Mitäpä muutakaan voisi itseään kunnioittava ja monessa kiperässä liemessä kovaksikeitetty karjapaimen miltei pohjattoman ruokahalunsa tyydytettyään enää tehdä, kuin antautua kylläisenä leppymättömän alkukantaisten uhkapelihimojensa vietäväksi? Pääkallopaikalle oli onnistuttu vaivihkaa muiluttamaan ihan sitä viimeisintä huutoa edustava moderni tv-peli, jonka äärelle kukin cowboy ja -girl vuorollaan vääntäytyi lännen nopeinta sormityöskentelyään hengenvaarallisen koppavin keikarin maneerein esittelemään. Puhtaasti historiallisesta kontekstista tarkasteltuna toimintaan voisi vaivatta lyödä hienoisen ironisen ulottuvuuden leiman - jo pelkkä televisiovastaanotin sinälläänkään kun ei yleistyisi vielä yli puoleen vuosisataan. Tämä taas kieli omalta osaltaan varsin onnistuneesta tankkauksesta: terveen logiikan rajoja riittävissä määrin hämärtävä suojakänni oli toki se tavoitearvo, jota illalta ymmärrettiin lähteä alunperin hakemaankin.