valtaan joutuneelle valtaisaa, kritiikitöntä ja jopa palvovaa kunnioitusta herättävänä, mutta silti jollakin lailla hieman jähmeänä ja perin vaikeasti lähestyttävänä ylimpänä auktoriteettina, suhteellisen etäisenä ja häiriintyneen mielivaltaisena diktatuurina, joskin kaikesta huolimatta pakonomaista kumartelu- ja pokkurointirefleksiä normaaliin päivittäiseen käytöskoodiin kontrolloimattomasti lisäävänä ylempänä tahona, toimikunta työskenteleekin merkittävästi tiukemmin rajattuna juuri ruohonjuuritasolla, lähempänä ihmistä, "iholla". Veteraanivieraat ovat saaneet tästä jo pannahisen positiivisia maistiaisia: rapujuhlapäivä ilmoitettiin kaikille alusta asti mukana paikoin varsin älyvapaassakin menossa sinnitelleille juhlien kärkihahmoille jo toukokuun puolella, ennen tätä paraikaa tavailemaasi vuoden 2009 ensimmäistä uusiin juhliin kytköksissä olevaa päivitystä ja siis myös juuri tässä siunatussa yhteydessä tapahtuvaa seuraavan kunniamme päivän virallista julkistusta. Tieto tavoitti osan vieraista kesäisen fisujen narrailureissun yhteydessä, toiset kahvituksen ja keksityksen kautta, ja lopuillekin asia tehtiin selväksi ysärihenkisesti tekstiviestitse. Tämä siis erityisesti niille, joita ei vielä ole kuitenkaan asiasta ennätetty valaisemaan: pitkä vääntö kalenterien kanssa tuotti perin juurin yllättävän ratkaisun, mutta toisaalta konseptihan uudistuu alati ja jotakin tällaista pirtsakkaa ja nasevaa saattoi toki ymmärrettävästi jälleen kerran meistä joka iikka varautua vartoilemaankin: rapujuhlat aikaistuvat n. parilla viikolla ja siirtyvät ainakin täksi vuodeksi pois perinteiseltä ja myös ylenpalttisen kiitellyltä syyskuulta. Syyksi tarjotaan käytännönläheisiä vapaapäiväteknisiä motiiveja, mutta myös idealistista halua siirtää karnevaali hieman lähemmäksi kesän vehreyttä, tuoksuja ja tuulahduksia. Odotus ei siis tule olemaan enää pitkä, vuoden 2009 juhlien virallinen toteutumispäivä on nimittäin näillä näkymin

Lauantai 29.8.2009.

Näyttää jo tässä vaiheessa vahvasti siltä, että päivän suhteen ei tarvitse tehdä minkäänlaisia muutoksia tai erityisjärjestelyjä ja voimme siirtyä tuolta osin lähes loputtoman valmisteluvyyhdin yksityiskohtaisessa purkamisessa yhden porrasvälin mitan eteenpäin. Mahdollisen "kaikki kaatuu niskaan"-skenaarion kohdatessa olemme toki pitkin hampain valmiita viilaamaan jo valmiiksi vakiintuneita aikatauluja vaihtoehtoisen ajankohdan löytämiseksi, sen takiahan ylväs sinua lähellä oleva toimikuntamme on loppuen lopuksi perustettu, mutta toivomme kuitenkin ettei tähän ilmene kesän aikana yllättävää tarvetta, koska jos näin pääsisi tapahtumaan niin muutama pää olisi pakko metsästää pelkkänä vitutuksenpurkuriittinä jo ihan vadille asti. Ainakin alustavan gallupin perusteella tällaiseen ei näillä näkymin siis ole pienintäkään perusteltua syytä ja katseet voi jo himoiten kääntää tähän satumaiseen elokuun viimeiseen viikonloppuun ja kesän 2009 unohtumattomiin päätösbileisiin. Vuosikymmenen viimeiset rapujuhlat marssivat vauhdilla tömistellen ja tiepölyä pölistellen meidän suuntaamme ja ovat luonamme merkittävästi pikemmin, kuin ensin suostumme edes todesta ottamaan. Yhdessä me voimme pitää huolen siitä, että Jampan yliveto jortsukronikka saa sen jatkon jonka se on myös kaiken jo nähdyn jälkeen varmasti ansainnutkin! Palaamme kuvioihin hieman myöhemmin hyvin painavan vaaliasian merkeissä. Hypätkää kelkkaan, rapukansa. It's a bumby ride but we'll make it.



Tallustele takaisin...