Illan charmanttia pääesiintyjää Juki Välipakkaa osattiinkin jo etukäteen perustellulla mielenkiinnolla vartoilla, mutta ansiokas keikka toimi lopulta takeena siitä, että jokainen kärsimättömässä odotuksen kiirastulessa kärvistelty sekunti osoittautui sietokyvyn rajoja koetelleen piinansa arvoiseksi. Tähtivieraamme tuli, näki ja soitti - nakutellen samalla lähtemättömän jälkensä rapujuhlien graniittiin. "I've got you under my skinin" ja "My funny valentinen" kaltaisilla ajattomilla jazz-standardeilla startannut ja hypnoottiseen kurkkulaulu-encoreen huipentunut show ylitti melodramaattisella lumovoimallaan yliampuvimmatkin ennakkounelmamme. Samettisella klangilla mouruavan baritonin, linjakkaalla kompetenssilla ohjastetun kitaran ja kaiken yllä eteerisenä äänimattona leijailleen huuliharpun muodostama kolmiakseli ajoi yleisönsä transsin partaalle ja rapuheimon kostuneiden silmien takaa saattoi lukea vain yhden kollektiivisen lauseen: "tästä eivät pidot parane".